Jeesuksen avulla voimia?

..mutta minullakin on joitakin "paranormaaleja" kykyjä ollut aina. En tosin niihin sekoa enkä niitä pelkää.

En usko Jeesukseen, enkä ole mikään hihulihei ja hallelujaa tyyppi, vaan ihan tavallinen tallaaja joka juo ja juhlii jos on sellainen olo.

No kun kerran kysyit mielipidettä, niin mä luulen että asia ei ole musta eikä valkoinen mitä tulee siihen että onko ne uskisten pääntuotoksia vai pään aiheuttamia pään ulkopuolisia tuotoksia.

Siis, jos pelkää koko ajan Saatanaa ja kiljuu Jeesusta apuun ja on muutenkin ihan pihalla sisäisen rauhan ja oman oikean ja väärän käsityksen suhteen, niin ei olis mun mielestä mikään ihme jos heikkohermoisimmilla alkais kuulua ääniä päässä jo ihan tuostakin.

Mutta lisäksi epäilen hyvinkin vahvasti että on olemassa oma osastonsa erilaisia henkiä (määrittelemättä nyt tarkemmin mitä ja missä olevia, mutta vihamielisiä kumminkin) jotka on aivan erikoistuneet tähän uskovaisten pelotteluun. Oon ihan saletti että niistä joita "Saatana vaivaa" ei ketään esimerkiksi vaivaa aito Saatana, sikäli mikäli sellainen on edes olemassa (eikä varmasti ole sellainen kun luulevat), vaan ihan kaikenlaisia randomeja pikkupiruja jotka iskevät sinne minne on helppo iskeä: suojauskyvyttömään mieleen.

Uskovainenhan ei tunnetusti pärjää tosimaailmassa kun ei ymmärrä siitä sitäkään vähää. Tuskin JC:n uikuttaminen auttaa piruihin joita itse paikalle samaan aikaan manaa.

Moikka,

No mä oon itse nyt 22-vuotias, ja oon oikeeastaan lapsesta asti uskonut Jeesukseen.

Mä muistan lapsuudesta monia tilanteita, joissa oikeasti sain apua Jumalalta. En tietenkään silloin ajatellut asiaa kauheana, en tehnyt siitä mitään numeroa enkä kenellekään kertonut. Esim. yhden kerran luokkakaverit pöllivät mun takin. Ennen kuin menin hakemaan mun takkia jo, niin mulla oli tunne, että jotain on kadonnut. Ja sitten kun rukoilin, niin koin vain ihan selvän äänen sanovan, että "Älä pelkää. Minä olen sinun kanssasi." Ja mä olin, että aha, no okei.

No sitten huomasin, että mun takki oli hävinnyt. Kaksi tyyppiä kauempaa tuijotti mua (totta kait, koska halusivat nähdä mun reaktion) ja sitten koin taas sen saman lempeän äänen puhuvan mulle. Hän sanoi ihan selvästi, että minne mennä ja missä se takki on. Ja siellä se oli! Ja sitten mä olin mielessäni, että kiitos JUMALA!!

Itse mä en halua mennä siihen kategoriaan, että nähtäisiin henkiä kaikkialla, niitä pelättäisiin kauheana ja pitäisi olla koko ajan kauhuissaan jonkun asian takia. Uskon, että Jeesus on Jumala, ja kun uskoo häneen niin saa olla huoleti, koska hän pitää huolen mun elämästäni. Ja oon sanonut Jeesukselle, että tehköön kaikissa mun asioissa niin kuin tahtoo ja johdattakoon vapaasti, että uskon vain yksinkertaisesti, että hänellä on elämälle parempi suunnitelma kuin ees mulla itselläni olisi.

Silti: Uskon että on olemassa pimeys ja valkeus. On olemassa myös henkiä, jotka eivät ole hyviä. On mullakin sellainen kokemus, että olen joskus nähnyt ikään kuin tumman hahmon tulleen samaan huoneeseen (ihan hereillä ollessani, enkä ollut menossa nukkumaan tai mitään), ja se hahmo vielä yritti puhua mulle. No mulla oli tietty sellainen huono olo silloin just sisimmässä, mutta olin silti vain aivan kun en näkisi koko tyyppiä. Kun en kait mä nyt oikein tiennyt mitä tehdä. Ja sitten rukoilin Jeesusta ja sanoin Jeesukselle, että pyydän hänen siunausta mun elämälle ja kaikkea hyvää. No sitten mua oikeesti häiritsi kun se hahmo puhui suunnilleen mun sanojen päälle, ei vain pystynyt keskittyyn kunnolla puhumaan Jeesukselle itse. No sitten mä käännyin vähän sinne päin ja vain sanoin (itsekin vähän pihalla että mitäs tässä nyt tehdä): "Jeesuksen nimessä väisty." ja sillä sekunnilla se hahmo suorastaan syöksyi ulos oven läpi. Ja se siitä.

Joskus rukoillessa ihmisten puolesta tulee tietyllä tavalla samanlaisia tilanteita. Saattaa ikään kuin tuntea, että heidän elämässään rauhaa rikkoo joku ulkopuolinen tekijä: ei välttämättä mikään henki tai mikään, vaan että joku asia vaikka sitoo, esim pelko tai jotain sellaista. Kyllä mä sitten usein rukoilen, että Jeesus voisi auttaa niitä ihmisiä ja että ne asiat saisivat muuttua. Heh, kait sitä saa kiljuakin Jeesukselle, että ne asiat muuttuisivat, mutten mä ole kyllä huomannut äänen painolla olevan YHTÄÄN MITÄÄN MERKITYSTÄ ;D

Eli siis yhteenvetona: Kait uskovien elämä on yhteydessä yliluonnolliseen todellisuuteen, koska kyllähän Jumala on yliluonnollinen. Toisaalta, minun mielestäni ei tarvitse tietää yliluonnollisesta uskovana yhtään mitään, usko Jeesukseen riittää täysin. Ainakin minulla on ollut kaikki asiat elämässä aivan todella hyvin (siis kertakaikkisesti aivan uskomattoman hyvin!) ja on yksinkertaisesti riittänyt, että uskon Jeesukseen ja tietty tahdon Häntä palvella. Mutta eipä siinä ole kiljumista tarvittu! ;D

Tämä foorumi on täynnä skeptikkoja, haistattelijoita ja ylenkatsovia kristinusko fanaatikkoja. Moderointia ei ole lainkaan, viestit ei pysy kauaakaan ennenkuin ne poistetaan automaattisesti tai ne täyttyy. Muutenkin tämä yhteisö on kuin sekasikiö...

Jos haluatte oikeaa keskustelua ja harjoituksia tälläisiin aiheisiin liittyen ilman hämääjiä ja häiriötekiöitä, liittykää tähän foorumiin.
http://www.s8.createphpbb.com/mielenvoima/index.php

..nimenomaan kristittyjä jopa ehkä enemmän, kuin omalla puolellansa olevia. Kristityt ovat menossa taivaaseen, jonne pahanvoimat eivät halua heitä päästää.

Toki varmin tapa saatanallekin on tappaa "Omalla" puolellaan oleva, ettei lipsumista väärälle puolelle tapahdu ja tuolla nimenomaan tarkoitan ajamista itsemurhaan jne...