mitenköhän sitä alottaisi selittämään...
noh, isoveljeni on jäänyt sossuille kiinni juomisesta ainakin kaksikertaa ja kaikenlaista muuta, ongelmia kotona(= raivosi kaikesta, ei noudattanut kotiintuloaikoja, jatkoi juomista, uhkasi hakata minut, käyttäyti agressiivisesti, lintsasi, yms). ja veljeni on, tai ainakin oli muutenkin usein sossujen kanssa tekemisissä.
sossun ehdotuksesta, vanhempani päätyivät sossun kanssa ratkaisuun laittaa veljeni pienryhmäkotiin..
hän oli siellä melkein vuoden, kunnes pääsi pois.
nyt vaan mietin.. kun minä olen myös jäännyt kiinni juomisesta, tosin vain vahnemmilleni, sossu ei siitä tiedä. olen varastellut pari kertaa kaupasta, mutta en ole jäänyt siitä kiinni. tupakan poltosta en ole jäänyt kiinni.
lintsaamisesta olen kerran(mutta sitä en tee usein, toisin kuin veljeni teki).
joskus käyttäydyn kotona todella pahasti jne..
mutta kun minua ahdistaa. ei ole hyvä olla.
en tiedä mistä se johtuu..
vanhempanikaan ei ole mitään unelmavanhempia.
kännissä ollessaan äiti joka kerta haukkuu minut.
joskus myös selvinpäin.
isäni on todella pelottava raivostuessaan..
äiti saattaa joskus alkaa kiljumaan tauotta, jos oikein hänet suututan.. mutta kun joskus äiti suuttuu niin turhista asioista. ihan mitättömistä. sitten hän on pyytelemässä anteeksi..
jos jään sossulle pari kertaa jostain juomisesta tai muusta sellaisesta mitä en saisi tehdä kiinni, niin voisinko minä helpommin sossun alotuksesta joutua johonkin perhekotiin tms?
niin onko siis sillä vaikutusta, että veljenikin on joutunut jo pienryhmäkotiin ja ollut niin paljon sossun kanssa tekemisissä?
kun oikeastaan voisin haluta jonnekkin, pois kotoa.. koska kotona ei ole hyvä olla.
kun en kuitenkaan itse haluaisi minnekkään mennä ilmoittamaan kotona olevista ongelmista..
niin, ja olen siis 14 vuotias.
noh, isoveljeni on jäänyt sossuille kiinni juomisesta ainakin kaksikertaa ja kaikenlaista muuta, ongelmia kotona(= raivosi kaikesta, ei noudattanut kotiintuloaikoja, jatkoi juomista, uhkasi hakata minut, käyttäyti agressiivisesti, lintsasi, yms). ja veljeni on, tai ainakin oli muutenkin usein sossujen kanssa tekemisissä.
sossun ehdotuksesta, vanhempani päätyivät sossun kanssa ratkaisuun laittaa veljeni pienryhmäkotiin..
hän oli siellä melkein vuoden, kunnes pääsi pois.
nyt vaan mietin.. kun minä olen myös jäännyt kiinni juomisesta, tosin vain vahnemmilleni, sossu ei siitä tiedä. olen varastellut pari kertaa kaupasta, mutta en ole jäänyt siitä kiinni. tupakan poltosta en ole jäänyt kiinni.
lintsaamisesta olen kerran(mutta sitä en tee usein, toisin kuin veljeni teki).
joskus käyttäydyn kotona todella pahasti jne..
mutta kun minua ahdistaa. ei ole hyvä olla.
en tiedä mistä se johtuu..
vanhempanikaan ei ole mitään unelmavanhempia.
kännissä ollessaan äiti joka kerta haukkuu minut.
joskus myös selvinpäin.
isäni on todella pelottava raivostuessaan..
äiti saattaa joskus alkaa kiljumaan tauotta, jos oikein hänet suututan.. mutta kun joskus äiti suuttuu niin turhista asioista. ihan mitättömistä. sitten hän on pyytelemässä anteeksi..
jos jään sossulle pari kertaa jostain juomisesta tai muusta sellaisesta mitä en saisi tehdä kiinni, niin voisinko minä helpommin sossun alotuksesta joutua johonkin perhekotiin tms?
niin onko siis sillä vaikutusta, että veljenikin on joutunut jo pienryhmäkotiin ja ollut niin paljon sossun kanssa tekemisissä?
kun oikeastaan voisin haluta jonnekkin, pois kotoa.. koska kotona ei ole hyvä olla.
kun en kuitenkaan itse haluaisi minnekkään mennä ilmoittamaan kotona olevista ongelmista..
niin, ja olen siis 14 vuotias.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei tarvi kaikkea kotioloista kertoa jos terkka ei kysy, mutta juttele pahasta olostasi. Terkan pitäisi ohjata sut oikeaan paikkaan saamaan apua, esim. ihan vaan keskusteluapua. Jos ei muuta, niin käy sille terkalle juttelemassa kerran tai pari kertaa viikossa. Sekin voi jo helpottaa.
koulumme terkkari on ihan kamala, sille en mene mitään puhumaan..
soittaa. Kun terveydenhoitaja kysyy puhelimessa, että mikä vaivaa, sano että ahdistaa ja että haluat omalääkärille. Terveydenhoitajalta voi kysyä myös onko muita paikkoja kunnassa johon ikäisesi voi ottaa yhteyttä.
