tavoite ihmiskunnalle, niin mikä tuo tavoite voisi
olla?
Katsoessasi
jalanjälkiäsi nyt
monenko niistä
toivoisit jäävän henkiin
elävän pitempäänkin
olla?
Katsoessasi
jalanjälkiäsi nyt
monenko niistä
toivoisit jäävän henkiin
elävän pitempäänkin
Jos sinulla olisi
tankavaara
401123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 17 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
voisi hyvästellä kaiken mitä ei voi valmistaa käsin tai luonnon menetelmillä.
Omat jälkeni ovat siirtyneet lapsiini ja aika hyviä jälkiä ovat molemmat.
sanottu... kukapa askeleitaan laskisi? (ainakaan
muussa kuin kalori- tai negaatiomielessä=
...enkä kysy
miksi kaikki ne mutkat...
ja samaa mieltä...
ehkä mutkia tarvitaan paluuseen... vähän kuin koiraa
opettaessa?
Vaikkapa kaikenlaisen väkivaltaisuuden häviäminen. Että kaikki ihmiset kaikkialla maapallollamme voisivat elää rauhassa tarvitsematta pelätä yhtäkään lajitoveriaan.
Jalanjäljistäni voisi vaikka joka kymmenestuhannes, vai olisiko sadastuhannes, jäädä henkiin.
asian hyväksi itse?
Pelko on asia, joka meissä kaikissa on. Ja pelko aiheuttaa varmasti eniten murhetta koko maailmaan
muuttuessaan vihaksi.
pystyn tekemään. Ainakin oman jälkikasvuni olen yrittänyt kasvattaa rauhaa rakastaviksi, suvaitsevaisiksi kansalaisiksi ja olla muidenkin lapsille hyvänä esimerkkinä.
Pelko muuttuu helposti vihaksi mutta vihan voi myös hallita niin, ettei päästä sitä purkautumaan väkivaltana.
hallinta minusta pitäisi olla oikeastaan "oppiaine", sillä niin paljon se meitä vie.
on niitä "turhiakin" aineita, joiden tilalla tuo voisi olla.
kanssa jätimme ylioppilas kuulusteluista pois ns. "turhia" aineita. Molemmille meille jäi viimeiseksi
aineeksi Suomen kieli. Miksi? En tiedä, mutta ehkä omaa kieltä voisi opettaa toisin... ehkä sortumatta nationalismiin?
Suomen kieli oli vaikea ja vastenmielinenkin. Ei silloin kun aiheena oli kielioppi mutta vaikka jonkun kirjaesitelmän teko oli lähes ylipääsemätön juttu. Ainekirjoitus oli kauhistus, jos löytyi vain jotain abstrakteja aiheita. Mutta äidinkieli ei todellakaan kuulu niihin turhiin aineisiin.
että ymmärsit tuon!
Voin allekirjoittaa kaiken sanomasi... vieläkin muistan jännitykseni ennen esitelmääni kehossani.
Tosin... ehkä olisi mahdollista opettaa "tärkeintä ainetta" niin, ettei siitä jäisi elinikäisiä traumoja?
oli sitten asia erikseen. Vai pitäisikö puhua peräti pakokauhusta kun joutui omaa tuotostaan esittelemään luokan eteen.
Traumoista en tiedä mutta olisikohan mahdollista saada ne luokan "hulttiotkin" hieman kiinnostumaan myös äidinkielestä. Itse otin koulun melko tosissani ja äidinkielen tunneiltakin sen verran jäi mieleen, että nyt kohtalaisesti osaan tätä kieltämme kirjoittaakkin.
Joskus vaan olen työpaikallakin hämmästynyt huomatessani kuinka huonoa joillakin aikuisilla voi olla tekstin tuottaminen edes sinne päin.
Minä olin luokan "pahoja" poikia. Kuopion yhteiskoulussa siis... laitoin opettajien saappaisiin piimää, liimasin ruotsinopettajan selkään selkääm kyltin: "Olen homo... annan persettä kaikille halukkaille miehille".
Vähän tuo opettaja oli ihmeissään... poliisikuulustelut tulivat... juu, juu en tunnustanut mitään... nyt tunnustin.
Tunnustan lisää... en ole hakannut yhtään naista eläessäni... enkä aio sitä jatkossakaan tehdä.
