On enemmän kuin arveluttavaa käyttää perusteluna aina aikaisemmin tehdyille huostaanotoille "lasten rikkinäisyyttä" niin kauan, kun sairaalahoidon, kuntoutuksen tai erityisopetuksen korvikkeena käytetään hyvistäkin kodeista tehtyjä huostaanottoja.
Yhtä arveluttavia ovat vanhempien mielenterveysongelmien takia tehdyt huostaanotot niin kauan, kun maassa ei ole tarjolla riittävää mt-hoitoa aikuisille, eikä edes lapsille. Totta kai lapsille aiheutuu turvattomuutta aikuisten mt-ongelmista, mutta samalla tavalla he stressaantuvat niistä sekä sijais- että biologisessa perheessäkin. Niin kansanterveys- kuin perustuslakikin takaavat maan kansalaisille riittävän terveydenhoidon ja se on saatava kaikille tämän maan kansalaisille. Huostaanotto ei saa enää olla terveyspalvelujen korvike!
Viranomaisemme ovat tehneet jopa suoraan synnytyslaitokselta huostaanottoja, joista Suomen valtio on saanut rapsuja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta. Kantansa EIT perusteli mm. sillä, että huostaanoton on perustuttava lapsi-vanhempisuhteen arviointiin, eikä tätä suhdetta ole ehtinyt heti synnytyksen jälkeen vielä muodostua. Lisäksi eräässäkin tapauksessa lastensuojelun vetoaminen äidin mt-ongelmiin ei EIT:n mielestä ollut riittävä peruste, koska sairaus oli lyhytaikainen ja äiti parani myöhemmin.
Aikanaan varhaisen puuttumisen projektin (VARPU) suunnitellut Stakes on myöntänyt epäonnistutun projektin toteuttamisessa. Hyvää tarkoittava työ kääntyi pahanilkiseksi kyttäämiseksi, jossa opettajat ja lastentarhanopettajat valjastettiin "epäilyttävien piirteiden" hakemiseen lapsen käytöksen, puheiden ja ulkoisen olemuksen perusteella. Vaikka projekti epäonnistui virallisesti, mutta sen iskostama "vakoilumentaliteetti" elää ja voi hyvin edelleenkin sosiaalityöntekijöiden toimintatavoissa - joskus ja joskus ei, riippuu työntekijän persoonasta, paikkakunnasta ja kyseessä olevan toimiston käytettävissä olevista resursseista.
Olen kuullut jopa niin käsittämättömän termin kuin "ennalta ehkäisevä huostaanotto". Mikä se on? Laki ei tunne sellaista käsitettä. Jos se tarkoittaa sitä, että huostaanotto pitäisi tehdä niin varhain kun lainmukaiset syyt huostaanoton teolle eivät vielä täyty, niin silloinhan toimitaan kristallipallon varassa ja koska tahansa voitaisiin repäistä kuka lapsi tahansa turvallisesta kodistaan.
Kauniiden juhlapuheiden liturgiat eivät täyty käytännössä ja vaikuttaa sille, että monessa tärkeässä asiassa selkeät yhtenäiset toimintalinjat puuttuvat lastensuojelusta vielä tänäkin päivänä. Miten yhteisiin linjauksiin päästään käytännössä kun esim. eilen julkaistun kunnanjohtajien mielipidetiedustelun perusteella valtuustojen vaikutusmahdollisuutta pidetään heikkona terveydenhoitoon liittyvissä päätöksissä? Joka tapauksessaa ei varhaisella puuttumisella, eikä millään muullakaan voida korvata kansalaisilta puuttuvia lakisääteisiä palveluja.
Ei lastenkaan oikeusturva saa olla vain yksittäisten sosiaalityöntekijöiden tulkintojen varassa, kuten vieläkin on. Missä ovat uuden lain vaatimat moniammatilliset työryhmät arvioimassa perheen tilannetta? Onko niitä perustettu vieläkään mihinkään? Kertokaa, jos joku tietää asiasta enemmän!
Yhtä arveluttavia ovat vanhempien mielenterveysongelmien takia tehdyt huostaanotot niin kauan, kun maassa ei ole tarjolla riittävää mt-hoitoa aikuisille, eikä edes lapsille. Totta kai lapsille aiheutuu turvattomuutta aikuisten mt-ongelmista, mutta samalla tavalla he stressaantuvat niistä sekä sijais- että biologisessa perheessäkin. Niin kansanterveys- kuin perustuslakikin takaavat maan kansalaisille riittävän terveydenhoidon ja se on saatava kaikille tämän maan kansalaisille. Huostaanotto ei saa enää olla terveyspalvelujen korvike!
