Velkahelvetti

Äippä + 3 lasta

Usein olen viime aikoina miettinyt, kuinka minullekin saattoi näin käydä. Olen korviani myöten veloissa. Olen yrittänyt kaikkeni, maksanut velalla velkaa. Vihdoin luovutin ja annoin kaiken mennä ulosottoon.

Minulla on hyvä työpaikka ja maksuvalmiuttakin, jos olisin saanut yhden lainan jolla maksaa kaiken pois (n. 30 000 eur). Olisin selviytyny, mutta minulla ei ole ketään, joka olisi minua auttanut.

Haastemies on minua muistanut useaan otteeseen ja vielä tulee muistamaan. Eilen sitten saapui kirje, että palkkaani aletaan ulosmitata. Luottotiedot ovat menneet, mutta kaikesta huolimatta tunnen jonkinlaista helpotuksen tunnetta, että vihdoin saan nämä asiat "järjestykseen" ja velat alkavat hoitua pikkuhiljaa. Ehkä n. 10 vuoden päästä asiat ovat jo paremmalla mallilla.

En toivo itselleni luksuselämää, vaan niin että minulla ja lapsillani olisi jatkossakin koti, ruokaa ja vaatteita päälle laitettavaksi.

Te jotka olette samassa tilanteessa, älkää menettäkö toivoanne. Ei se ulosotto ja luottotietojen menetys niin paha asia ole. Kyllä tästä selviää. Voimia ja terveyttä toivon teille jokaiselle. Tämä elämä on kova laji!

25

8755

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Minullakin

      Tsemppiä sinulle äiti kolmen lapsen kanssa.
      Minä olen samassa tilanteessa. Velkaa vähän enemmän kuin sinulla. Kuvittelin selviäväni ja lopulta maksoin velkaa velalla ja pikavipeillä. Pikavipit minut lopulta kaatoivat. Minäkin lopulta annoin mennä kaikki perintään ja odotan ulosottoa. Olen viimeisen vuoden ollut masentunut, ahdistunut ja alkanut sairastella. Minullakin on kolme lasta ja olen yksinhuoltaja. Minulla on myös hyvä työpaikka, ja aion sen pitääkkin jos terveenä pysyn. En ole enää ihan nuori. Eläkeikä häämöttää. Kun ulosotto alkaa ottaa palkastani niin minäkin tavallaan huokaisen ja toivon että saan maksettua kaikki velat korkoineen pois.Eletään päivä kerrallaan, kyllä meille vielä aurinko paistaa ja saamme itsemme velattomaksi.
      Koeta Jaksella! Terv. Äiskä 3 lasta

      • MISA

        Onpas helpottavaa kuulla et meitä muitakin samassa tilanteessa.Itse nyt ollu maksamatta pari kk lyhennyksiä ja ihan omasta tahdosta ootan ulosottoa ja tiliä josta jää jotain käteenkin..4v maksellu velkaa velalla ja nyt riittää.Mulla tosin menossa 67 000 ulosottoon mut lähteepä luottotiedot ja estää velkaantumisen.Tiedän tunteen kun selviäis veloistaan jos ne ois keskitetty yhteen velkaan mut en ole kehdannut pyytää ketään takailemaan kun omapa on sotkuni.Ens viikolla kokeilen viel soittaa velkaneuvontaan et mitä sanovat siellä mut henkisesti jo valmistautunu ulosottoon.

        Tsemppiä ja voimia teille! Kyl me viel noustaan.


      • meidän

        useamman lapsen yksinhuoltajan kohtalo tämä sama. Minäkin olen todella velkaantunut neljän lapsen yksinhuoltaja. Lapset ovat murrosikäisiä tai lähellä aikuisuutta. Itsekään en ole enää mikään alle 30-kymppinen. Monesti olen miettinyt, miten tähän on tultu. Oma "alamäkeni" alkoi avioerosta tai lähinnä siitä, kun olin liian sinisilmäinen ex-mieheni lupauksille. Lunastin omakotitalomme josta hänen osuutta maksoin aivan käyvän hinnan. Iso remontti oli tulossa taloon ja exä lupasi tulla rakentamaan siihen ikäänkuin kompensaationa saamastaan talon hinnasta, alan ammattilainen kun on. Ajattelin että näin tapahtuu, jo ihan yhteisten lastemme vuoksi... ja siksi että tuo oli huomoitu siinä maksussa hänelle. Kävi niin että exä sairastui vakavasti heti eron jälkeen ja esim. 9 kuukauden elatusmaksut jäivät "väliin". En hyväsydämisyyttäni hakenut niitä muuta kautta. Sitten tuli remontin aika, luvattua apua ei häneltä tullut vaan jouduin palkkaamaan kallispalkkaisen rakennusfirman töihin. Remontti oli paljon isompi kuin alunperin oli tiedossa. Velkaa piti ottaa lisää ja paljon. Sitten on parin vuoden aikana tullut vastoinkäymisiä jos jonkinlaisia. Maksumiehenä kaikkeen olen ollut minä. Exä ei osallistu kuin aivan minimillä lastensa elatukseen, lupailee lapsille kaikkea ja pettää lupauksensa. Olen täyttänyt monta hänen lapsille antamaa tyhjää lupausta. Edes lasten opiskelukustannuksiin ei tämä isukki osallistu. Olen hammaasta purren päättänyt, että lapset eivät kärsi siitä että isä on kusipää. Velkaa olen joutunut ottamaan koko ajan lisää. Tällä hetkellä sitä on n. 80 000 euroa ja lyhennyksiin menee abt. 70 % tuloista. Minullakin on hyvä työpaikka ja luottotietojen menetys tietäisi omalla kohdallani työpaikan menetystä. Tilanne on hirveä, toivon kuitenkin että jotenkin selviämme. Pyöritän elämää kuukaudesta toiseen korttiluottojen varassa, tarkkaan pitää mietiiä missä järjestyksessä pitää laskut maksaa että vapautuu riittävästi käyttövaraa. Joku voi todeta, että ompa hölmö nainen, näin vaan on.. tähän on ajauduttu. Jos olisin tiennyt erotessamme kuinka pahasti voi lupaukset pettää, en ikinä olisi lunastanut tätä taloa itselleni. Ainahan tämän voi toki myydä, mútta meidän leveysastteilla en saiai tällä edes velkojeni määrää ja rahaa tähän taloon on palanut todella paljon erilaisten remonttien myötä. Jaksamista kaikille samassa tilanteessa oleville, sinnitellään! Ehkä joskus tulee vaikka se lottovoitto ;)