----- jos jään sossulle pari kertaa jostain juomisesta tai muusta sellaisesta mitä en saisi tehdä kiinni, niin voisinko minä helpommin sossun alotuksesta joutua johonkin perhekotiin tms?
niin onko siis sillä vaikutusta, että veljenikin on joutunut jo pienryhmäkotiin ja ollut niin paljon sossun kanssa tekemisissä? ----
Veikkaan, että sinut siirretään helpommin perhekotiin tai ainakin sitä harkitaan helpommin. Siis tämä oli maallikkoveikkaus, en ole alan ammattilainen.
Oletko tutustunut MLL:n nuorten nettiin?
http://www.mll.fi/nuortennetti/
Kiinnitin kirjoituksessasi muutamaan asiaan huomiota. Ensinnäkin, teet asioita, joilla vahingoitat itseäsi. Juopottelu, varastelu, lintsailu, tupakointi. Kaikki asioita, joiden ei pitäisi kuulua 14 vuotiaan elämään ja jotka aiheuttavat eniten vahinkoa sinulle itsellesi. Mielestäni suurin ongelma ei ole se, saako sossu tietää, vaan se, miten sinun elämäsi palautettaisiin oikeille raiteille.
Pohdit kyllä ihan kypsästi asioita. On hienoa, että ymmärrät sen, että elämässäsi on asioita, jotka aiheuttavat sinulle paljon ahdistusta. Osa nuorista vaan koheltaa, tunnistamatta sisällään vellovaa ahdistusta tai kykenemättä nimeämään mikä sen aiheuttaa.Ymmärrät, että olet menossa kohti umpikujaa ja jossain vaiheessa pitäisi jarruttaa ja muuttaa kelkan suuntaa.
Veljesi sijoitus pienryhmäkotiin näyttää jääneen perheessäsi vähälle keskustelulle. Vaikuttaa sille, että ette ole perheessä paljoa keskustelleet siitä, miksi veli sijoitettiin kodin ulkopuolelle, mikä tarkoitus sillä oli, mitä siellä tehtiin ja mihin pyrittiin. En tiedä pääsitkö koskaan vierailemaan veljesi luona sijoituksen aikana ja näitkö millaista siellä oli. Toisaalta toivot,että sinutkin sijoitetaan kodin ulkopuolelle, mutta et haluaisi joutua sijoitetuksi omasta pyynnöstäsi, vaan että sossu "määräisi". Vaikuttaa, että teet ikäviä asioita osittain sen takia, että jäisit kiinni ja sossu puuttuisi elämääsi. Todennäköisesti veljesi sijoituksen taustalla on ollut myös vanhempiesi suostumus, joten olisiko uskaliasta kysyä vanhemmiltasi suoraan mielipidettä, mitä he ajattelisivat, jos sinäkin olisit vähän aikaa jossain?
Tarvitset keskusteluapua. Tarvitset jonkin aikuisen, ulkopuolisen ihmisen, jonka kanssa voit keskustella elämästäsi ja etsiä ratkaisuja ongelmiisi. Terveydenhoitajan lisäksi tällaisia henkilöitä on koulukuraattori, koulun sosiaalityöntekijä, (näitä ei kaikissa kouluissa) opinto-ohjaaja (hän voi ohjata eteenpäin), perheneuvola tai mielenterveystoimisto (se on paikka keskusteluille, ei sen takia, että joku olisi hullu, vaikka nimi onkin tuollainen)Myös kunnan/kaupungin sosiaalitoimisto on yksi osoite, josta voit hakea itsellesi keskusteluapua.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Tee oman elämäsi eteen töitä ja pyri pääsemään järkevin konstein ulos elämäsi umpikujasta. Nuoruudessa tulee tehtyä kaikenlaista, mutta kokeilujen jälkeen pitäisi osata lopettaa. Koeta päästä näpistelyistä ja juopottelusta ja hae itsellesi apua. Älä koe syyllisyyttä siitä, jos haluat kotoasi pois. Tärkeintä on, että sinun elämäsi saadaan kuntoon. Sinusta tulee vielä kasvamaan todella hieno nuori mies, sillä vaikutat todella fiksulle.
Hei,
Todella monet nuoret tekevät juuri kuten olet tekemässä. Kotona on paljon ongelmia, mutta niistä puhuminen ulkopuoliselle tuntuu mahdottomalta. Todella monet ovat minultakin kysyneet, mitä täytyisi tehdä, että heidät otettaisiin huostaan. Joskus lojaalius vanhempia kohtaan on ymmärrettävästi niin suuri, ettei ole helppo kenellekään puhua heidän ongelmistaan, vaan on helpompi asettua syntipukiksi itse.
Olen kehoittanut myös aina nuoria mieluummin kertomaan asioista jollekin ulkopuoliselle aikuiselle. Monet kuitenkin tarkoituksella hankkiutuvat huostaanotetuksi. Monesti se herättää vanhemmat ja sijoituspaikan hankilökunta pystyy monesti tällöin nuorta auttamaan myös vanhempien suhteen. Usein vasta huostaanoton jälkeen vanhemmat kykenevät heräämään omiin ongelmiinsa ja keskusteluavun kautta saamaan apua myös itselleen. Tällöin palautus kotiin onnistuu usein lyhyenkin huostaanoton jälkeen.
Laitoksissa vain on suuria eroja, se, missä itse työskentelen keskittyy aina siihen, että nuoren ja vanhempien välit saataisiin pysyvästi korjattua siten, että palautus kotiin onnistuisi ja nuoren ja vanhempien keskinäinen kommunikaatio saataisiin palautettua.