Hellou ladies!
Joko olette kesäslomistanne selvinneet? Mitä kesästä 2008 jäi käteen?
Kesäni ei täällä pohjoisempana ollut aivan sellainen, kuin kesästä unelmoidaan. Ehkä ensi vuonna sitten... Ja en puhu nyt ainoastaan säiden puolesta, vaan ihmissuhteet ovat olleet myös suuri pettymys. Olen ollut super stressaantunut, eikä lomiin liittyvää rentoutumista siis taphtunut kuin kerran, ja sekin vaati sivistyksen ulkopuolelle vaeltamista. Olen aivan surkeana, kun pelkään että syksy tulee pahentamaan tilannettan: en vain osaa sanoa EI. Kaikilla on oletuksia, miten minun pitäisi vähäinen vapaa-aikani käyttää. Silti, odotan pimeneviä syysiltoja, intensiivisiä opiskeluhetkiä, nutinnollisia joga-tunteja ja sensuellia syysmuotia.
Tuntuuko muista, että kesän avoimuuden ja hepeneiden jälkeen yksyiset neuleet ja farkut ja saapikkaat näyttävätkin yht'äkkiä yllättävän hyvältä? Ja moniko aikoo jäädä BB-koukkuun?
On niin varhainen aamu, eikä kahvi ole vielä potkaissut persauksiin riittävällä voimalla, joten lopetan nyt pyyntöön, että kertoisitte kuinka kesänne sujui, ja millä mielin odotatte alkavaa syksyä.
Ja silläkin uhalla, että joku syyttelee minua pinnallisuudesta kun puhun muodista ja tv:stä, taas, kiitän jo etukäteen!
Joko olette kesäslomistanne selvinneet? Mitä kesästä 2008 jäi käteen?
Kesäni ei täällä pohjoisempana ollut aivan sellainen, kuin kesästä unelmoidaan. Ehkä ensi vuonna sitten... Ja en puhu nyt ainoastaan säiden puolesta, vaan ihmissuhteet ovat olleet myös suuri pettymys. Olen ollut super stressaantunut, eikä lomiin liittyvää rentoutumista siis taphtunut kuin kerran, ja sekin vaati sivistyksen ulkopuolelle vaeltamista. Olen aivan surkeana, kun pelkään että syksy tulee pahentamaan tilannettan: en vain osaa sanoa EI. Kaikilla on oletuksia, miten minun pitäisi vähäinen vapaa-aikani käyttää. Silti, odotan pimeneviä syysiltoja, intensiivisiä opiskeluhetkiä, nutinnollisia joga-tunteja ja sensuellia syysmuotia.
Tuntuuko muista, että kesän avoimuuden ja hepeneiden jälkeen yksyiset neuleet ja farkut ja saapikkaat näyttävätkin yht'äkkiä yllättävän hyvältä? Ja moniko aikoo jäädä BB-koukkuun?
On niin varhainen aamu, eikä kahvi ole vielä potkaissut persauksiin riittävällä voimalla, joten lopetan nyt pyyntöön, että kertoisitte kuinka kesänne sujui, ja millä mielin odotatte alkavaa syksyä.
Ja silläkin uhalla, että joku syyttelee minua pinnallisuudesta kun puhun muodista ja tv:stä, taas, kiitän jo etukäteen!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kesän tein töitä ja kelit olivat surkeat. Jos jotain haluan muistaa, niin retken Sipoon Kaunissaareen, saman kunnan alueella kehrääjän siivenpaukuttelun ja Espoon sepelsiepon.
Minä olen ollut aika masentunut, ahdistunut ja uupunut. Tämä on minulle Stalingrad.
Kesällä tein lopullisen välirikon vanhempiini. Yleensä vanhemmat katkaisevat yhteyden hlbt-lapseensa, mutta nyt se tapahtui näin päin. En kerta kaikkiaan jaksa sitä, että he nälvivät ja nakertavat minua vuodesta toiseen. Se tappaa minut vielä. Samanlainen hyvä ratkaisu kuin aikoinaan jäädä pois julkisesta liikenteestä, jossa jouduin häiriköinnin kohteeksi. Vetäydyn bunkkereihin. Mutta vaikka olen katkaissut rintamani häiriköihin, niitä tulee silti ihan yllättäen, ikään kuin kaukopartiomiehiä ja tarkk'ampujia.