      • minun elämästäni
        meidän kirjoitti:

        useamman lapsen yksinhuoltajan kohtalo tämä sama. Minäkin olen todella velkaantunut neljän lapsen yksinhuoltaja. Lapset ovat murrosikäisiä tai lähellä aikuisuutta. Itsekään en ole enää mikään alle 30-kymppinen. Monesti olen miettinyt, miten tähän on tultu. Oma "alamäkeni" alkoi avioerosta tai lähinnä siitä, kun olin liian sinisilmäinen ex-mieheni lupauksille. Lunastin omakotitalomme josta hänen osuutta maksoin aivan käyvän hinnan. Iso remontti oli tulossa taloon ja exä lupasi tulla rakentamaan siihen ikäänkuin kompensaationa saamastaan talon hinnasta, alan ammattilainen kun on. Ajattelin että näin tapahtuu, jo ihan yhteisten lastemme vuoksi... ja siksi että tuo oli huomoitu siinä maksussa hänelle. Kävi niin että exä sairastui vakavasti heti eron jälkeen ja esim. 9 kuukauden elatusmaksut jäivät "väliin". En hyväsydämisyyttäni hakenut niitä muuta kautta. Sitten tuli remontin aika, luvattua apua ei häneltä tullut vaan jouduin palkkaamaan kallispalkkaisen rakennusfirman töihin. Remontti oli paljon isompi kuin alunperin oli tiedossa. Velkaa piti ottaa lisää ja paljon. Sitten on parin vuoden aikana tullut vastoinkäymisiä jos jonkinlaisia. Maksumiehenä kaikkeen olen ollut minä. Exä ei osallistu kuin aivan minimillä lastensa elatukseen, lupailee lapsille kaikkea ja pettää lupauksensa. Olen täyttänyt monta hänen lapsille antamaa tyhjää lupausta. Edes lasten opiskelukustannuksiin ei tämä isukki osallistu. Olen hammaasta purren päättänyt, että lapset eivät kärsi siitä että isä on kusipää. Velkaa olen joutunut ottamaan koko ajan lisää. Tällä hetkellä sitä on n. 80 000 euroa ja lyhennyksiin menee abt. 70 % tuloista. Minullakin on hyvä työpaikka ja luottotietojen menetys tietäisi omalla kohdallani työpaikan menetystä. Tilanne on hirveä, toivon kuitenkin että jotenkin selviämme. Pyöritän elämää kuukaudesta toiseen korttiluottojen varassa, tarkkaan pitää mietiiä missä järjestyksessä pitää laskut maksaa että vapautuu riittävästi käyttövaraa. Joku voi todeta, että ompa hölmö nainen, näin vaan on.. tähän on ajauduttu. Jos olisin tiennyt erotessamme kuinka pahasti voi lupaukset pettää, en ikinä olisi lunastanut tätä taloa itselleni. Ainahan tämän voi toki myydä, mútta meidän leveysastteilla en saiai tällä edes velkojeni määrää ja rahaa tähän taloon on palanut todella paljon erilaisten remonttien myötä. Jaksamista kaikille samassa tilanteessa oleville, sinnitellään! Ehkä joskus tulee vaikka se lottovoitto ;)

        taloineen,remontteineen,exän velkoineen ja lupauksineen päivineen. Olin vielä exäni firman lainan takaajana ja tietysti jätti maksamatta....eli 25.000 mulla (vain?) menossa ulosottoon kohta. t. yh 2 lasta


      • alkup. kirjoittaja
        minun elämästäni kirjoitti:

        taloineen,remontteineen,exän velkoineen ja lupauksineen päivineen. Olin vielä exäni firman lainan takaajana ja tietysti jätti maksamatta....eli 25.000 mulla (vain?) menossa ulosottoon kohta. t. yh 2 lasta

        Huomenta!

        Kuinka voikaan olla samanlaisia kohtaloita. Minulla myös alamäki alkoi avioerosta. Minulle jäi velkaa entisestä yhteisestä elämästä. Kun lähdin lapseni kanssa kodistamme, minulla ei ollut mitään omaisuutta, pari patjaa otin mukaani, muutamia astioita ja vaatteet. Exältä jäivät myös elatusmaksut suorittamatta, enkä niitä liioin vaatinut,kun tiesin hänenkin elämän olevan vaikeaa. Olen hyväsydäminen häntä kohtaan enkä tahdo toiselle ihmiselle pahaa. Minulla ei ole äitiä eikä isää, jotka minua auttaisivat, Eikä liioin nykyinen avopuolisonikaan, jonka kanssa minulla on nämä kaksi lasta. Kyllä hän siskonsa asuntolainaan suostui takaajaksi. En ole pyytänytkään häneltä, koska kerran hän minulle sanoi, että älä luulekaan, että alan sinun laskujasi maksamaan...se riitti, joten yritän taistella yksin.


      • Alkup. kirjoittaja
        alkup. kirjoittaja kirjoitti:

        Huomenta!

        Kuinka voikaan olla samanlaisia kohtaloita. Minulla myös alamäki alkoi avioerosta. Minulle jäi velkaa entisestä yhteisestä elämästä. Kun lähdin lapseni kanssa kodistamme, minulla ei ollut mitään omaisuutta, pari patjaa otin mukaani, muutamia astioita ja vaatteet. Exältä jäivät myös elatusmaksut suorittamatta, enkä niitä liioin vaatinut,kun tiesin hänenkin elämän olevan vaikeaa. Olen hyväsydäminen häntä kohtaan enkä tahdo toiselle ihmiselle pahaa. Minulla ei ole äitiä eikä isää, jotka minua auttaisivat, Eikä liioin nykyinen avopuolisonikaan, jonka kanssa minulla on nämä kaksi lasta. Kyllä hän siskonsa asuntolainaan suostui takaajaksi. En ole pyytänytkään häneltä, koska kerran hän minulle sanoi, että älä luulekaan, että alan sinun laskujasi maksamaan...se riitti, joten yritän taistella yksin.

