Tämä tarina on tosi.
Isä on kuollut. Rakas isä; olin isin tyttö.
Siitä on jo kymmenen vuotta.
Kaikkien isäthän kuolevat joskus.
Se on elämän kulku.
Siinä ei ole mitään outoa.
Outous on nyt siinä, mitä koin.
Metsäpolkua kulkiessani,
murheitani miettiessäni,
äkkiä tunsin kuin käden hellän
alas vaipuneilla hartioillani:
Mitä murehdit, tyttökulta?
Kyynelet pois pyyhin sulta.
Elä, naura, laula ja multa
saat lisää voimaa, kaivatulta.
Rakkaudelles tee tilaa
älä elämääsi pilaa,
saat vain tämän tilaisuuden
elää onnen ihanuuden.
Mene mummo iltamiin
ja ota tilaisuudesta vaarin.
Oli isä vitsikäs huuliveikko
ja haudankin takaa huulta heitti,
isän käden pyyhki pois ilmavirta heikko.
Tuulenhenki kyyneleet kuivatti.
Huomasin hymyni itsekin ja
valon auringon, se metsän peitti!
Isä on kuollut. Rakas isä; olin isin tyttö.
Siitä on jo kymmenen vuotta.
Kaikkien isäthän kuolevat joskus.
Se on elämän kulku.
Siinä ei ole mitään outoa.
Outous on nyt siinä, mitä koin.
Metsäpolkua kulkiessani,
murheitani miettiessäni,
äkkiä tunsin kuin käden hellän
alas vaipuneilla hartioillani:
Mitä murehdit, tyttökulta?
Kyynelet pois pyyhin sulta.
Elä, naura, laula ja multa
saat lisää voimaa, kaivatulta.
Rakkaudelles tee tilaa
älä elämääsi pilaa,
saat vain tämän tilaisuuden
elää onnen ihanuuden.
Mene mummo iltamiin
ja ota tilaisuudesta vaarin.
Oli isä vitsikäs huuliveikko
ja haudankin takaa huulta heitti,
isän käden pyyhki pois ilmavirta heikko.
Tuulenhenki kyyneleet kuivatti.
Huomasin hymyni itsekin ja
valon auringon, se metsän peitti!
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoitin tässä joku aika taaksepäin itsekkin ru-
non isäni muistolle - kaipaukselle.
Ja minäkin olin isin tyttö, sekin yhtäläisyys
on tässä.
Kiitos koskettavuudesta.
isä ponnahtaa joskus elävästi mieleen. Pienenä tyttönä kiikkustuolissa liekutettu. Ei unohdu se.