Paikallislehden lukijapostissa oli äidin surullinen viesti.
Poika oli tullut armeijasta lomalle ja ruokapöydässä ilmeni, että hän oli alkanut hotkimaan ruokansa ja unohtanut jopa veitsen käytön. Ja jopa röyhtäisi ruokailun päälle.
Kauheaa kyllä armeija on pahasta lapselle.
Minä en olisi äitinä huolestunut.
Tuo hotkimisen oppiminen saattaa pelastaa poikakullan nälältä tosipaikan tullen. Silloin kun ei aina ole tarjolla edes pöytää ruokalautasen alle lautasliinoista puhumattakaan. Ja kiirekin saattaa olla tulenmoinen.
Kyllä se poika vielä kerkiää oppimaan sivistyneet pöytätavat uudelleen jos haluaa.
Poika oli tullut armeijasta lomalle ja ruokapöydässä ilmeni, että hän oli alkanut hotkimaan ruokansa ja unohtanut jopa veitsen käytön. Ja jopa röyhtäisi ruokailun päälle.
Kauheaa kyllä armeija on pahasta lapselle.
Minä en olisi äitinä huolestunut.
Tuo hotkimisen oppiminen saattaa pelastaa poikakullan nälältä tosipaikan tullen. Silloin kun ei aina ole tarjolla edes pöytää ruokalautasen alle lautasliinoista puhumattakaan. Ja kiirekin saattaa olla tulenmoinen.
Kyllä se poika vielä kerkiää oppimaan sivistyneet pöytätavat uudelleen jos haluaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
siitä voi tulla toinen luonto.
Armeijassa paljon pahaa!
armeijassa on? Sehän opettaa poikia tappamaan, ja sehän on miehen työ!
Voi että pojalle maistui äidin ruoat, ne maailman parhaat. Ruokahalu oli mahtava, kun siellä intissä saa olla paljon ulkonakin.Unohtuuhan siinä sivistyneet pöytätavat ja röyhtäys johtuu siitä, kun hotkiessa tulee ilmaakin nieltyä ja se sitten pyrkii sieltä täyteen ahdetusta vatsalaukusta ylöspäin.
Tyttäreni pöyristyi, kun lapsi koulussa unohti kaikki pöytätavat. Haarukkaa ja veistä ei käytetty lainkaan. Istuttiin ulkovaatteissa ruokapöydissä. Opettaja vain selitti, että nopea ruokailu antoi lapsille lisää aikaa ulkona olemiseen, mikä opettajan mielestä oli ruokailua tärkeämpi.
Jopelin kirjoittamalla äidillä on ollut paljon pitempi opetusaika hyville tavoille. Kyllä se poika vielä takaisin oppii, kunhan nyt syö kyllikseen, että jaksaa armeijan harmaissa.
Äitien tehtäväksi on perinteisesti jäänyt pöytätapojen opettaminen paljon ennen armeija-ikää.
Perinteisesti sanotaan, että armeija on miesten koulu ja silloin viimeistään poika irtoaa kodistaan.
Jospa tämä on tuollaista irrottelua.
Vähän karrikoitua, mutta sillä poika haluaa kertoa, että äidillä on nyt aikuinen poika, joka tekee niin kuin tahtoo.
Kyllä kaikkea löytyy ja vielä armeijaiässä kokeillaan vanhempien kestoa, halutaan 'rajoja', miten heihin nyt suhtaudutaan, luonnekysymys. Olen kyllä nähnyt sitten vain parempaa puolta, kiitellään kun on liina pöydällä ja kaikki välineet, vitsaillen kysellään mitäs tällä tehdään?
Kaikkia ihmisiä ja nuoria ei voi laittaa samaan kastiin, toiset vaan ovat erilaisia, niinkuin pitääkin.
Ei nykysin pääse aina kirjautumaan tai nikki on jollain toisella,joten käyhän se näinkin.
Sivistyneesti syöminenkin on Suomessa jonkinlaista snobbailua,hienostelua.
Onko hieno ihminen,kun syö jonkin ohjeen,etiketin mukaisesti,se helekutin veitsi aina kourassa,vaikkei sitä tarvitsikaan.Monissa maissa ei veistä juuri käytetä,syödään ruoka kuin ruoka lusikalla ja jopa käsin.Ja röyhtäisy on kiitos emännälle!
Onhan mukava oppia ns.tavat,ettei tarvitse "hienoilla" päivällisillä itseään nolata ja onhan suht.sivistyneesti syöminen ruuan kunnioittamistakin.
Mutta kun osaa tavat,voi syödä kuinka haluaa.
Esimerkiksi kadettikoulussa opetetaan viimeistä piirtoa myöten "oikeaoppinen" pöydässä käyttäytyminen.Siellähän myös opetetaan tanssimaan,vanhat tanssitkin kuten vaikkapa poloneesi ja pas d´Espagne (padespaan).
Joten ei sekään varsinainen sotakoulu ole.