        Vielä piti sanoa, että kiitos teille kaikille vastanneille. Se antaa voimaa, kun on kohtalotoverita. Välillä minustakin tuntuu, että terveys pettää, masentaa, univaikeuksia, verenpainetta...tuntuu, että en ole koskaan ollut näin väsynyt ja voimaton. Olen 37-vuotias.


      • yksi vastaajista
        Alkup. kirjoittaja kirjoitti:

        Vielä piti sanoa, että kiitos teille kaikille vastanneille. Se antaa voimaa, kun on kohtalotoverita. Välillä minustakin tuntuu, että terveys pettää, masentaa, univaikeuksia, verenpainetta...tuntuu, että en ole koskaan ollut näin väsynyt ja voimaton. Olen 37-vuotias.

        Olen 38 v. ja olen ajatellut että positiivisella mielellä tästäkin huolimatta eteenpäin. Lapset ja itse kun ollaan terveitä ja katto pään päällä niin ok. Vituttaa tosin ex-mies joka pääsee kuin koira veräjästä (todettu varattomaksi,tekee pimeitä töitä) ja minä maksan,maksan ja maksan loppuelämäni.


      • veneessä
        yksi vastaajista kirjoitti:

        Olen 38 v. ja olen ajatellut että positiivisella mielellä tästäkin huolimatta eteenpäin. Lapset ja itse kun ollaan terveitä ja katto pään päällä niin ok. Vituttaa tosin ex-mies joka pääsee kuin koira veräjästä (todettu varattomaksi,tekee pimeitä töitä) ja minä maksan,maksan ja maksan loppuelämäni.

        ollaan... ex-ukko olla rallattelee vailla huolen häivää. Ei huolta lapsista, ei toimeentulosta! Vit...aa ja rankasti sitten tämä yleistys, että naiset vie erossa talot, autot ja veneet ja että mies-paroille jää velat. Taitaa olla totuus tässäkin tarua ihmeellisempää. Vai lieneekö sattunut tälle palstalle kaikki yh-äidit, jotka taistelevat ex-ukon takia veloissa?! ;) Tsemppiä teille (meille) kaikille!


      • tiedän
        meidän kirjoitti:

        useamman lapsen yksinhuoltajan kohtalo tämä sama. Minäkin olen todella velkaantunut neljän lapsen yksinhuoltaja. Lapset ovat murrosikäisiä tai lähellä aikuisuutta. Itsekään en ole enää mikään alle 30-kymppinen. Monesti olen miettinyt, miten tähän on tultu. Oma "alamäkeni" alkoi avioerosta tai lähinnä siitä, kun olin liian sinisilmäinen ex-mieheni lupauksille. Lunastin omakotitalomme josta hänen osuutta maksoin aivan käyvän hinnan. Iso remontti oli tulossa taloon ja exä lupasi tulla rakentamaan siihen ikäänkuin kompensaationa saamastaan talon hinnasta, alan ammattilainen kun on. Ajattelin että näin tapahtuu, jo ihan yhteisten lastemme vuoksi... ja siksi että tuo oli huomoitu siinä maksussa hänelle. Kävi niin että exä sairastui vakavasti heti eron jälkeen ja esim. 9 kuukauden elatusmaksut jäivät "väliin". En hyväsydämisyyttäni hakenut niitä muuta kautta. Sitten tuli remontin aika, luvattua apua ei häneltä tullut vaan jouduin palkkaamaan kallispalkkaisen rakennusfirman töihin. Remontti oli paljon isompi kuin alunperin oli tiedossa. Velkaa piti ottaa lisää ja paljon. Sitten on parin vuoden aikana tullut vastoinkäymisiä jos jonkinlaisia. Maksumiehenä kaikkeen olen ollut minä. Exä ei osallistu kuin aivan minimillä lastensa elatukseen, lupailee lapsille kaikkea ja pettää lupauksensa. Olen täyttänyt monta hänen lapsille antamaa tyhjää lupausta. Edes lasten opiskelukustannuksiin ei tämä isukki osallistu. Olen hammaasta purren päättänyt, että lapset eivät kärsi siitä että isä on kusipää. Velkaa olen joutunut ottamaan koko ajan lisää. Tällä hetkellä sitä on n. 80 000 euroa ja lyhennyksiin menee abt. 70 % tuloista. Minullakin on hyvä työpaikka ja luottotietojen menetys tietäisi omalla kohdallani työpaikan menetystä. Tilanne on hirveä, toivon kuitenkin että jotenkin selviämme. Pyöritän elämää kuukaudesta toiseen korttiluottojen varassa, tarkkaan pitää mietiiä missä järjestyksessä pitää laskut maksaa että vapautuu riittävästi käyttövaraa. Joku voi todeta, että ompa hölmö nainen, näin vaan on.. tähän on ajauduttu. Jos olisin tiennyt erotessamme kuinka pahasti voi lupaukset pettää, en ikinä olisi lunastanut tätä taloa itselleni. Ainahan tämän voi toki myydä, mútta meidän leveysastteilla en saiai tällä edes velkojeni määrää ja rahaa tähän taloon on palanut todella paljon erilaisten remonttien myötä. Jaksamista kaikille samassa tilanteessa oleville, sinnitellään! Ehkä joskus tulee vaikka se lottovoitto ;)

        myy ihmeessä se talo. saat siitä varmasti velan kuitattua. voi jäädä jopa hieman ´säästöä´.
        mene vuokralle.hae asumistukea. kerää omistusasuntoon vaikkapa eurot. älä jää kuittaamaan velkaa hyvällä onnella.se on mitä useimmin tuhoon tuomittua. irrota vaan itsesi ja lapset siitäèntisestä kodista`.velkataakkasi nousee kokoajan. haavetta vaan,että pystyt pitämään talon kotina lapsillesi ja kaveripiiri säilyy. katso todellisuutta...nim. tiedän
        koska itse koin vastaavan...oisi heti pitänyt irrottautua ja luovuttaa....kohta olet veloissasi..luottotiedottomana. elämää.!!