8.15 on se aika jolloin sinä heräät? Minä olin jo siihen mennessäni tehnyt 11 km siirtymän lähemmäksi ekaa työkohdettani polkien rankkasateessa.
miten sinua nyt joukkoliikenteessäkin ahdisteltiin? Minäkin poljen mielelläni fillarilla, ja se onkin rakkain "esineeni" jos jokin pitäisi nimetä. Sinä kaipaisit lämpimiä halauksia, en tiedä saatko niitä, tai saatko niitä tarpeeksi, mutta melkein itkettää kun kuullostat niin yksinäiseltä.
Luen kirjaa "Lesbian Couples". Tajusin juuri, että lähes kaikki mitä olen tajunnut ihmisistä, on virheellistä ja värittynyttä.
Bitin kanssa tiedostin sen jo.
Minulta puuttuu luottamus ihmisiin ja ihmisten tekemisiin. Jos lähdetän vaikka piknikille ja kaveri lupaa tuoda pyyhkeen ja minä korin, niin minä otan sitten pyyhkeen kuitenkin varmuuden vuoksi. Miksi. Säästääkseni toisen häpeältä kun hän on unohtanut. Missä minä olen oppinut, että ihmiset "unohtelevat", no, lapsuudessani.
Eivät ihmiset unohda, petä, eivätkä huijaa. Minä olen turhaan varmistellut kaikki nämä vuodet.
Sellaiset ihmiset unohtavat, jotka eivät arvosta. Sellaisia minun ympärillä pörrää niin julkisissa liikennevälineissä kuin muutenkin.
Niin, Bit oli ihminen, jonka kanssa toimin ikään kuin luottaisin häneen, vaikka koko ajan epäilin. Epäilykseni hänen suhteensa oli turha.
etkö koskaan aijo luottaa siis keneenkään, sen kyllä pystyn ymmärtämään. Mutta jos kuitenkin edes hiukan luottaisit,miksi pelkäät aina pahinta jo valmiiksi, etkö voisi ajatella "my heart cant possibly break when it wasnt even whole to start with"
On pakko voida ruveta luottamaan siihen, että muut hoitavat asiansa, että tämä maailma pyörii ilman minua. Minun ei tarvitse huolehtia eikä kantaa huolta muista.
Tajusin sen, että minä olen aina kantanut huolta alkoholistisesta isästäni tai invalidisoituneesta Pieni Silkkinen II:sta. Isä on orjuuttanut minua henkisesti niin että kaikki päätökseni kasvaa aikuiseksi ja itsenäiseksi ovat saaneet häneltä aikaan kiukkua ja arvostelua. En minä tarvitse yleisöä elämässäni, en tarvitse taloudellista napanuoraa vanhempiini, testamentatkoon varansa vaikka wincapitalle.
Viimeisin viritys oli se, että minulla on huono työ ja että minun siskollani on parempi. Sitten he ovat sanoneet, että minun siskoni on lihava ja että hänen pitäisi ottaa mallia minusta. Me olemme kuin vanhan ajan moottoripyöräkortit, jossa vastapeluri yritti verrata oman korttinsa vahavaa ominaisuutta vastapelurin kortin heikkoon ominaisuuteen ja voittaa kortti itselleen.
39 vuotta pelejä, vuoroin kehua (jolloin tulee vertailu siskoon), vuoroin moitetta, joskus ovat kilttejä, joskus räikeän homofobisia. Isä kuvitteli olevansa talousnero, minä sanoin hänelle, että Gruusian tilanteella on vaikutus öljyn hintaan ja hän sanoi ettei se mitään vaikuta. Siinäkin minä olin oikeassa, mutta eivät ne mitään myönnä.
Osku Pajamäki, joka kuuluu harvoihin miehiin ja poliitikkoihin joista pidän, on sanonut muun muassa, että Ahneen Sukupolven ihmiset oikein iloitsevat kun nuorten avioliitot kariutuvat (pätkätöiden takia). Niinpä nämäkin vaivoin pysytivät kätkemään vahingoniloaan.
Kun olen tutustunut joihinkin lesboihin ja ihan vain ruokatauolla istuskellut Mini-Tapiolan äärellä penkillä, minulle on ruvennut hahmottumaan, että on olemassa normaali perhe, jopa vaikka siihen kuuluukin fundamentalistikristittyjä, niin nämä fundiksetkin ovat tolokun immeisiä kun oikein puristaa. On myös normaali tapa kasvattaa lapsia niin että lapset leikkivät huolettomasti ja spontaanisti vailla jatkuvaa arvostelua.
Näin minä olen saanut tietooni sen, että minä tulen sairaasta ja epänormaalista kodista ja ne mallit, millä minä toisiin ihmisiin ensireaktiona suhtaudun ovat vääriä ja vinoutuneita. Lesbot tietävät, että minulla on ankaran epäluuloinen suhtautuminen asiaan kuin asiaan, ilme paljastaa jos ei muuten, mutta minun elämänkokemukseni voittaa minun kasvatukseni.
