Tilaa ja hiljaisuutta

Juuri tänä aamuna television varhaisohjelmassa joku matkailualan "asiantuntija" herkesi aivan ihmettelemään, kun ulkomaalaiset arvostavat Suomessa rauhaa ja hiljaisuutta. Minulle asia on ollut päivänselvä jo vuosikymmenet.

Tila ja hiljaisuus on meillä Suomessa se erilaisuus, joka saa ulkomaalaiset käymään täällä Suomessa toistuvasti. He toteavat, että siellä kotona (ulkomaan kotimaassa) on kaikki paikat täynnä ihmisiä ja melua joka puolella. Suomalaisen väljän tilan mukana tulee hiljaisuus, rauha, luonnon äänet, lintujen laulu, tuulen humina, laineitten liplatus.

Mistä mahtanee johtua se vimmattu villitys, jolla Suomen kotimaisen matkailubisneksen tekijät organisoivat pörinää ja meteliä yhä syvemmälle suomalaiseen maisemaan, joka oli aikaisemmin rauhallisuuden tyyssija?

Kyllähän jo vanhastaan vesillä on liikkunut veneitä ja laivoja konevoimalla, mutta entisaikaan tilanne oli vielä hallinnassa. Kaksitahtinen Kipinä-keskimoottori "put-put-put.."-napsutuksellaan ei paljoa ketään häirinnyt. Eivät tukkilauttoja vetävät hinaajat sen enempää kuin valkokylkiset matkustajahöyrylaivatkaan mitään riesoja olleet.

Nykyisin on vesillä pikaveneitä ja vesiskootereita, maalla mönkijöitä ja talvella moottorikelkkoja. Musiikki pauhaa sekin usein niin, että linnutkin väistyvät virittelemään ääntään jonnekin pois sivummalle. Kun tähän meteliin vielä lisätään extreme-palvelujen tarjonta, niin siinä onkin sitten "suomalaisen matkailun vetonaulakuva" nykyisessä olemuksessaan! Mahtaako tuottaa tulosta pitkän päälle?

Kun Mika Häkkinen rakensi hulppean hirsihuvilan Valkealaan, hän sopi ensimmäiseksi paikallisen väen kanssa, että järvi on rauhoitettu pörinäkoneilta. Maailmaa laajalti nähneenä Mika ymmärtää rauhallisen tilan ja hiljaisuuden arvon. Ymmärtävätkö meidän matkailubisneksen tekijämme?