    • sama tilanne...

      Mulla kans sama tilanne lainojen suhteen. Siis yksinkertaisesti niitä on aivan liikaa. Monta eri kulutus- ja korttiluottoa. Yli 50.000 euroa. Olen tehnyt päätöksen antaa kaiken mennä ulosottoon. Miten asiat etenevät, kun jättää maksuerät maksamatta? Puhuit haastemiehestä...pitääkö hänet tavata vai miten jättää kirjeet? Entä itse ulosottomies oletko hänen kanssaan ollut yhteydessä ? Voivat olla hölmöjä kysymyksiä, mutta toivoisin neuvoja ja vinkkejä.

      • ulkopuolisena

        ja itse miltei velattomana, mutta samanlaisia kohtaloita kuulleena totean, että kun velkaa alkaa olla kymppitonneja niin ulosoton kautta velka lyhenee kauan...siinä ei pohjaa näy, tai täytyy olla tosi suuret tulot.
        Kannattaisi ainakin kysyä velkaneuvojalta mitä hän arvelee, miten päästä nopeimmin tukalasta tilanteesta pois ja ennen kaikkea saada asia hoidettua.

        Olen hiljattain kuullut yhden tarinan. Siinä velkaa oli kertynyt hiukka yli 20 000 ja ihmisellä vakityö ja oli lyhentänyt ulosottoon säännöllisesti. Vaikka velkaa "vähemmän" kuin monella se ulosotto on huonoin keino. Ulosottaja vaihtunut kehoittanut kysymään pankista lainaa jolla maksais kaiken pois. Fiksu ulosottomies vai liekö nainen.

        Niinpä henkilö keskusteli pankkinsa kanssa - luottotiedot vielä tallessa - ja pankista heltisi laina. Laina tarvitsi takaajat ja lupauduin toiseksi takaajaksi. Henkilö on sukulainen ja tunnen hänet sen verran hyvin, että uskalsin taata. Niinpä ulosottohelvetti loppui ja saatu "opetus" on ollut sitä luokkaa, ettei sano ikinä velkaantuvansa enää. Laittanut koko taloudenpitonsa "remonttiin". Oppia ikä kaikki. Kannattaa pyrkiä hakemaan vaikka takuusäätiön lainaa tai velkajärjestelya, jos maksuvaraa ei ole ulosottoon hirveästi. Ja ennen kaikkea oppia käyttämään rahat ja mitoittaa menot tulojensa suhteen. Velkaa velan päälle ei johda muuhun kuin tuhoon.


      • Alkup. kirjoittaja

        Ensin velat menevät perintään, jos perintä ei tuota tulosta, velkoja voi jätää haastehakemukse. Haastemies lähettää sinulle kirjeen, jossa pyytää saapumaan luokseen. Haastemieheltä käyt henk. koht noutamassa asiakirjan, jossa on maksuvaatimus (velkapääoma korot ja kulut käräjäoikeuden kulut n. 300 eur/haaste). Sinulla on 2 viikkoa aikaa vastata haasteeseen/maksaa velkasi kaikki edellä mainitut kulut pois. Voit vielä välttää luottotietojen menetyksen tässä vaiheessa.

        Itse en ole pystynyt maksamaan, enkä ole vastannut mitään. Käräjäoikeus tekee kansiliapäätöksen asiasta ja se siirtyy Uo-miehelle. Uo.mies lähettää sinulle "laskun" velastasi , jos et edelleenkään maksa, hän aloittaa uo-toimenpiteet, ulosmittauksen palkasta tai voit myös antaa omaisuuttasi pakkohuutokaupattavaksi velkoihisi.

        Olin eilen yhteydessä uo-mieheen ja totesin etten pysyt velkoja maksamaan ja palkan ulosmittaus aloitetaan. Annoin hänelle palkanlaskijani yhteystiedot. Palkanlaskija pidättää summan joka palkasta ja tilitää ulostottoon.


      • Velkaneuvojalle
        Alkup. kirjoittaja kirjoitti:

        Ensin velat menevät perintään, jos perintä ei tuota tulosta, velkoja voi jätää haastehakemukse. Haastemies lähettää sinulle kirjeen, jossa pyytää saapumaan luokseen. Haastemieheltä käyt henk. koht noutamassa asiakirjan, jossa on maksuvaatimus (velkapääoma korot ja kulut käräjäoikeuden kulut n. 300 eur/haaste). Sinulla on 2 viikkoa aikaa vastata haasteeseen/maksaa velkasi kaikki edellä mainitut kulut pois. Voit vielä välttää luottotietojen menetyksen tässä vaiheessa.

        Itse en ole pystynyt maksamaan, enkä ole vastannut mitään. Käräjäoikeus tekee kansiliapäätöksen asiasta ja se siirtyy Uo-miehelle. Uo.mies lähettää sinulle "laskun" velastasi , jos et edelleenkään maksa, hän aloittaa uo-toimenpiteet, ulosmittauksen palkasta tai voit myös antaa omaisuuttasi pakkohuutokaupattavaksi velkoihisi.

        Olin eilen yhteydessä uo-mieheen ja totesin etten pysyt velkoja maksamaan ja palkan ulosmittaus aloitetaan. Annoin hänelle palkanlaskijani yhteystiedot. Palkanlaskija pidättää summan joka palkasta ja tilitää ulostottoon.

        Pääset aivan varmaan velkajärjestelyyn tuolla velkasummalla.Siinä menee vähemmän kuukaudessa kuin ulosotossa ja pääset viidessä vuodessa eroon veloistasi, ulosotossa on niin suuret korot että pääoma ei paljoa lyhene.Minun tulot on kuukaudessa vajaa tuhatkaksisataa euroa ja velkajärjestelyä maksan 332,00 euroa kuukaudessa vielä kolme vuotta maksamista sitten on ohi.