Jatkossakin on pakko seurata intuition viitottamaa tietä. Sitä paitsi Venäjän hyökkäys Gruusiaan on merkki siitä, että he haluavat palauttaa imperiumin vanhaan loistoonsa enen kuin heiltä itseltään loppuvat öljyvarat.
Minulla on luonnollinen taipumus hoitoalalle, se on valmius, jonka lasinen lapsuus antoi minulle korostetusti. Minä olen viisaasti valinnut duunariammatin, koska haluan olla itsenäinen taloudellisesti. Itsenäinen idioottisuvustani.
Oma sisin kasvaa nopeasti kun huomaa kuinka normaalit ihmiset toimivat normaaleissa perheissä ja joskus vain väsyttää rutosti ja iskee itseinho ja halu tehdä itsemurha, mikä oikeasti sekin tulee omien vanhempien vihamielisistä asenteista. Joka kerta kun foobikko sanoo jotain älytöntä, niin lapsuuden trauma aktivoituu.
Raskaan työkuukauden päästä otin hieman kaljaa ja pohdin omaa juomattomuuttani ja totesin perussyyn olevan haluni miellyttää omia vanhempiani. Koska yksi ryyppää tai molemmat ryyppäävät, minun on oltava selvin päin. Minä olen se, joka tätä showta pyörittää, minä olen se, joka heidät ajaa juhlista kotiin, niin sanotusti. Mutta entäpä jos en ajaisikaan, saisivat nyt kävellä.
tänne, kun mun pitää aina lukea ne ja kirjoittaa takaisin jos ehdin tai on jotain sanottavaa.
Joo, minulla on myös sekopäinen ja negatiivisen ihmisen maíne, mutta jos jatkuvasti ihmiset kohtelevat huonosti, juoruavat ja ilkkuvat niin positiivisesta ihmisestäkin "kasvaa" negatiivinen ja itsestä tulee samanlainen. Yhteisö ei siedä sitä, että kiusatusta tulee kiusaaja mutta kiusaajat saavat aina pysyä kiusaajina. Hmm, ehkä se on itsesuojelua, että ei luota oikein kehenkään. Tsemppiä alkavalle syksylle!
Terkuin Gruusian tilannetta mielenkiinnolla seuraaja
minä vapauduin syyllisyydestä vasta kun alkoholisti-isäni kuoli, siis siitä syylkisyydestä mitä tunsin kun en halunnut vastata esim. puhelimeen kun tiesin että siellä se soittaa vahvassa humalassa, ja alkaa haastaa riitaa ja lopuksi itkee.Joka sunnuntai se soitti ja tätä jatkui yli kolmekymppiseksi asti ja sunnuntait oli jo aamusta pilalla kun pelkäsi koska se soittaa. Äiti oli avuton hiirulainen, täysin "uhriutunut", sillä ei ollu mitään omaa tahtoa. Eli mulla oli jo lapsena kaksi lasta, omat vanhemmuuteen kyvyttömät vanhempani, ja sitten ihmettelevät miksen ole ikinä halunnut lapsia!
"vieri vesi vieri, mä oon rikki mä oon pieni, mä oon irroittanut kädet kaiteesta, älä vie voimia, tultani sammuta, mä tahdon tässä elämässä enemmän kuin elää.."
Oon yksi näistä 39-vuotiaista.
Ihan kuin minun kokemukseni.
Joka sunnuntai soittaa, silloin kai on halvin aika, puhuu niitä näitä. Tarve on vain pitää minut lie'assa, tarve varmistaa, että perhe on kasassa.
Jos esittää häntä kohtaan yhtään kritiikkiä alkaa mieletön huutaminen ja todella loukkaava puhe. Joka ainoa kerta. Hän ei ole vuosien varrella muuttunut esimerkiksi tippaakaan suvaitsevaisemmaksi. Kun minä luin Osku Pajamäen kirjan, tajusin että moinen syyttely johtuu syyllisyydentunteesta. Tarkoitus on se, että syy on minussa etten näkisi että syy on hänessä.
Hän on varsinainen indian giver eli kaikki mitä hän on ikinä minulle antanut, on hän merkinnyt ylös ja laskenut yhteen, halusin minä sitä tai ei, useimmiten en edes halua hänen lahjojaan (aina halvimpia tarjoustuotteita) ja joka kerta hän muistuttaa siitä kuinka paljon hän on minulle antanut rahaa.
