Olen nuori lapseton nainen ja tutustunut ihanaan itseäni hieman vanhempaan, kirjaimellisesti lapselliseen mieheen. Hänellä on siis alle koulu-ikäinen poika, joka viettää pari-kolme päivää viikosta isällänsä. Emme asu vielä yhdessä, mutta tapailemme tiiviisti. En kuitenkaan vielä ole tavannut poikaa.
Haluaisinkin teiltä mielipiteitä ja kokemuksen myötä tulleita vinkkejä, kuinka tutustumisessa olisi hyvä lähteä liikkeelle.
Haluaisinkin teiltä mielipiteitä ja kokemuksen myötä tulleita vinkkejä, kuinka tutustumisessa olisi hyvä lähteä liikkeelle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
suhteeseen sellaisen miehen kanssa joka on jo edelllisenkin lapsensa äidin jostain syystä hylännyt? Järki hoi älä jätä.
Kunnon mies ei alle kouluikäisensä luota pois muuttaisi. Näin on vaan jämpti. Muuttaa sitten aikanaan sinunkin luotasi, jahka arki astuu kuvioihin.
jo levyä! Etkö todellakaan ymmärrä, ettei kaikki miehet jätä ja hylkää???
Ehkäpä tässä tapauksessa se upea, ihana ja täydellinen (sinä annat vaimoista tällaisen kuvan) vaimo onkin vaikka pettänyt ja huijannut miestään?
Ikävää että sinulle on niin käynyt, mutta pikkuhiljaa alan ymmärtämään miksi niin on käynyt. Toistat yhtä ja samaa täälläkin kokoajan.
Jos voisin itse valita mieheni uudestaan, kallistuisin lapsettomaan. Ei ole herkkua tämä usperhe-elämä.
Mukavaahan se on kun löytää oikeanlaisen kumppanin,lapsella tai ilman..sillä nyt ei liiemmin merkitystä ole.
JOS olette ihan oikeesti aikeissa vielä yhdessäoloa jatkaa ja yhteenkin joskus muuttaa..on luonnollista että tutustut miehen poikaankin.
Lapset on fiksuja,ja ymmärtävät jos heitä kohtaan ollaan oikeudenmukaisia ja reiluja..joten ole aidosti läsnä.
Helpommin poikaan tutustut kun osoitat että olet kiinnostunut hänen tekemisistään..ota enemmänkin olen "isin kaveri"- rooli kuin yrität olla mikään "äitipuoli"hälle.
Itse aikoinaan esittelin itseni miehen lapsille,kerroin kuka olen..ja että rakastan heidän isäänsä ja että yhdessä aiomme jatkossakin olla..ja että he ovat tärkeitä isälleen,en ole heiltä mitenkään isää "viemässä"..vanhemman lapsen kanssa oli helppo puhua,kun itselläni vanhin lapsista oli samanikäinen..nuorempi lapsista(heill eri äidit) osoitti mustasukkaisuutta,kun hän tuli isäviikonlopuille(nuorempi lapsista oli silloin vasta 2v)ja työnsi minua isin luota pois..mutta selitin että tässä oon enkä aio mihinkään lähteä koska rakastan hänen isäänsä.
Ajan kanssa tuo nuorempikin lapsi oppi että hänen isänsä kanssa yhdessä oon..enkä mihinkään katoa.
Jos olette MOLEMMAT sitä mieltä että haluatte oikeasti yrittää yhteiselämää, silloin on parempi että tutustut ensin lapseen, muutatte yhteen vasta sitten.
Ole tarkkana kuuntelemaan, mitä mies tahtoo. Jos hän on epävarma yhteenmuutosta tms. se ei ole hyvä tilanne tutustua lapseenkaan. Lapselle on kurjaa tutustua ja sitten kokea jälleen hylätyksi tulo, jos asiat menevätkin mönkään. Tutustu mieheesi ensin niin hyvin kuin mahdollista, selvitä ovatko tulevaisuudensuunnitelmanne yhteneväisiä, mitä itse olet esim. ajatellut jälkikasvun hankinnasta ja mitä hän, elämästä ja paikkakunnasta missä elätte jne.
Tutustuminen olisi parasta hoitaa jossain muualla kuin isän kotona. Puolueettomalla maaperällä. Jossain lapselle kivassa paikassa kuten leikkipuistossa tai vastaavassa. Aivan heti en lähtisi puhumaan rakkausasioita, tykkääminen voisi alle kouluikäisen korviin kuullostaa paremmalta. Muutoin yhtä ylempänä olevat ohjeet olivat minustakin jees.
Lapselle tärkeintä on turvallisuuden tunne siitä, että uusi ihminen ei muuta kaikkea mihin eron jälkeen oma tuttu rutiininsa syntynyt. Ei ole helppoa mennä valmiiseen perhekuvioon, mutta jos mies todella on rakkautesi arvoinen, on tämä tiekin sen arvoinen. Sinun on tärkeä välttää vastakkainasettelua lapsen kanssa, sinä kyllä tiedät oman merkityksesi kumppanina, lapsi taas testaa, kokeilee ja haastaa - se on lapsen tapa hakea varmuutta omalle tärkeydelleen. Jos lapsi siis sanookin sinulle, ettei sinusta pidä tms. sinun ei tule siitä loukkaantua kuten lapsi tekisi, vaan asettua sen yläpuolelle ja todeta vaikkapa, että ei lapsen tarvitsekaan sinusta pitää, sinä kuitenkin pidät hänestä, ja isänsä pitää hänestä ja sinä ja isä pidätte toisistanne. Kertoa voi että aikuiset tarvitsevat aikuisenkin tykkäämistä, ja se ei koskaan ole verrattavissa kuitenkaan oman lapsensa rakastamiseen, eikä siitä ikinä vie mitään pois. Muista antaa isälle ja pojalle myös kahdenkeskisyyttä, ja tehkää myös yhdessä kivoja asioita.
Ja keskustele lapsen isän kanssa ensin siitä millainen asemasi olisi yhdessä asuessanne, eli olisiko koti sinunkin kotisi, laatisitteko yhdessä tietyt pelisäännöt ja olisiko sinullakin oikeus sanoa sanasi siihen mitä yhteisessä kodissanne tapahtuu. Muussa tapauksessa kun uusperhe ei toimi.
On hyvä kun heti alusta ymmärrät että miehelläsi on tuo poika ja on ensiarvoisen tärkeää että heidän suhteensa säilyy ja kehittyy.
Nyt kun olette vasta tapailuvaiheessa on sinun kuitenkin hyvä keskittyä tutustumaan mieheesi ja vasta kun sydämessänne oikeasti tunnette kuuluvanne yhteen on aika tavata poika.
Lapselle on hämmentävää jos vanhemman kumppanit vaihtuvat...siksi on hyvä olla suhteellisen varmalla pohjalla.
Hyvä tapa tavata lapsi ensimmäisiä kertoja on vaikkapa huvipuisto tms johon tulet mukaan vähän niinkuin sattumalta. On hyvä jos tilanteet eivät ole niin vakavia ja etukäteen valmiiksi suunniteltuja. Vähitellen vaan "alat näyttää naamaasi" lapsen elämässä :) Onnea!