Vinkkejä lauluamiseen

Kuulostaa nuo sinun "ohjeesi" siltä, että on parempi ettet harjoittele lainkaan itseksesi. Nimittäin noilla opeilla ja ankaralla miettimisellä saat itsesi semmoiseen jumiin, että siinä on taitavallakin opettajalla työ saada äänesi toimimaan. Kirjekursseilla ei laulamista opi, joten odota kärsivällisesti tuntien alkamista. Toivottavasti sinulla on ammattitaitoinen opettaja...

Kuten laulajainen tuossa alla jo sanookin, on hankalaa antaa kirjallisia ohjeita laulutekniikkaa varten. Väärinymmärryksen vaara on niin suuri.

Jos kysyt keltä tahansa ansioituneelta laulupedagogilta laulutekniikan perusteita, niin hyvin samankaltaisen selostuksen saat, mutta he kukin saattavat laulaa hyvin eritavoin.

Hengitys on hyvin luonnollinen tapahtuma. Puhutaan ns. syvähengityksestä. Se perustuu täydelliseen rentouden tunteeseen, eli hengitystä ei jarruteta millään lihasjännityksillä. Sitä ilmeisesti tarkoitetaan tuolla "vatsan pudottamisella". Ei siinä mitään taikaa ole, täytyy varoa vetämästä liika ilmaa keuhkoihin, sillä se saattaa äänielimistön helposti valmiiksi väärään tilaan. Tällöin liikaa ilmanpainetta joudutaan pidättämään kurkunpäällä ja se joutuu jännitettyyn tilaan heti lähdettäessä.

Hengitys on laulaessa niin luonnollinen asia, että ei sitä tarvitse ajatella kun se sujuu. Toki niitä jännityksiä on vaikka missä aluksi ja aika pitkään siitä eteenkinpäin.

Tuenta tarkoittaa sitä, että pidetään sitä sisäänhengitystunnetta yllä. Se ei ole todellakaan puristava tunne vaan pikemminkin laajentuva tunne. Kun sävelkorkeus nousee, niin tuentaa täytyy lisätä, jottei kurkunpäähän pääse syntymään painetta/jännityksiä, mikä tukkii äänen tarpeeksi korkealle mentäessä. Jos tuenta on liian vähäistä, "voima" haetaan helposti kurkunpäästä ja se väsyy hetkessä.

Nuo "älä laula kurkulla", "laula pallealla" perustuvat juuri tuohon liian passiiviseen tuentaan.

Nämäkin ovat hankalia selittää siinä mielessä, että vaikka ihminen kokisi tekevänsä asia juuri niinkuin on selitetty, niin oikeasti hän ei välttämättä ole juuri hajullakaan asiasta. esim. kurkunpän rentous, vapaa hengitys.

Olen joskus kokeillut seuraavanlaista harjoitusta "kirkunpäällä laulamisesta" irtipääsemiseksi: laitan pään niin takakenoon, ettei ääni pääse tulemaan virheellisellä tavalla kurkkua jännittäen. Se ohjaa käyttämään äänielimistöä oikein. Älä tätäkään ota minään ohjeena, mutta sillä tavoin kokeilemalla huomaa varmasti, jos kurkku on jännitteinen laulaessa.

Hyvässä kontrollissa on turvallisinta opiskella laulamista. Kun taitoa alkaa karttua, niin sitten voi rohkeammin kokeilla erilaisia vaikutteita.

-hyvä ryhti
-avaa suuta tarpeeksi!
-vältä suklaan syömistä kun oot menossa
laulutunnille
-älä tupakoi
-seiso pienessä "haara-asennossa" kun laulat, jos laulat istueltasi, niin suorista vähän toista jalkaa (pidä tässäkin hyvä ryhti)
-harjoittele, harjoittele ja harjoittele (mutta älä kuitenkaan stressaa)

Laulaminen on ihanaa! Sun täytyy vaan oppia nauttimaan siitä ja lopettaa se turha miettiminen. Annat vaan palaa!
Itsekin opin vasta laulamaan silloin kun lopetin sen oikean laulutyylin ajattelun! Nyt olen sitten koukussa laulamiseen :)

Miltä vaikkapa kylläisyys tai jännittäminen tarkalleen ottaen tuntuu?

Hih!

Keskustele näistä opettajasi kanssa ;)

Kyl laulamiseen kannattaa kysellä vinkkejä.. kunhan suodattaa mielestään "liian vaikeat" heti kättelyssä pois. Eli ei siihen tarvita mitään "matemaattisia kaavoja" vaan oleellisinta on havaita kuinka yksinkertaista se itseasiassa onkaan.

Usein laulunopetuksessa törmää ns "yliopisto" ajatteluun että lisäämällä opetukseen riittävästi sivistyssanoja ja eri asiaankuuluvia latinankielisiä termejä, saadaan opetus kuullostamaan älykkäämmältä mutta samalla varmistetaan myös sen että kukaan ei opetuksesta mitään opi.. Tälläisen opetustavan taakse menemällä opettaja voi myös paikata todellista tietotaito vajettaan..

Oikean hengitystekniikan a ja o on YMMÄRTÄÄ mitä siinä ajetaan takaa, mikä on palleatuki? Missäse oikeasti on..? Ja mikä sen rooli todellisuudessa on?

Pallea on keuhkojen alapuolella oleva lihas jota vasten alashengitetty ilma tuetaan jotta keuhkot pysyy laajassa tilassa ja itse lihakseen pudotetaan kaikki jännitteet "yläkerrasta" eli kurkulta ym.

