kun ei ole päässyt kertomaan mikä on vointi. Näyttää olevan enemmän tuota nokkapokkaa kun tukiasiaa. Mitähän Raspikselle mahtaa kaikkien syöpien kanssa kuulua!!!!
Raspiksesta
olen huolissani
22956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
pikkuhiljaa mennään. Kolmen viikon päästä on leikkaus jo takana ja voi keskittyä seuraavaan vaiheeseen eli maksan metastaasiin. Huomenna on juttutuokio työpaikan lääkärin kanssa. Vähän on sellaiset fiilikset että voisi jäädä jo sairauslomalle odottamaan ja keräämään voimia syksyn koitoksiin. Mutta mielessä kuitenkin kummittelee tuo luku: 10% elossa viiden vuoden kuluttua. Se on aika vähän.
Jää sairaslomalle jos se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Ei kannata sinnitellä liikaa. Mitä siihen 10 %:iin tulle niin sinä olet poikkeus siinä niin kuin monessa muussakin asiassa.
Tsemppiä ja menoksi.
Tarkoitatko ettet voi jäädä sairauslomalle jos vaikka et ole elossa viiden vuoden kuluttua etkä ehdi tehdä kaikkia töitäsi. Älä huolehdi, kyllä ne tekemättä jääneet työsi joku tekee.
Viihdyn kyllä töissä ihan hyvin mutta kun homma tahtoo mennä usein seinään tuijotteluksi eikä oikein pysty keskittymään mihinkään ja minun hommassani se on vähän vaarallista kun vastuulla on kuitenkin ison alueen lähiverkko ja palvelimet. Työkaverit kyllä ymmärtää tilanteen, samoin esimies niin että siinä suhteessa ei ole paineita.Eino Leinosta joku aikanaan sanoi: "Syöpä? tohtori on varmaan erehtynyt kyllä se on pikemminkin juopa" Se sopisi minuunkin paremmin :-) .
No ei ole kumma jos on vaikea keskittyä, moni sinun sijassasi olisi ollut joa aika päivää sitten sairaslomalla. Ihan vaan sen takia et ajatukset pyörii oman terveydentilan ympärillä, huoli painaa. Vaikka olisi kunka valoisa ja positiivinen ja vahvakin, oikeus on olla tarvittaessa myös heikko, ottaa aikaa itselle.
Tuo juopa-juttu kyllä meni multa ainakin ohi, sori vaan :-).
on tullut kivaa dokumenttia tällä viikolla, hänellä ei kait sitä syöpää mutta nuorempana enemmänkin juuri juopaa.
Itselläni vähän huonot työfiilikset juuri nyt, siviilipuolella elämä sotkussa ja tämä kuumeilu ja räkiminen ei yhtään kohota mieltä. Mutta eteenpäin, sano mummo lumessa.
Mitä sinä sekoilet? Mikä ihmeen 10%, sehän on 90%. Nyt on insinöörillä mennyt numerot sekaisin.
Sairasloman kanssa on vähän sellainen juttu että se on pakko itsensä päättää. Toinen ei voi toisen tunteita tuntea. Jos sairasloma tuntuu itsestäsi hyvältä ajatukselta niin ota. On totta että ajatukset harhailee. Sinun tilanteessa se on vielä todennäköisempää kun yhden syövän kanssa harhaillessa. Kaikilla ei ole mitä numeroida.
Voithan sen loman aikana vaikka mitata katuja omilla kävelimillä. Niillä reissuilla voit katsella taloja, kasvillisuutta tai mikä hyvältä tuntuu. Toisia ihmisiä ei kannata pahemmin katsella. Voi tulla ajatus "tuokin on terve, vai onkohan, jos on vaikka syöpiä kuten minulla". Tällaiset ajatukset meditoi pois.
Liikkumisessa on toinenkin hyvä puoli, kunto kohoaa. Niiden myrkkyhen (sytot) kanssa tarvitset "rautaista" kuntoa. Älä alistu samaan kun minä, konttasin ja kieriskelin itsesäälissä. Se kun ei auta taistelussa.
Nuo sinun lohkaisut saa aina minun nauruhermot kutiamaan. Niin kuin nyt tuo "juopa". Meillä se liitettiin aivan toisenlaiseen tilanteeseen. Kirjoittele tuntemuksia ja kerro kuulumisia. Poikkean välillä lukasemassa mitä sinulle kuuluu.
Reippaita eväitä jatkoon. Virtuaaliset voimahalit kun en pysty paikalle tulemaan.
Ei ole kovin iso luku. Mitähän metastaasille kuuluu? Tuli vaan mieleen..
Eläkeikään on muutenkin enää kolme vuotta aikaa ja olen miettinyt josko sen loppuajan olisi osa-aikaeläkkeellä. Näkee nyt sitten kumpi tulee ensin, eläke vai noutaja.
Raspikselle voimia hoitoihin.Metastaasista ei ole kuulunuy pitjään aikaan,toivottavasti kaikki hyvin.
puolestasi. Mutta sitten tulee taas mieleen: en ole nuori itsekään, ja sairas olen, mistäs tiedän kumpi meistäkin ensin lähtee, minä vai sinä! Joten sääli pois ja tsemppiä hoitoihisi..
ainahan sinne kymmenéen prosenttiinkin joku mahtuu, mikset juuri sinä? Tästähän lähdetään, ja murehditaan isompia vasta jos on aihetta!