      • alkup. kirjoittaja
        Alkup. kirjoittaja kirjoitti:

        Ensin velat menevät perintään, jos perintä ei tuota tulosta, velkoja voi jätää haastehakemukse. Haastemies lähettää sinulle kirjeen, jossa pyytää saapumaan luokseen. Haastemieheltä käyt henk. koht noutamassa asiakirjan, jossa on maksuvaatimus (velkapääoma korot ja kulut käräjäoikeuden kulut n. 300 eur/haaste). Sinulla on 2 viikkoa aikaa vastata haasteeseen/maksaa velkasi kaikki edellä mainitut kulut pois. Voit vielä välttää luottotietojen menetyksen tässä vaiheessa.

        Itse en ole pystynyt maksamaan, enkä ole vastannut mitään. Käräjäoikeus tekee kansiliapäätöksen asiasta ja se siirtyy Uo-miehelle. Uo.mies lähettää sinulle "laskun" velastasi , jos et edelleenkään maksa, hän aloittaa uo-toimenpiteet, ulosmittauksen palkasta tai voit myös antaa omaisuuttasi pakkohuutokaupattavaksi velkoihisi.

        Olin eilen yhteydessä uo-mieheen ja totesin etten pysyt velkoja maksamaan ja palkan ulosmittaus aloitetaan. Annoin hänelle palkanlaskijani yhteystiedot. Palkanlaskija pidättää summan joka palkasta ja tilitää ulostottoon.

        Olen käynyt myös velkaneuvojalla ja hän totesi minulle näin: Velkaa on kuitenkin sen verran "vähän", että vapaaehtoisesta velkajärjestelystä ei ole mitään hyötyä. Velkajärjestelyhän kestää n. 5 v. Velkaa minulla on n. 30 000 eur. Hän laski maksuvarani, joka oli n. 400- 500 eur. Lasketaan nyt vaikka 500 eur/kk * 12 = 6000

        6000* 5 = 30000. Velkajärjestelyajassa velat tulisivat kyllä maksetuksi, mutta pitää minun ja lapsieni elääkin, elämiseen ei jäisi juuri mittään. Ennemmin valitsen ulosottotien, eläminen turvataan suojaosuudella. Ja jos resurssit riittävät teen lisätilityksiä ulosottoon.


      • sittenkin
        alkup. kirjoittaja kirjoitti:

        Olen käynyt myös velkaneuvojalla ja hän totesi minulle näin: Velkaa on kuitenkin sen verran "vähän", että vapaaehtoisesta velkajärjestelystä ei ole mitään hyötyä. Velkajärjestelyhän kestää n. 5 v. Velkaa minulla on n. 30 000 eur. Hän laski maksuvarani, joka oli n. 400- 500 eur. Lasketaan nyt vaikka 500 eur/kk * 12 = 6000

        6000* 5 = 30000. Velkajärjestelyajassa velat tulisivat kyllä maksetuksi, mutta pitää minun ja lapsieni elääkin, elämiseen ei jäisi juuri mittään. Ennemmin valitsen ulosottotien, eläminen turvataan suojaosuudella. Ja jos resurssit riittävät teen lisätilityksiä ulosottoon.

        kannattaa harkita velkajärjestelyä. Kymmenen vuotta on pitkä aika maksaa ulosottoon ja velkajärjestely vie viisi vuotta.

        Itse olen sen kokenut mutta yhden lapsen kanssa. Aika normaalia elämää elimme, kun en ollut tottunut elämään leveästi sitä ennenkään.

        Velkajärjestelyn maksuvara lasketaan tarkoin ja ensin nettotulot. Muistaakseni lapsilisän yh-lisää ei laskettu tuloon. Lapsi oli koulussa, joten ei päivähoitomaksuja menoihin.Muutoin menoiksi lasketaan kaikki asumiskulut, lasten päivähoito( jopa harrastus voidaan laskea ja hyväksyä) normaalia suuremmat sairauskulut ja työmatkakulut. Joka tapauksessa tulonhankkimiskulut.

        Niinpä kohdallani hyväksyttiin sairauskuluja n 30e/kk menoiksi. Voisi päätellä summa summarum, että nykyään äidille ja kolmelle lapsella jätetään maksuohjelmassa käyttävaraa n 1250-1400 e/kk sen jälkeen kun ensin on vähennetty kaikki asumiskulut ja muut välttämättömät kulut. Kyllä tuolla summalla saa ruoat, vaatteet ja puhtauden, kun suunnittelee talouden hyvin. Viiden vuoden päästä on taas kelpo kansalainen.


      • dfgojdfj
        sittenkin kirjoitti:

        kannattaa harkita velkajärjestelyä. Kymmenen vuotta on pitkä aika maksaa ulosottoon ja velkajärjestely vie viisi vuotta.

        Itse olen sen kokenut mutta yhden lapsen kanssa. Aika normaalia elämää elimme, kun en ollut tottunut elämään leveästi sitä ennenkään.

        Velkajärjestelyn maksuvara lasketaan tarkoin ja ensin nettotulot. Muistaakseni lapsilisän yh-lisää ei laskettu tuloon. Lapsi oli koulussa, joten ei päivähoitomaksuja menoihin.Muutoin menoiksi lasketaan kaikki asumiskulut, lasten päivähoito( jopa harrastus voidaan laskea ja hyväksyä) normaalia suuremmat sairauskulut ja työmatkakulut. Joka tapauksessa tulonhankkimiskulut.

        Niinpä kohdallani hyväksyttiin sairauskuluja n 30e/kk menoiksi. Voisi päätellä summa summarum, että nykyään äidille ja kolmelle lapsella jätetään maksuohjelmassa käyttävaraa n 1250-1400 e/kk sen jälkeen kun ensin on vähennetty kaikki asumiskulut ja muut välttämättömät kulut. Kyllä tuolla summalla saa ruoat, vaatteet ja puhtauden, kun suunnittelee talouden hyvin. Viiden vuoden päästä on taas kelpo kansalainen.

        voiko hakemuksen tehdä velkajärjestelyyn itse? vai vaatiko se aina velkaneuvontaa tai lakimiestä?