Tunnustan lisää... "pikkupoika" itsessäni melkein vaatii minua taas "kyltintekoon"....
se toinenkin puoli. Kerran kaverin kanssa saimme päähämme laittaa hajupommin musiikkiluokkaan ennen tunnin alkua. Tai kaverin oma päähänpistohan se oli mutta hänpä alkoi jänistää ja minä päätin näyttää, että uskalletaan.
Karmea lemu siitä tuli, musiikkitunti jäi väliin.
Ja kiinnihän siitä jäi ja jälki-istuntoa tuli kun eräs tyttö oli nähnyt minun käyvän luokassa ja kieli.
toivottavasti
minusta jää erittäin
vähän jälkiä
vain kesätuulen vire
siniseen järven pintaan
sen muinaisen
sinisen järven pinnassa
väreen viestin sinulle
muinaisuudesta
jota tulkita ei voi
silti kaiken se kertoo
Ajan tulevan kirjoista lukea voi,
nuori pentu sen vesistä näkee.
Pentu nuorena ilmoissa liikkuu ja elää
Aika rauhoittaa vanhan mielen.
Lukee pentuna, itkee ja kaipailee,
jotain juttuja Leinon Einon.
Vois jo vanhana alas laskeutuu
Muistaa, nouse ei aamun koi.
Hurut lapsosen jättää taakseen.
Ja illassa inehmon synkän.
Olis iso ja mahtava aikuinen
jättäis lorut, ne taakse, lapsosten.
Olis vihdoinkin aikuinen.
minun silloiset
väreilyni jäivät vain
pöytälaatikkoon
toisen olivat säkeen
sanat kauniit kesäiset
*Muistaakseni, oletan, jos muistan, voin olla muistamattakin, Ken sen tiennee, ken?*
aika paha.
kyllä sinullekin
aika voi tuoda toiveen
ymmärryksesi
jolloin ei enää tarvii
pyrkimystä esittää
tuo "jossittelu" oli hauskaa... vaan "toisen"...
mutta onneksi teet sen nyt itse.
omiani minä tänne kirjoitan, sinun oletan muistelleen jonkun toisen tekemää.
Lopetan höpisemiseni, etten puhu enempää läpiä päähäni.
Niille jäljille
satoi lumi
eikä erehdystämme huomattu.
olisinkaan, jos en koskaan olisi tehnyt yhtään erehdystä?
ei keskustelu mene? En todellakaan yritä lopettaa ihmisiä sanomasta, vaan päinvastoin. Eli pyydän todella anteeksi, jos olen päinvastaista ilmaissut.
otettu... tuo meni "kirjaan"... kiitos!
toistemme ohi.
Sinä et ole ketään poisajanut.
Itse ajattelin kirjoittaneeni niin kummasti, että se oli helppo väärinkäsittää.
Täällä ollaan ja kirjoitetaan mutkat suoriksi! :)
minkä tahansa asian voi "väärinymmärtää" tai "ymmärtää" ja kertoa siitä jatkossa oman tarinansa.
Tämä on inhimillistä (voisiko olla muuta?) Näinhän me toimimme? Vai toimimmeko?
PS. Kukaan ei kirjoita "kummasti"... vai kirjoittako?
minä se vasta tyhmä tänään olisinkaan:)
sen voisi vaihtaa oravannahkoihin tai johonkin muuhun.
Enpä ole saanut mitään maata mullistavaa jalanjälkeä aikaan.
maata "mullistaa" mullistaakseen itsensä?
ja olla tallomatta ja tuhoamatta enempää.
Eiköhän ne jalanjäljet jää halusit tai ei?
negatiiviset asiat?
Jos positiivisiakin laskettaisiin mukaan... niin mitä silloin?
ehkä jonkinlaisiin kansiin, sillä tavalla osan itsestäni.
Ihmiskuntaa ajatellen se kaunis luonto ja luonnonvarat mitä on vielä jäljellä.
Viimeisin mutta ei vähäisin inhimillisyys lajitovereita kohtaan.
niin minäkin ajattelen... silloin, kun jaksan ajatella.
Niin tokaisin jo piiperoisena vanhemmilleni heidän kinansa keskelle...
Kunnioittakaa elämän lahjaa!
Pateettista/lapsellista - vaihtakaa mahdolliset arvostelijat paikkaa kanssani...elämä EI ole itsestään selvä asia!
ja kaksi taakse. Siinä olisi koko ihmiskunnalle perusaskeleet.
puilla lämmmitetään..
vastaa 400W patteria... tosin uskon sinun tuon jo ennestäänkin tietävän.