Teilläpäinhän vieteään kohta venetsialaisia, jospa vaikka sieltä saisiat sellaisia ilon pipanoista :-).
jos suinkin ja anna aikaa itsellesi sekä harrasta mikä kivalle tuntuu tai pötkötä vaikka kokopäivä välillä,minunkin rosentti on 50 mutta en anna sen häiritä lainkaan vaan nautin jokapäivästä minkä nyt elää saan,jos annan murheen murtaa niin jää tämäkin hetki elämättä.
Leikkausta kai et enää pelkää se meneekin jo vanhalla rutiinilla kaiketi,vaikka ainahan se on isoasia sekin.
vahvasti että se eläke tulee sinulle ennen noutajaa!Luin tuolta verkkosivuilta että ahdistuneilla on pienemmät mahdollisuudet selviytyä syövästä.Sinähän olet aina jaksanut olla positiivinen ja tsempannut meitä masennukseen taipuvaisia.Muuten,silloin kun miehelleni sanottiin ettei hänen syöpää ehkä voida leikata,niin hän meni heti seuraavana päivänä vaan töihin.jälkeenpäin sanoi etti muista niistä päivistä mitään muuta kuin ajatuksen että tämä on viimeinen rakennus missä timpuroin.Vasta hoitojen alettua jäi lomalle,kun sitä kasvainta alettiin pienentää leikkauskuntoon.
Haluan toivottaa sinulle jaksamista valitset sitten työn tai levon.Ja ehkä olosi helpottuu,kun toinenkin leikkaus on ohi ja pääsevät käsiksi siihen maksan metastaasiin.
Miksei olis päässy kirjoittamaan? Ei täällä tila lopu, jokaisern asiat tänne voi kirjoittaa,
Yhdyn monien palstalaisten toivotuksiin ja ajatuksiin. Voimia, sissi Raspis!
Kiitoksia vaan kaikille kannustuksesta. Nyt ei tarvitse yrittää olla pirteä ja tehokas. Vaikka kyllä sitä tulee kuitenkin sähköposti luettua ja vähän katsottua miten systeemit toimivat kun kerran etätyöyhteys on.
täysin siemauksin niin paljon kuin pystyt. Hyviä hetkiä sinulle toivon! :)
maaliman työt joutaa terveet tekemään meillä sairailla on ainakin toistaseksi oikeus olla ja potea rauhassa,kukaan ei ole korvaamaton työelämässä ei niin suurta tittelie liene ettei joku muukin sen hoitaa voisi,ja jos ei niin sekään tärkeää voi olla.Kirstussa kun ei ole lokeroita rahalle,eikä siitä matkalle rajan taa ole höykäsen merkitystä.
Kuitenkin puolenpäivän sairauslomallaolon jälkeen on jo huono omatunto: Terveenä tässä vaan kotona makaillaan (kun mikään paikka ei tunnu kipeältä niin tervehän sitä silloin on, vai kuinka ?). Sitä kun on rankaistu sellaisella luonteella että yrittää tehdä loppuun asti hommansa. Ei siinä ole edes rahasta kysymys eikä siitä että joku kiittäisi tai vaatisi vaan se tulee itsestä sisältä. Minullekin on töissä moneen kertaan sanottu lääkärin ja esimiehen toimesta että unohda työt ja keskity paranemiseen. Kun vaan osaisi. Minä olin 13v ensimmäisen kerran palkkatyössä, puhdistin voimalaitoksen tulipesiä tuhkasta ja lieriöitä kattilakivestä. Siitä lähtien olen ollut mukana työelämässä, ensin kesätöissä lomilla ja sitten vakituisessa hommassa valmistumisen jälkeen eli reilu 46 vuotta sitten aloitin työurani. Luovuttaminen ei oikein sovi luonteeseeni mutta ilmeisesti se on opeteltava pikku hiljaa.
Just tuota ajattulumaailmaa tarkoitin. Toiset ei vaadi MINUN TÄYTYY tehdä. Se on todella ikävä kaveri. Niin ja ethän sinä tietenkään sairas ole. Sinulla nyt vaan sattuu olemaan 3 eri syöpää. Siis syöpää, ei sairautta. Menikö jakeluun?
Hienoa että purat palstalle tuntemuksiasi. Toisten on vaikea ymmäsrtää mistä on kyse jos asianomainen ei itse kerro mitään. Nyt olet kertonut ja me tiedämme.
Olen sinua vanhempi joten tiedän tuon "minun pitää" tunteen. Itselleni oli tuskien taivalta kun se herra ässä lopetti työnteon kertaheitolla. Oli niin kuin olisi terästetyllä nyrkkeilyhanskalla lätästy päin lärviä. Vieläkään en osaa hyväksyä että jouduin työkyvyttömyyden takia eläkkeelle.
Tuo oman mielen "pakkopaita" on koko elämän mittainen taistelutaival. Siinä on itsetunto kovilla kun joutuu sairauden edessä nöyretymään. Sen kuten syöpienkään kanssa et ole yksin. Täällä on olkapäivä mihin nojata. Ota meidän omaan käyttöösi.