      • onnistuu...
        dfgojdfj kirjoitti:

        voiko hakemuksen tehdä velkajärjestelyyn itse? vai vaatiko se aina velkaneuvontaa tai lakimiestä?

        Jos osaa itse laatia ja on varma, että kaikki tulee oikein niin mikä estää hakemasta omin avuin.
        Kannattaa perustella hyvin miksi on velkaantunut.
        Tuossa linkissä ohjeita:



        http://www.oikeus.fi/11963.htm


      • nostan HATTUA!
        ulkopuolisena kirjoitti:

        ja itse miltei velattomana, mutta samanlaisia kohtaloita kuulleena totean, että kun velkaa alkaa olla kymppitonneja niin ulosoton kautta velka lyhenee kauan...siinä ei pohjaa näy, tai täytyy olla tosi suuret tulot.
        Kannattaisi ainakin kysyä velkaneuvojalta mitä hän arvelee, miten päästä nopeimmin tukalasta tilanteesta pois ja ennen kaikkea saada asia hoidettua.

        Olen hiljattain kuullut yhden tarinan. Siinä velkaa oli kertynyt hiukka yli 20 000 ja ihmisellä vakityö ja oli lyhentänyt ulosottoon säännöllisesti. Vaikka velkaa "vähemmän" kuin monella se ulosotto on huonoin keino. Ulosottaja vaihtunut kehoittanut kysymään pankista lainaa jolla maksais kaiken pois. Fiksu ulosottomies vai liekö nainen.

        Niinpä henkilö keskusteli pankkinsa kanssa - luottotiedot vielä tallessa - ja pankista heltisi laina. Laina tarvitsi takaajat ja lupauduin toiseksi takaajaksi. Henkilö on sukulainen ja tunnen hänet sen verran hyvin, että uskalsin taata. Niinpä ulosottohelvetti loppui ja saatu "opetus" on ollut sitä luokkaa, ettei sano ikinä velkaantuvansa enää. Laittanut koko taloudenpitonsa "remonttiin". Oppia ikä kaikki. Kannattaa pyrkiä hakemaan vaikka takuusäätiön lainaa tai velkajärjestelya, jos maksuvaraa ei ole ulosottoon hirveästi. Ja ennen kaikkea oppia käyttämään rahat ja mitoittaa menot tulojensa suhteen. Velkaa velan päälle ei johda muuhun kuin tuhoon.

        Sinä se vasta rohkea olet. Minusta ei olisi takaajaksi kellekkään, katkeroituisin vain jos tulisi sitten takkiin.

        Minä olen kans äiti kolmelle, pienin vielä 1v, mutta minä en ole uskaltanut lähteä takaamaan kellekkään mitään. Koitan vain hoitaa lapset hyvässä järjestyksessä maailmalle ilman että heidän tarvitsee ottaa opintovelkaa.

        No itselläni menee hyvin, velkaa on n, 30 000 mutta se on normaalia asuntovelkaa (hypoteekki yhdistykseltä) omakotitalosta, jonka omistan yksin. Palkkani on keskinkertainen, se kolme donaa. Työ sinällään raskasta ja vaativaa. Aikanani ostin miehen ulos, mutta ihan järkihintaan, en ylihintaa en suostunut maksamaan.
        Hypoteekistä kun on asuntolaina, niin antavat samalla korolla kulutusluottojakin sitten. Tosin hypoteekista ei saa sitä asuntolainaa ilman vakuuksia. En ole vielä kertaakaan tarvinnut sitä kulutusluottoa, mistään firmasta.

        Eksä kyllä joskus pyysi että takaisin hänelle 200 000 markkaa firman perustamiseen, mutta minä tyttöpä en suostunut. Niin olin kelju.

        Nykyisinkin maksatan pienimäiseni isällä 400 e elatusmaksun, ja joskus hän känisee ettei olis varaa, ja samaan hengenvetoon, kertoo hakevansa virosta taas lonkeroa, joten eipä minulla ole huonoa omaatuntoa tuosta riistosta.


    • Sinicca38

      Oikein helpottaa lukea näitä, kun saa tietää etten ole ainoa "tyhmä", jota ex-mies on jymäyttänyt. Minulle jäi myös hurjat velat entisen mieheni takia, mutta sinnikkäästi olen maksanut ulosoton kautta jo yli kolmetoista vuotta. Kohta tuo piina loppuu, eli olen maksanut pian kaiken, arvatkaapa onko helpottunut olo! Joten tsemppiä kaikille, se piina loppuu vielä vaikka nyt voi tuntua tilanne lohduttomalta. Elämä voittaa vielä

    • ....

