Mitä kokemuksia teillä on ammattikorkean aloittamisesta vieraalla paikkakunnalla? Onko alku tuntunu raskaalta ja että ei ihan sopeudu porukkaan? Ittellä nimittäin tuntuu siltä. On aika voimaton olo, kun ajattelee, että tätä sitä olis jaksettava vielä vaikka kuinka monta vuotta, vaikka vasta ensimmäinen päivä takana.
Koulu tuntuu vaikealta
ke'lo
91656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen myös uudella paikkakunnalla aivan yksin. Ammattikorkeakouluun ei tullut yhtään tuttua.Ongelma ei ole siinä ettenkö olisi jo tutustunut ihmisiin, olen saanut jo muutaman kaverin. Ongelma on siinä että minulla on aivan älytön koti ikävä. Jokainen päivä on yhtä taistelua että kykenee pitämään itse hillinnän eikä huuda ja itke keskellä katua.Tuntuu aika lohduttomalta ajatella että eipä tässä oikein mitään voi ellei jätä opiskelua kesken.Sekään ei tunnu oikein järkevältä.
...lohduttomaksi tunteva. Aloitin vieraalla paikkakunnalla sosiaalialan opiskelun ja olen kyllä tutustunut muihin, mutta jotenkin vaan tuntuu että onko musta tähän. 3,5 vuotta pitäisi opiskella paikkakunnalla joka ei oikein tunnu omalta.
Ehkä kannattaisi mennä takaisin äidin helmaan kasvamaan. Vai olisiko sittenkin aika katkaista se napanuora jo?
mä oon asunu ainaki yksin jo monta vuotta kotikaupungissani, ja äitiki muutti jo pari vuotta sitten sieltä pois. ettei se kyl siitä oo kii.nyt sit muutin uuteen kaupunkiin koulun peräs, eikä yhtään tuttua/sukulaista 500km säteellä! tää uus kaupunki (helsinki) ei vaan tunnu ihmisineen yhtään vielä ainakaan kodilta!
Mitä toikin luulee, että nää kirjottajat täällä tekee? Ei kai sitä voi itsenäistyä, ellei itsenäisty. Eli on pakko tuntua pahalta, mutta ei siinä oo mitään väärin, että sen tunnustaa ja haluaa saada tukea. Aikuiseks ei tulla silmänräpäyksessä, sen voin sanoa kokemuksesta. Se on kamalan pitkä polku, joka ei aina tunnu hyvältä. Varmaan kaikki on joskus ajatelleet, että olis yhä mukavaa olla lapsi ilman aikuisten taakkoja ja murheita.
Hei,
Voin kertoa, että alku voi olla vaikeaa, mutta ajan kanssa se helpottaa. Itse olen opiskellut n. 2 vuotta vieraalla paikkakunnalla ja vielä olisi jäljellä reilut 1½ vuotta. Itse ikävöin kovasti, kun aloitin koulun. Alku oli hankalaa. Mutta siitä selviää, kun ottaa asiakseen selvitä. Aluksi voi käydä useammin kotona ja soitella sinne kun koittaa vaikea hetki. Varmaan kotiporukat ovat mielissään soitoista, heillä on varmaan yhtä ikävä. Kannattaa myös jutella asiasta perheen tai jonkun kaverin kanssa. Minua auttoi juttelu ja yhdessä oleminen perheen kanssa.
Ikävä on ihan luonnollinen asia. Ei sitä tarvitse hävetä. Minulla sujuu paremmin, vaikkei täysin ikävä ei ole hävinnyt. Olette olleet rohkeita, kun lähditte. Se rikastutttaa elämää ja tulette oppimaan itsestänne. Minä olen oppinut paljon arvostamaan kotikaupunia ja perhettäni vielä enemmän. Huomasin myös sen, että haluan elää elämäni koulun jälkeen kotikaupungissa. Olen myös kasvanut ihmisenä.
Paljon tsemppiä teille ja voimia kouluun!
Aurinkoista syksyn jatkoa! :)
Ei ole minulla edes ensimmäinen muutto takana, mutta silti on vähän yksinäinen ja melkosen pieni olo. En tiedä voiko sanoa, että on mukavaa kuulla, että on muitakin, jotka tietää miltä tuntuu, mutta kyllä se vähän auttaa.
Koti ja perhe on tärkeitä. Tunnistan tuon jutun, kun tekisi mieli itkeä keskellä katua. Näitten vieraiden ihmisten keskellä on vaan esitettävä kovaa ja vahvaa, vaikka oikeasti ei sitä yhtään tällä hetkellä ole.
Voimia kaikille muillekin ja kiitos weolle ihanan rohkaisevasta viestistä! Päivä päivältä on parempi.
Missä paikkakunnalla opiskelet jos saa tiedustella? Itse muutin juuri Helsinkiin opiskelujen (amk) perässä ja täytyy myöntää, että hieman on yksinäinen olo täälläkin päässä..
Itse vihaan opiskelukaupunkia ja koulua. Tuntuu että kaikki muut luokkalaiset viihtyy niin hyvin, mutta mun sisällä kaikki tuntuu pahalle. Vihaan koulua, kaupunkia ja kämppää... Kait tämä on sitte mielen heikkoutta mutta aattelin ilmottaa itteni poissaolevaksi jouluna.. Ei kait tämä ole ihan normaalia että saa joka ilta ja aamu olla itku kurkussa...