Siinäpä se jo tulikin - tunnetila kerrottua. ICSIn jälkeen ei oo hormonitoiminta palautunu nähtävästi, kun nyt mennään jo kp 43. Normaalisti kierto on 29-30. Normaalissa kierrossa hermot on kireellä noin viikon ennen vuotoa, nyt kireyttä on jatkunut kolmatta viikkoa, eikä menkkoja vain näy. On ihan kamala hormonihirviöfiilis. Pinna kärähtää ihan pienestä ja ukko on välistä ihmeissään. Ymmärtää kyllä ...tosi hyvin. Siitä ei voi valittaa.
Melkein eniten tässä potuttaa se, että vielä kaikkien näiden 8 vuoden lapsettomuuden jälkeen kuvittelen, että mitähän jos olisinki raskaana luomusti (icsi meni siis pieleen). eikä tilannetta yhtään helpota se, että on mukamas kaikki raskausoireet...palelee, alaselkää jomottaa välillä, pinna epätavallisen tiukalla (kuten ehkä jo tuli selväksi :) ..vähän väliä tuntuu, että nyt ne menkat alkaa ja sit ei kuitenkaan..jomotukset menee ohi.
Ottaa myös aivoon se, että nämä kaikki on hyvin todennäköisesti sekaisin menneen h-toiminnan syytä ja se että se on sekasin, johtuu puolestaan tehdyistä hoidoista...
En vaan yhtään käsitä, miten te jotkut jaksatte näitä hoitorumbia tauotta. Musta tuntuu nyt, että meillä jää tähän yhteen kertaan. Kun ei kerran pää ja kroppa kestä :(
Kiitos kun sain vuodatella tänne. Olkaa armollisia.
Melkein eniten tässä potuttaa se, että vielä kaikkien näiden 8 vuoden lapsettomuuden jälkeen kuvittelen, että mitähän jos olisinki raskaana luomusti (icsi meni siis pieleen). eikä tilannetta yhtään helpota se, että on mukamas kaikki raskausoireet...palelee, alaselkää jomottaa välillä, pinna epätavallisen tiukalla (kuten ehkä jo tuli selväksi :) ..vähän väliä tuntuu, että nyt ne menkat alkaa ja sit ei kuitenkaan..jomotukset menee ohi.
Ottaa myös aivoon se, että nämä kaikki on hyvin todennäköisesti sekaisin menneen h-toiminnan syytä ja se että se on sekasin, johtuu puolestaan tehdyistä hoidoista...
En vaan yhtään käsitä, miten te jotkut jaksatte näitä hoitorumbia tauotta. Musta tuntuu nyt, että meillä jää tähän yhteen kertaan. Kun ei kerran pää ja kroppa kestä :(
Kiitos kun sain vuodatella tänne. Olkaa armollisia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ollahan erilaisia ja kestetää kaik lääkitys ym rumba erilailla.lisäksi on viel muu elämä,lapsettomuuen lisäksi.sekin vaikuttaa..kun 8v sitten aloin hoidois ramppaa,ei ollu ees mitn nettijuttuja mihin olis päässy purkaa asioita.asuin hevon kuusessa,kavereita ei ollenkaan.siis oikeesti keskellä metsää.hepat,koirat,ja kaheli ukko (jonka ansiosta sitte meniki hoidot pipariksi..) jatkuvasti minut ajettiin "kotoa"pois,kännissä lens kamujensakans,nekun tulivat hakemaan ..mun kamuilla oli perheet jo sillon,ei ne tälläst hakenu sinne itkemään. no..tauko pelasti minut..tai itseasiassa keskenmeno..mies kun sai tietää et olin raskaana,päättikin ettei taho siel korves asua,joten jäin yksin.olin lomittajana,sen lisäksi hevoset ja koirat,ja talo,jossa oli sisällä pakkasta.. oli ne aikoja.ja jos en olis kesken menoa kokenu.olisin varmasti viel siel kitumassa. nyt monen v jälkeen löysin ihkun ukon ,mentiin hoitoihin,ja ekalla tärppäsi..nyt 21 1 rv menoss.. nyt aattelen et se oli kaiken vaivan arvosta.pelkäsin yksinollessa eniten sitä et jään lapsettomaksi.en niinkään sitä etten miestä ikin löytäs..oikeeta siis. nyt se aika on kaukana takana ja hoidot meni ihan hurahtaen ohi.kun saat sen plussan lasiin,uskon että sinäkin toteat että olipas se loppujen lopuksi aika nopeeta hommaa..mulla oli ivf..eli nenäsumutt.ja pistoksia ym ym. eri kaupungeissa,julkisella,yksityisellä..huhhhuh..mutta nyt voitto mahassa :) se kannatti.