Itse harjoittelua voisi verrata vaik voimisteluun ja jonkun haastavan liikkeen esim vaakan tekemiseen. Väärään suuntaan kampeavat lihakset on saatava rennoiksi jotta liike menee oikeille lihaksille ja ne voi kehittyä. Alussa jo pelkkä ilman alas vetäminen tuntuu käsittämättömän vaikealta.

Treenata sitä voi esim selinmakuulle menemällä jolloin ilma menee luonnollisesti alas. Toinen hyvä esimerkki on haukottelu. Haukotellessa jokainen vetää ilman luonnollisesti alas asti.


Äänenmuodostus ja itse laulaminen onkin sit astetta vaikeampi homma jonka oikeaoppiseen opetteluun tarvii ulkopuolisen ammattilaisen korvan eli opettajan. Siihen miten alashengittetty tuettu ilma hyödynnetään yläkerrasta käsin onkin sit paljon erillaisia näkemyksiä, tyylisuuntia ym. Osa niistä mielestäni luonnollisen äänenkulun kannalta virheellisiä..

Esim venäläistyyppinen "aatmainomena" tekniikka ei tuo luonnollista sointia ääneen.. Jaakko Ryhäsen sointia voisi ehkä tunnetuimmista laulajista verrata juuri siihen. Onkun olisi "pottu kurkussa". Joku jännite on silloin kurkun tienoilla jos ääni siltä kuullostaa..seon oma mielipiteeni. Ryhäsellä tämä ilmiö on lievä mutta olemassa anyway..

Itse olen Italialaistyyppisessä opissa jossa lauletaan "hengityksen päälle" ja ohjataan sointi eteen. Mielestäni se "ainoa oikea" tyyli mut kuuluu kastiimme makuasiat. Mm Pavarotti oli tämän opinsuunnan tiennäyttäjiä. Italialaistyyppisen laulamisen ammattilaisella ääni on luonnollinen (ennenkaikkea!), sointi puhdas, äänirekisteri laaja yms...

Sen voi jokatapauksessa sanoa että keskustelut siitä kauanko tekniikan harjoittelu vie aikaa, puolivuotta vaiko vuosia? Se vie varmuudella vuosia. Katsokaapa vaik ylen arkistosta viimevuoden Lappeenrannan laulukilpailun finalistit..esim mieslaulajat.

Kymmenen vuoden opit takana ja taso oli sitäluokkaa että piti kaikki terävä pitää vähänmatkan päässä kun niitä katseli.. oisi pian alkanut ranteita hinkkaamaan auki ;) Eläviä esimerkkejä siitä että opiskelussa on tehty isoja virheitä. Mielestäni nimittäin kymmenessä vuodessa näkee jo valtavan paljon jos opintie on oikea.

Tässä on vähän omia luulojani:

Mielestäni tuon _tuki_-sanan ja pallean korostaminen on selvää liioittelua. Siitä saa vähän semmoisen kuvan, että pitäisi saada joku ihan jäykkä asento keskivartalolle, mikä sitten tuottaisi hyvän äänen jne... Itse oon mokannut juuri siinä, että hengitin ilmaa liikaa sisään, ja oli sitten kädetkin ihan jäykkinä, vaikka oikeasti meitsin pitää suunnilleen pitää vaan suuta auki, niin ilma valuu hetkessä sisään. Jos haluan vähän enemmän vääntöä korkeisiin ääniin, koitan saada alueen tossa navan alapuolella ja myös alaselän puolella vähän laajenemaan (tuki). Hengitystauon aikana pyrin että kaikki lihakset keskivartalossa rentoutuu hetkeks, ja sitten vaan jatkan (ja ilma on jo keuhkoissa, kun se valuu sinne itsestään).

Hengitys ei pidä viedä paljoakaan keskittymistä, ja kannattaa mieluummin keskittyä sanojen selkeään ja "voimakkaaseen" lausumiseen (ja paha virhe on sitten heiluttaa leukaa liikaa, meillä on myös huulet kieli lausumiseen). Lausuminen/sävy/intonaatio on oltava sitten sellasta "näyttelijämaista" ilman mitään ujoutta. Muuten ei aina toimi.

Kurkku käheytyy mm. jos koittaa saada itsestään enemmän volyymiä kuin pystyy (osaa), tai jos kiljuu turhan korkeita ääniä liian pitkään (niitä on kyllä ihan hyvä treenailla aina välillä vähän kerrallaan). Vesi ehkä auttaa vähäsen tossa, kun se kosteuttaa äänihuulia.

Tosta tuesta vielä se, että erään teorian mukaan noin puolet ihmisistä hengittää eri tavalla, eli kun itselläni sisäänhengitys on automaattista (suuta vaan auon vähän nii ilma virtaa sisään, ei tarvitse ajatella), niin joillakin uloshengitys on se passiivinen vaihe, ja sisäänhengitys vaatii "työtä". Ja heidän kai kannattaa laajentaa rintakehää laulaessa, kun itse en edes saa tehdä niin...

Niin ja palleajutun/(tuen) "virallinen" määritelmä on kai tyyliin semmonen, että alavatsa/alaselkä laajenee/laskeutuu niin, että pallealihas menee mukana ja samalla pitäis myös kurkunpään pitäisi myös mennä mukana. Ja keuhkot pääsee laajenemaan paremmin.

Teksti oli sitten kokemuspohjalta, vaikka olen kyllä kirjallisuutta lukenut ja opeltani asioita kuullut. Saatan olla väärässäkin tuossa, mitä kerroin.

kitos