Viranomaisemme ovat tehneet jopa suoraan synnytyslaitokselta huostaanottoja, joista Suomen valtio on saanut rapsuja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta. Kantansa EIT perusteli mm. sillä, että huostaanoton on perustuttava lapsi-vanhempisuhteen arviointiin, eikä tätä suhdetta ole ehtinyt heti synnytyksen jälkeen vielä muodostua. Lisäksi eräässäkin tapauksessa lastensuojelun vetoaminen äidin mt-ongelmiin ei EIT:n mielestä ollut riittävä peruste, koska sairaus oli lyhytaikainen ja äiti parani myöhemmin.
Aikanaan varhaisen puuttumisen projektin (VARPU) suunnitellut Stakes on myöntänyt epäonnistutun projektin toteuttamisessa. Hyvää tarkoittava työ kääntyi pahanilkiseksi kyttäämiseksi, jossa opettajat ja lastentarhanopettajat valjastettiin "epäilyttävien piirteiden" hakemiseen lapsen käytöksen, puheiden ja ulkoisen olemuksen perusteella. Vaikka projekti epäonnistui virallisesti, mutta sen iskostama "vakoilumentaliteetti" elää ja voi hyvin edelleenkin sosiaalityöntekijöiden toimintatavoissa - joskus ja joskus ei, riippuu työntekijän persoonasta, paikkakunnasta ja kyseessä olevan toimiston käytettävissä olevista resursseista.
Olen kuullut jopa niin käsittämättömän termin kuin "ennalta ehkäisevä huostaanotto". Mikä se on? Laki ei tunne sellaista käsitettä. Jos se tarkoittaa sitä, että huostaanotto pitäisi tehdä niin varhain kun lainmukaiset syyt huostaanoton teolle eivät vielä täyty, niin silloinhan toimitaan kristallipallon varassa ja koska tahansa voitaisiin repäistä kuka lapsi tahansa turvallisesta kodistaan.
Kauniiden juhlapuheiden liturgiat eivät täyty käytännössä ja vaikuttaa sille, että monessa tärkeässä asiassa selkeät yhtenäiset toimintalinjat puuttuvat lastensuojelusta vielä tänäkin päivänä. Miten yhteisiin linjauksiin päästään käytännössä kun esim. eilen julkaistun kunnanjohtajien mielipidetiedustelun perusteella valtuustojen vaikutusmahdollisuutta pidetään heikkona terveydenhoitoon liittyvissä päätöksissä? Joka tapauksessaa ei varhaisella puuttumisella, eikä millään muullakaan voida korvata kansalaisilta puuttuvia lakisääteisiä palveluja.
Ei lastenkaan oikeusturva saa olla vain yksittäisten sosiaalityöntekijöiden tulkintojen varassa, kuten vieläkin on. Missä ovat uuden lain vaatimat moniammatilliset työryhmät arvioimassa perheen tilannetta? Onko niitä perustettu vieläkään mihinkään? Kertokaa, jos joku tietää asiasta enemmän!
Vastaukset 2
Vanhimmat
moniammatillinen tiimi: opettjaja/lastentarhan opettaja, lääkäri, leikkipuistohoitaja, sosiaalityöntekijä, koulupsykologi/erityislastentarhan opettaja.
Kun sossu kutsuu tämän ryhmän koolle, hän on jo päättänyt huostaanotosta ja pyytää lausunnot niiltä, jotka saa valehdeltua ja ylipuhuttua huostaanottoon.
He, jotka eivät tue huostaanottoa jätetään lausuntokierroksen ulkopuolelle. Käytännössä ei tarvita kuin sossun satuilu ja yksi hyvin ylipuhuttu tiimiläinen, joka suoltaa mitä sattuu lausuntoonsa, edes vanhempaa tuntien, niin huostapaperit ovat valmiit.
Minusta uusi laki tarkoittaa uutta perustettavaa asiantuntijaelintä, josta puhuttiin lain valmisteluvaiheessa. Vai tuohon samaan vanhaan poppooseenko se asiantuntemus edelleenkin vain kilpistyy? Sama ajattelu jatkuu kuin kaikilla leena rauhaloilla, että ihminen on erehtymätön kun hänestä on tullut kaupungin viranhaltija?
Mitäs rauhalat sanovat niihin huostaanottoäitien kirjoituksiin, jotka lapsensa huostaanoton jälkeen ovat valmistuneet sosiaalityöntekijöiksi? Ovatko hekin nyt virassa ollessaan erehtymättömiä, vaikka ennen he olivat luusereita ja pohjasakkaa, joilla ei ollut mitään tajua lapsensa hoidosta ja kasvatuksesta?