Tähän minä olen sanonut, että hän on edunsaaja minun isoäitini minulle varaamaan perintöön. Minä maksan itseni ulos tästä perheestä, että saan olla rauhassa.
Kaiken lisäksi se, että hän jättää pikkaisen rahaa (verrattuna siihen mitä monessa suvussa vanhemmat antavat lapsilleen täysin pyyteettömästi) ja lupailee koko ajan enemmän ja halveksii minun työtäni ja lupailee perintöä on saanut minut yrittämään vähemmän kuin on tarvis mitä tulee omaan uraani. Köyhistä perheistä lähtöisin olevan on pakko yrittää kovasti kun tietää etteivät vanhemmat pysty antamaan tukea vaikka haluaisivatkin. Minulla taas on roikkunut monen sadan tuhannen euron perintö nenän edessä, jos ryhdyn isäni tahdottomaksi orjaksi määräämättömäksi ajaksi.
Minun piti siis kieltäytyä perinnöstä oman itsekunnioitukseni, itsetuntoni, itsenäisyyteni ja mielenterveyteni takia. Ai että oli vaikea päätös!
rakastaa vanhempiaan,kuulemma, mutta miksi sitten se, ettei rakastaisi tuo niin hirveät syyllisyydentunteet..ettei kuuna päivänä ainakaan voisi myöntää ettei rakasta. Sitä isäänikin ymmärsin ja ymmärsin vaan loputtomiin, pienestä asti. Pienestä asti myös toitotti ylimielisenä ampuvansa kuulan kalloonsa viiskymppisenä, se kuulemma tulisi olemaan kaatokymppi. Sitä sitten odottelin siihen asti,kun kuoli, kuoli kuitenkin tautiin. Eikä se sitten tuntunut juuri miltään kun olin sitä kuolemaa "odottanut" parikymmentä vuotta.
Tänä vuonna kesäni jäi ikään kuin kesken.. Alkukesä meni ihan ookoosti mukavissa merkeissä vaan sitten.. Tuli kaikenlaista elämän muutosta mikä aiheutti yllättäviä sopeutumisvaikeuksia sekä muutenkin yleistä hässäkkää eli jumalatonta työtä ynnä tuskaa x(
Nyt näin syksyn kunniaksi voin todeta selvinneeni läpi siitä muutoksesta :))))))) Odotan myös yhtä intopiukeana pimeitä, myrskyisiä ja sateisia iltoja kynttilän valossa ihmeteltäväksi. Kivaa kääriytyä lämpimän huovan sisälle kuuman mehun kera tuijottelemaan tv-ohjelmia, joilla saa aivot vapaalle ja pystyy hiljentymään työjumputuksien jälkeen :) Syksy ja talvi tuovat mukanaan myös yksinäisyyttä mikä tuntuu juuri nyt sanalla sanoen helpottavalta, pääsee mökkiytymään ja sitä rataa pesiytymään tänne kunnolla tutkiskelemaan itseänsä. Rehellisesti sanoen siis nukkumaan kuin tukki heti kun sohvalle itsensä oikaisee :D :D :D
Vaatteisiin ja muotiin en ole ennenkään sen ihmeellisemmin huomiota kiinnittänyt.. Kunhan on hyvä liikkua ulkona eikä tule kylmä :) Ei se ulkokuori vaan se sisältö ;)
menihän tämäkin kesä sinkkuna,kuten muutkin kesät,syksyt,talvet ja keväät.
Tietysti liian lyhyt ja sateinen kesä,niinku aina.Mutta kerrankin osasin organisoida itselleni kiirettömän ja stressittömän loman:)
Paitsi että tyttiksen kanssa vietetty aika jäi vähiin ja se harmittaa.Kun olen täälläkin maininnut,että meille sopii että nähdään kun nähdään ja törmäillään...niin nytpä on tullut mulle sellainen olo,että haluan olla hänen kanssaan ihan kahdestaan enemmän!
Kesällä tuppaa olemaan hieman levoton olo,johtuen siitä että kun ihmiset on enemmän liikkeellä ja kaikkea massatapahtumaa on tarjolla,ja päivät pitkiä.
Syksyllä päivät lyhenee ja on rauhoittumisen aika.Tykkään iltaisin polttella kynttilöitä ja käpertyä viltin alle hyvän kirjan kanssa.
Ruska on tosi kaunista,pääsispä taas pohjoiseen sitä ihailemaan!
Mä olen haravoimassa taloyhtiön pihaa lehdistä varmaan tänä syksynä,naapurirapun mummo jo kutsui:)Hän on suloinen mummeli.