      Itselläni on sama tilanne kun monella tänne kirjoittaneella. Raha asiani olin hoitanut aina jämptisti eikä velkaa ollut kuin opintolaina kun tapasin n. neljä vuotta sitten ex- mieheni. Otin kaikki lainat nimilleni, asuntolainaa myöten ja uskoin että yhdessä perheenä elelellään. Ajan kuluessa selvisi että exällä oli narsistinen persoonallisuushäiriö ja hän oli alkoholisti. Teki työnsä normaalisti mutta vkl ja lomat biletti ja juotti samalla kaikki kaverinsakin!! Ei siis ollut köyhä eikä kipeä ja tämä piti myös kavereille näyttää.. Vkl aikana saattoi mennä yli 500e juhlimiseen ja epätoivoisesti yritin viimeiseen asti pitää kulisseja pystyssä. Itselläni oli 5-vuotias poika edellisestä suhteesta ja ikää yli 30v. Eli velkaa ja elämistä maksettiin uudella velalla siihen asti kunnes kaikki kaatui. Viime syksynä olin tosi ahdistunut tilanteesta ja pahimmalta tuntui luottotietojen menetys ja ulosottoon joutuminen. Pitkään tiesin itsekkin mitä laskuja pitää milloinkin maksaa ettei merkintää tule ja se vei lopulta voimat melkein kokonaan ja mies senkun pisti rahaa viinaan!! Hyvin tienasi ja piti minua"narussa" uskoen etten uskalla lähteä suhteesta velkojen takia. Ja niin tosiaan silloin ajattelin että pakko on olla, yksin en millää selviä! Vihdoin loppuvuodesta mies jäi kiinni toisesta naisesta ja sain vihdoin terpeeksi voimia repäistä itseni irti siitä helvetistä! Ajattelin että mikä voisi olla pahinta siinä tilanteessa ja tulin siihen tulokseen että pojan kanssa asutaan pienessä kaksiossa ja ulosotto pyörii mutta so what! Rahaa se vaan on, mielenterveyttään ei sen takia kannata menettää. Siihen en tule kuolemaan. Oli todella helpottavaa kun oli päätöksen tehnyt. Asunto myyntiin ja muutettiin pojan kanssa pois. Asuntoa sit myytiin n. 5kk ja ja se oli aika kovaa aikaa kun pelkäsin että menee pakkohuutokauppaan jos ei saa pian myytyä. Itseäni en ajatellut vaan takaajia. Onneksi se sitten vihdoin meni!! Sain velkoja lyhennettyä jonkun verran mutta niitä jäi n. 30 tuhatta euroa. Jossain vaiheessa pelkäsin jopa postin hakua ja ihania oli perjantait kun ajatteli että maanantaina sitten seuraavan kerran.. :) tämä oli siis sitä aikaa kun laskuja tippui ulos-ottoon. Auto meni myös samalla ja ajoin sen vaan ulos-oton eteen jonka jälkeen se pakkohuutokaupattiin. Haastemies soitteli ja kävin hakemassa käräjäoikeudesta vinon pinon haastehakemuksia, ulosotto lähti palkasta pyörimään muutama sata euroa kuussa. Mutta sen jälkeen ei enää ahdistanut enää niin paljoa kun ei tarvinnut koko aikaa pelätä milloin lähtee luottotiedot ym. Sain varattua myös ajan velkaneuvojalle ja hän sanoi että samassa tilanteessa on tosi paljon muitakin ihmisiä, asiasta ei kuitenkaan puhuta kovin yleisesti, ja enpä ihmettele.. ;) Nyt odotan että kokonaisvelka tippuu ulosottoon ja sen jälkeen teemme velkaneuvojan kanssa hakemuksen takuu-säätiöön. Yksi edellytys kuulemma on että ongelman aiheuttaja on poistunut, oli se sitten alkoholi, pelihimo, ja näköään myös ex. Vakituista työtä edellyttävät myös usein. Tapasin sitten ihanan miehen ja nyt asumme yhdessä ja perheenlisäystäkin on tulossa. Mieheni tietää tilanteeni tarkkaan ja on sen hyväksynyt, toteamalla vaan että rahaa se vaan on. Itse muistan kuinka joskus ajattelin että tuskin kukaan haluaa kanssani edes jatkossa seurustella kun niin velkaantunutkin olin.. Asiat lähtivät kuitenkin järjestymään ihan omalla painollaan kun lopullisen lähtöpäätöksen tein. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Usein jäämme kuitenkin tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea niin kauaksi aikaa, ettemme huomaa ovea joka meille on auennut.. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville ja uskokaa pois että kaikesta selviää lopulta!!

      • hyvä opetus

        tuosta tuli myös mieleen. Se, että ikinä ei pidä ottaa kontolleen toisen velkoja. Ei ikinä.
        Vaikka kuin on rakastunut ( silloinhan ihminen on "sokea") niin pariskunnan on hyvä pitää raha-asiat erillään ja ominaan. Pitää tehdä myös sopimus, kuinka molemmat osallistuu talouden kuluihin. Velat/vuokrat ym mitkä ovat kuukausittain toistuvia ne ehdottomasti suoraveloituksena sovitulta tililtä jne...
        Kaiken saa sovittua siten, että molemmat joutuvat vastaamaan.En ikinä ottaisi toisen - rakkaankaan velkoja niskaani, koska ikinä ei voi ennustaa miten käy kuinka ihminen muuttuu tai mitä hänestä aikaa myöten ilmenee.


      • ....
        hyvä opetus kirjoitti:

        tuosta tuli myös mieleen. Se, että ikinä ei pidä ottaa kontolleen toisen velkoja. Ei ikinä.
        Vaikka kuin on rakastunut ( silloinhan ihminen on "sokea") niin pariskunnan on hyvä pitää raha-asiat erillään ja ominaan. Pitää tehdä myös sopimus, kuinka molemmat osallistuu talouden kuluihin. Velat/vuokrat ym mitkä ovat kuukausittain toistuvia ne ehdottomasti suoraveloituksena sovitulta tililtä jne...
        Kaiken saa sovittua siten, että molemmat joutuvat vastaamaan.En ikinä ottaisi toisen - rakkaankaan velkoja niskaani, koska ikinä ei voi ennustaa miten käy kuinka ihminen muuttuu tai mitä hänestä aikaa myöten ilmenee.

        Se oli kyllä erittäin hyvä opetus ja ajattelinkin että oppirahat on näköjään maksettava.. Narsistinen persoonallisuushäiriöinen on todella taitava manipuloija joka saa näköjään kenet vaan uskomaan ihan mitä vaan. Edellisissä suhteissa olin tarkkana etten jättänyt itseäni ns. altavastaajaksi ja tässä suhteessa olin siinä kuin huomaamattani. Asunnosta vielä alussa ajattelin että 80% takaa valtio ja ainahan sen pystyy myymään jos asiat rupeavat menemään huonosti. Mutta sitten kun huomaamatta alettiin maksaa velkaa velalla. Ex tienasi erittäin hyvin ja velat olis pystytty maksamaan jos ei olis pistänyt kurkusta alas.. Ja näköjään sitä ihminen yrittää viimeiseen asti uskotella että asiat muuttuvat ja että lopulta tästä selviää. Mutta toisin kävi. Toivottavasti tämä käy myös opetuksena muille siitä että ei velkaa omalle nimelle vaan kaikki puoliks!Koskaan ei toiseen pidä luottaa 100%!! tuo velka oli myös exälle keino pitää mut "narussa" ja henkisesti välillä muistuttaa etten tule millään pärjäämään jos lähden. Henkistä väkivaltaa siis parhaimmillaan! Nyt vasta myöhemmin olen tajunnut että peli olisi pitänyt puhaltaa poikki jo ajat sitten!


