Kun on näitä uusperheitä tosi paljon ja tietysti exät siinä sivussa jollakin tapaa,tottakai lasten elämässä ainakin mutta kysymys kuuluu??
Kuka määrää lapsia perheessä jossa he asuvat ja käyvät kylässä?siis koskee vanhempiensa koteja?taikka kuka sen määrää kuka saa lapsia tavata kun on näitä nyksejä?kun musta vaan tuntuu että kun lukee näitä juttuja niin äiti kuvittelee voivansa määrätä lapsiaan ja sanoo omalle ex-miehelleen ehtoja kuten juuri se että tällä uudella puolisolla tai mikä se nyt onkaan niin hänellä ei ole oikeutta tavata sitten "meidän lapsia"musta kun ei edes se äiti voi määrätä kuka heidän isänsä kotona on,vai voiko?mitenkäs on toisinpäin,kysyykö äiti omalta ex-mieheltään et voiko lapset tavata hänen uutta miestä?täällä ei hirveesti käydä keskustelua äidin uudesta kumppanista,miks?
Kuka määrää lapsia perheessä jossa he asuvat ja käyvät kylässä?siis koskee vanhempiensa koteja?taikka kuka sen määrää kuka saa lapsia tavata kun on näitä nyksejä?kun musta vaan tuntuu että kun lukee näitä juttuja niin äiti kuvittelee voivansa määrätä lapsiaan ja sanoo omalle ex-miehelleen ehtoja kuten juuri se että tällä uudella puolisolla tai mikä se nyt onkaan niin hänellä ei ole oikeutta tavata sitten "meidän lapsia"musta kun ei edes se äiti voi määrätä kuka heidän isänsä kotona on,vai voiko?mitenkäs on toisinpäin,kysyykö äiti omalta ex-mieheltään et voiko lapset tavata hänen uutta miestä?täällä ei hirveesti käydä keskustelua äidin uudesta kumppanista,miks?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun mielestäni lapsen vanhemmat määräävät omissa kodeissaan. Minä olen lasteni lähivanhempi ja määrään omassa kodissani. Isä tapaa lapsiaan silloin kun haluaa ja vastaavasti hän ja uusi onnensa määräävät heidän kodissaan. En puutu heidän elämäänsä ja vastaavasti he eivät puutu meidän elämäämme. Minä luotan sen verran ex-mieheni että hän kyllä tietää kenelle haluaa lapsensa esitellä ja kenelle ei. Mitä se minulle kuuluu! Enhän minäkään kysele ex:ltäni näitä asioita. Tosin näitä uusia kumppaneita minulla ei ole mutta muita ystäviä kyllä.
Kiva oikeesti et olet tuota mieltä=)minusta tuon pitääkin mennä juuri sinun sanojesi mukaan,sinun kotona toimitaan sinun sääntöjen ym mukaan ja toisen vanhemman kotona heidän sääntöjen mukaan,mikähän siinä on ongelma joillekin että näin sen ei juuri pitäisi mennä?aina on joku joka sanoo,että sen uusi kumppani on se ulkopuolinen ihminen jolla ei ole oikeutta puuttuu mihinkään. Tottakai on omassa kodissa,yhdessä jokainen varmasti laatii ne omat säännöt ym tai ainakin meijän kotona,en yksin minä tai mieheni vaan yhdessä ja yhtä köyttä vedetään=)kaikessa.
huomata, että tällä palstalla on (edes) yksi selväjärkinen äiti ja ex!!
Itse olen myös sekä ex että nyksä, ja aivan samoilla linjoilla olen kanssasi wilma60!
meillä miehen ex-vaimo yritti silloin suhteen alkuaikoina että en muka saisi olla isän tykönä silloin kun lapset ovat siellä mutta mieheni teki selväksi että se ei hänelle kuulu, ketä hänen kotonaan on ja milloin.