Sienessä kävin jo möksällä.Poimin vähän mitä sattuu ja äippä teki inventaarion,melko paljon oli syötäviksi kelpaaviakin:D
Kyllä mä olen ainakin onnellinen näistä Suomen vaihtelevista vuodenajoista,en haluaisi asua maassa jossa ei näitä olisi.Tietysti talvella tuolla loskassa rämpiessä tulee mieleen etelän lämpö,mutta kevät on sitäkin ihanampaa taas kun on pipo päässä pakkasessa palellut:)
Piposta tulikin mieleen BeeBee(onko sulla pipoa?)En aio katsoa tänäkään vuonna,eli katson minkä ehdin!Kai sitä jaksaa taas kolme kuukautta kuunnella joka tuutista ja itsekkin pitää sen verran katsoa,että tietää mistä kaverit puhuu.
Se siitä...
Hyvää syksyä sulle ja muille neitokaisille myös!
Kiitos kysymystä!
Kesä meni liian nopeasti ja säät olivat todellinen pettymys, mutta jos lämpöä kaipaat niin varminta on suunnata nokka etelään päin.
Ihmissuhteet, hmm. Erittäin rakas ihmissuhde päättyi kivuliaasti mutta toivon, että välimme korjautuvat uudelleen, ja voin pitää häneen edelleen yhteyttä. Sain taas paljon kuohuntaa ympärilläni mutta moni asia johtui väärinkäsityksistä, väärät ihmiset saivat osakseen kritiikkiä, toisaalta väärät ihmiset kuulivat kritiikkini, joka oli suunnattu toisille ihmisille. Tämä aiheutti mielettömät riidat monessa paikassa. Opettelen pitämään suuni kiinni ja vuodatan itseeni positiivisuutta. Tärkeintä onkin huolehtia omasta ja perheen hyvinvoinnista.
Ehkä pahin mielipahani aiheutui siitä, että moni ihminen puuttui elämääni jotenkin. Mielestäni ihmisten ei pitäisi puuttua toisten elämään tai seurata sitä kuin jotakin saippuasarjaa. Yritän koota nyt palaset kokoon ja toivon syksystä hyvin antoisaa.
Itse aloitan uusien harrastusten parissa sekä jatkan vanhojen merkeissä. Rakastan syksyä ja syksyn vaatteet ihanine saapikkaineen ja takkeineen odottavatkin jo käyttöä.
Jatka vaan pinnallisten asioiden puimista, Sadie, vaikka niitä välillä kritisoinkin voimaakkaasti. Minä en todellakaan aio seurata Beebeetä.
mistäpäin?
ja varmaan kestää kauan, ennen kuin toivun. Aika hirveä kesä kaikenkaikkiaan. Hirveys jatkunee syksylläkin, mutta kai senkin kanssa oppii elämään?
Tänä vuonna minäkin odotan syksyä, myös mainitsemaasi sensuellia syysmuotia, tummia värejä ja lämpimiä neuleita. Ihanaa keskittyä miettimään minkä neuleen, mitkä kengät ja minkä takin laitan ylleni ja millaisen laukun otan kainalooni. Pitäisiköhän neuloa pörröinen villapaita?
BB jää kyllä katsomatta niin kuin tähänkin asti, mutta yritän löytää jotain muuta kivaa. Kirjoja on onneksi iso pino odottamassa.
Elämä olisi aika kamalaa ilman pieniä pinnallisia iloja. Isoja murheita riittää mietittäväksi siinä määrin, että syysmuoti on oikein mukava ja turvallinen tapa piristää mieltä. Ja kirjoihin ja telkkariin voi ainakin hetkeksi paeta todellisuutta joka voi joskus olla aika armoton.
Niin että hyvää syksyä Sadie-77lle ja muille!
täynnä ihania merkkivaatteita ja visakortin saldo nolla!
Toki jäi muutakin, muutama lääkärinlausunto ja nippu labrakokeita. En tehnytkään kuolemaa, vaan jäin henkiin.
Eräänä päivänä, kun istuin lepotuolissa pihalla, näin palavan pensaan ja keksin selityksen tällekin raamatun tarinalle. Ihan luonnollisen siis.
Ja eräänä toisena päivänä näin suuren linnun lentävän ylitseni. Hetken kuluttua höyhen leijaili alas taivaalta. Kävelin sen perään, ja juuri kun olin saamassa sen kiinni, tuuli pyyhkäisi sen takaisin taivaalle.
Olin onnellisempi kuin koskaan ennen. Mutta myös murheellisempi kuin koskaan ennen. Pelkäsin pahinta ja sain paremman elämän kuin mitä olen elänyt koskaan ennen.