Minulla on vahva pakkomielle siihen, että minulle sattuisi jotain vakavaa (onnettomuus). Se ei ole huomnion hakua. Sitä en oikeasti halua. On kyse siitä, että haluan elämääni toimintaa. Olen ihminen, joka rakastaa vaaroja. En kestä sitä, kun mitään ei tapahdu. Joka kerta kun menen kauppaan toivon että joku tulis ja alottas ammuskelemaan siellä. Sais jotaki jännitystä tähän elämään.
Ja minua ärsyttää sekin, että joku tulee alentamaan minua: Jos oikeesti sattuis sitä niin blaa blaa... Vihaan sitä! Turha tulla mitään sanomaan mun puolesta ku ei tiedä mun tuntemuksista paskaakaan! Vaikka en olisi kokenut, ei hänkään voi mitään puolestani sanoa, koska ei ole minä. Onko täällä ketään samanlaista...?
Ja minua ärsyttää sekin, että joku tulee alentamaan minua: Jos oikeesti sattuis sitä niin blaa blaa... Vihaan sitä! Turha tulla mitään sanomaan mun puolesta ku ei tiedä mun tuntemuksista paskaakaan! Vaikka en olisi kokenut, ei hänkään voi mitään puolestani sanoa, koska ei ole minä. Onko täällä ketään samanlaista...?
Vastaukset 12
Vanhimmat
No mutta sittenhän voit ottaa halusi huomioon ammatinvalinnassa... Poliisi, yms. turvatyypit... Voit myös vaikka muuttaa ulkomaille jos tää meno ei riitä. Kunhan kuitenkin pidät halusi kohtuullisena, etkä esim. itse rupea järkkäämään mitään "toimintaa."
Olen aika samanlainen. Minäkin pidän vaaroista.
samoin : ) vaarat jne. on nannaa! tosin tuli lomalla oltua 8 päivää sairaalassa ni oon vähän yrittäny ottaa iisimmin.
Olen niin onnellinen etten oo ainut tässä maailmassa... jotenki niin helpottavaa. Heh. kuulostan ehkä tyhmälle... se on vaan niin ihanaa ku joku ymmärtää mua! eikä aattele että sitte ku oikeesti sattuu niin blaa blaa... mites olet jaksellut? kadehdin sinua syvästi......
Odotan aina innolla että jotain ikävää on sattunut - kouluammuskelu tai tulipalo, kun koulussa rehtori ilmoittaa keskusradiossa jotain.
Kotimatkalla odotan että joku ärsyttävä tuttu aukoisi päätä ja voisin hakata sen henkihieveriin.
Tykkään kiipeillä vaarallissa paikoissa, monta kertaa olen pudonnutkin ja loukannut itseni aika pahasti. Kavereiden kanssa tykkään leikkiä hengelläni, juoksentelen esim. moottoritiellä ihan vain huvittaakseni kavereita.
Liikun myöhään ulkona odottaen että jotain sattuu.
En sitten tiedä miksi...
Haluaisin aina hypätä sillalta ja loukata itseni.
(en tappaa)
Kävelen talvisin aina heikoilla jäillä...
toivon et joku yrittäs murhata mut tai jotain, saisin pistää hyökkääjän pakettiin
Mulla on ollut samoja tunteita ja sen tiedän ettei tällasten juttujen ajattelu auta ketään.
Väkivallasta kärsii moni.
Pienikin isku voi aiheuttaa vakavia vammoja.
Niin teille kuin muille.
On parempi olla kaikkien kanssa kaveri.
Ja muutenkin ei vaaratilanteisiin joutuminen ole hyväksi.
minä en lakkaa toivomasta onnettomuutta yms ennen ku se tulee omalle kohalle. sori. ei riitä muiden kokemus kertomaan mitään. haluan itse nähdä kuvan peilistä enkä sitä, että joku tulee kertomaan mulle miltä näytän.
ihanaa ku täällä on samnalaisia ihmisiä ku mää! :) mulla on just samanlaisia tuntemuskia. elämässähän pitää olla vähän toimintaa! ;) mitä enemmän sen parempi! toivottavasti auto ajais meidän päältä!! :D
Älä toivo mitään sellaista itsellesi mitä et toivoisi muille.
Ethän sä siinä menetä mitään jos mä vaikka satun kuolemaan. Ja mä saan toivoa ihan mitä haluan xP
En mä halua että kukaan kuolee.
No oletetaan nyt että jossain kuusessa, että sinä et aja. Mutta mä haluan silti actionia!
....
Elämäni on kirottu tylsyydeltään alimpaan helvettiin joten on ihan syytäkin että toivon elämääni jotain... Toivon etten kitua ikuisesti...
JA TÄMÄ EI TARKOITA ETTÄ ELÄMÄNI OLISI PASKAA TAI VIHAISIN SITÄ YMS. Pakko huuttaa ettei kukaan ala rehennellä.