Exät voivat yrittää mutta eivät ole oikeassa siinä asiassa.
ikäväähän se on jos joku tulee määräilemään tai kuvittelee voivansa määrätä.asiaa voisikin kysyä mitä jos ex-mies tulisi ex-naisen kotiin määräilemään,mitenkäs sitten on asiat?noh meitä on monenlaista hihhulia=)jokaisen on vaan itse se ymmärrettävä et kenenkään kotiin ei voi mennä määräilemään tai sanelee mitään muutakaan.
minun mieheni määrää lapsia edellisestä liitosta, minä määrään hänen lastansa edellisestä liitosta kun meillä on. Ex mieheni vaimo määrää lapsiani kun lapset siellä
Mikä hiton ongelma eksillä on? Mä en jumalauta aio tehdä niin että mieheni lapsi saa tehdä mitä vain kun isänsä on töissä ja lapsi täällä, ei ei ja EI kaikkia lapsia koskee samat säännöt, jos mun lapsilla on säännöt ja kiellot, menevät rikkomaan esim : lyövät, he saavat siitä rangaistuksen samalla lailla mieheni tytär tulee saamaan jos näin tekee
hittojen kevät, vaikka lapsi ei ole minun, mutta minun nimeni on vuokrasopimuksessa myöskin ja minä olen toinen näistä aikuisista jotka näistä lapsista huolehtivat täällä, ei mieheni lapsi mitään erityiskohtelua saa
Meillä menee niin, että lapsen täällä ollessa isä päättää lapsen asioista ja määrää. Ja minä tietenkin silloin jos isä ei ole paikalla (olen itse lapseton nainen). Meillä on onneksi asiat niin hyvin, että ollaan samoilla linjoilla kasvatuksen suhteen isän kanssa eli harvoin olen eri mieltä isän kasvatusmetodeista. Ja lapsen äidin kanssa tulemme hyvin toimeen esim. pystymme sopimaan lapsen kuskauksista joustavasti, samoin tapaamisista (lapsi on lähes joka vkonloppu ainakin yhden yön meillä ja viikolla n. kolmena päivänä). Kunnioitan lapsen vanhempien tapaa hoitaa lastaan, mutta sitä helpottaa se, etten tunne itseäni ulkopuoliseksi vaan munkin mielipiteet ja toiveet otetaan huomioon.
Aina ei ole kuitenkaan mennyt näin hyvin. Olen nyt nelisen vuotta ollut yhdessä mieheni kanssa ja alku oli tosi hankalaa lapsiasian suhteen. Olin mustasukkainen, aina toista mieltä mm. lapsen kasvatukseen liittyen,haukuin lapsen äitiä tuntematta häntä ymym.. Eli olin ehkä karmein esimerkki lapsettomasta nyksästä. Onneksi miehellä ei mennyt hermot ihan kokonaan. Oma "kasvuprosessi" lähti käyntiin siten, että tutustuin lapseen kunnolla kahden kesken sekä juttelin myös lapsen äidin kanssa. Lisäksi pystyin hyväksymään itsessäni tunteita tai lähinnä sen, etten voi lasta rakastaa niinkuin vanhempi, mutta pystyn hyväksymään ja olemaan turvallinen aikuinen. Nyt alan olemaan kypsä ajatukselle, että ehkä sen oman lapsenkin aika olisi toivottavasti pian, kun mieskin lasta vielä haluaa (mä olen 25 v ja mies 34). Noh, tässä oli tekstiä vähän aiheen vierestäkin, mutta ehkäpä se vastauskin tuli..
noin mukavasti edistynyt asian kanssa.Kaikki uusi vie aikansa.Koin itse aika rankan eron,lapset jäi pieniksi,kun isä lähti.Aluksi olin varmasti hyvin katkera exvaimo,mutta ajan myötä kaikki on järjestynyt,nyt on hyvin ilman katkeruutta.Tarvitsin sen siirtymäajan ja varmaan sen katkeruudenkin,että asia tuli käsiteltyä ja läpikäytyä.Sama varmasti sinulla,mutta eikö ole hyvä nyt,kun asiat on selkiytyneet ja varmasti aina parempaan päin menee jatkossa.