      • sinileinikki
        .... kirjoitti:

        Se oli kyllä erittäin hyvä opetus ja ajattelinkin että oppirahat on näköjään maksettava.. Narsistinen persoonallisuushäiriöinen on todella taitava manipuloija joka saa näköjään kenet vaan uskomaan ihan mitä vaan. Edellisissä suhteissa olin tarkkana etten jättänyt itseäni ns. altavastaajaksi ja tässä suhteessa olin siinä kuin huomaamattani. Asunnosta vielä alussa ajattelin että 80% takaa valtio ja ainahan sen pystyy myymään jos asiat rupeavat menemään huonosti. Mutta sitten kun huomaamatta alettiin maksaa velkaa velalla. Ex tienasi erittäin hyvin ja velat olis pystytty maksamaan jos ei olis pistänyt kurkusta alas.. Ja näköjään sitä ihminen yrittää viimeiseen asti uskotella että asiat muuttuvat ja että lopulta tästä selviää. Mutta toisin kävi. Toivottavasti tämä käy myös opetuksena muille siitä että ei velkaa omalle nimelle vaan kaikki puoliks!Koskaan ei toiseen pidä luottaa 100%!! tuo velka oli myös exälle keino pitää mut "narussa" ja henkisesti välillä muistuttaa etten tule millään pärjäämään jos lähden. Henkistä väkivaltaa siis parhaimmillaan! Nyt vasta myöhemmin olen tajunnut että peli olisi pitänyt puhaltaa poikki jo ajat sitten!

        velkajärjestelyyn ei ehkä kovin pienillä summilla pääse. Itselläni kokemusta 170 000e velasta. Sillä oli jo helpotus kun tuli tuomio velkajärjestelyyn.
        Tämä velka tosin ei tullut kevytmielisesta velkaantumisesta vaan yritystoiminnasta. Nyt talous on kunnossa vaikka vj:tä 400e/kk. Uutta velkaa ei ole, paitsi auto ja asuntolaina, jotka ihan normaalissa elämässä kaikilla on. Elämä ihan mallillaan ja ensi vuonna helpottaa. Velkaantumista kohdallamme ei olisi koskaan tapahtunut ilman tuota yritystoimintaa, henkilökohtaisessa elämässä asiat on olleet aina kunnossa. Puolisoni siis järjestelyssä, en minä.


      • twh
        sinileinikki kirjoitti:

        velkajärjestelyyn ei ehkä kovin pienillä summilla pääse. Itselläni kokemusta 170 000e velasta. Sillä oli jo helpotus kun tuli tuomio velkajärjestelyyn.
        Tämä velka tosin ei tullut kevytmielisesta velkaantumisesta vaan yritystoiminnasta. Nyt talous on kunnossa vaikka vj:tä 400e/kk. Uutta velkaa ei ole, paitsi auto ja asuntolaina, jotka ihan normaalissa elämässä kaikilla on. Elämä ihan mallillaan ja ensi vuonna helpottaa. Velkaantumista kohdallamme ei olisi koskaan tapahtunut ilman tuota yritystoimintaa, henkilökohtaisessa elämässä asiat on olleet aina kunnossa. Puolisoni siis järjestelyssä, en minä.

        Päästiin velkajärjestelyyn takuu-säätiön kautta. Luottotiedot palautuvat vaikka pankkivelkaa oli jäljellä. Minkä koira karvoistaan pääsee.heti vaan pokavippi,kun oli kauan kärvistellyt pa. Pankkiin jäi maksamatta.nyt on sitten takuusäätiö velka ulosotossa ja pikavipit. Ei Se velkajärjestelyyn pääsy ihmisen luonnetta muuta.ulosotossa on 2 vapaa kuukautta vuodessa. Sossu huomio vähennyksenä ulosoton. Kela sitävastoin ei.


    • wsdfsdf

      itselläni oli melkein tuplat velkaa. Pari lasta.
      Muutama kk vielä ja kaikki on maksettu. 5v on mennyt kyllä se aurinko siellä paistaa joskus vielä

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Anteeksi

      että tein pahaa sulle. En ole täysijärkinen.
      Ikävä
      137
      1337
    2. Ketä naista se poju tällä hetkellä vetää höplästä

      Sillä kun pitää aina olla joku höplästä vedettävä kierroksessa
      Ikävä
      289
      966
    3. Milloin olet viimeksi ollut hänen..

      Lähettyvillä??
      Ikävä
      43
      855
    4. Milloin näit kaivattusi viimeksi?

      Mitä olisit halunnut tehdä tai sanoa hänelle?
      Ikävä
      33
      631
    5. Tappio Rydmanille

      Ei pystynyt Wille saamaan tahtonsa läpi. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000012093775.html
      Perussuomalaiset
      145
      623
    6. Missä tapasit kaivattusi

      ensimmäisen kerran?
      Ikävä
      38
      587
    7. 52
      551
    8. Sometähti villisika-Seppo on kuollut

      Suomussalmella lemmikki­eläimeksi virallisesti hyväksytty villisika Seppo on kuollut. https://yle.fi/a/74-20232445
      Suomussalmi
      28
      528
    9. Tiesitkös rakas

      Mun taivas on pilvinen ja synkkä. Päivät värittömiä ja harmaita. Missä olet, aurinkoni? 💔
      Ikävä
      44
      511
    10. Aattelin nainen

      Jos oppisin puhumaan. Rehellisesti, rennosti ja hetkessä.
      Ikävä
      107
      488
    Aihe