Mua huolettaa yläasteen päättänyt sisko, kun se ei tajua ollenkaan esimerkiksi rahan arvoa. Sisko on täydessä murrosiässä ja ihan hirveä vanhemmille, haukkuu ne pystyyn, vaikka kuinka yrittävät auttaa. Sisko ei saa tukia opiskeluun, koska vanhemmilla on ihan hyvät tulot. Silti ei tajua, että vanhemmat tekee töitä paljon sen eteen, että pystyvät maksamaan asumisen ja koulunkäynnin toisella paikkakunnalla ja mistään ei oo kiitollinen. Kaikkea pitäs olla lisää vaan ja mahdottomasti. Mikään asunto, jota vanhemmat ehottaa, ei kelpaa. Löysi vihdoin itse yhden asunnon sitte, jonka otti. No 2 päivää myöhemmin huomasi että asunto on liian pieni (opiskelija yksiö) ja nyt on suunnitelmissa asua tässä asunnossa, johon ei ole vielä edes muuttanut, kuukausi ja muuttaa sitten toiseen asuntoon. Sisko ei edes tajua, kuinka raskasta muuttaminen on. Ei niitä tavaroita hetkessä kerätä asunnosta ja asunto pitää siivota tullessa ja lähtiessä. Vanhemmat ei jaksa väittää vastaan ja sisko luulee olevansa (tai varmaan onkin) vanhempien lellikki kun perheessä tapahtui yhden perheenjäsenen menetys vuosi sitten. Minua stressaa, koska yritän puhua siskolle järkeä, mutta saan itellekkin vaan haukut niskaan. Ehdotin yhteen muuttoa kun asun samalla paikkakunnalla ja samalla olisin luopunut monesta, mutta ei kelvannut. Olisin suostunut muuttoon vaan siksi, että vanhemmat olis säästäneet edes vähän kuluissa, vaikken siskon kans muuten haluaisikaan asumaan. Eipä kelvannut. Säälittää vanhemmat kun ne tekee kaiken ja saa täyden lastin paskaa niskaan. Laittaisin tuommosen kakaran kyllä nuortenkotiin jos olis oma. Mietinkin, miten joku vanhempi on pärjänny tämmösessä tilanteessa. Haluaisin auttaa vanhempia jotenki, mutta en tiiä miten. Tuntuu että ne antaa kaiken periksi siskolle, koska eivät jaksa kinata vastaan kun menetyksen takia on muutenkin ollu vaikeaa. Sisko ottaa kaiken hyödyn siitä, että on enää ainoa lapsi (alaikänen) perheessä. Murrosikä siskolla on kestäny 12-vuotiaasta asti ja tuntuu ettei loppua näy. En muuten sekaantuis asiaan, vaan saisivat hoitaa kaiken rauhassa. Mutta väkisin jouduin aina jossai kohtaa osalliseksi asiasta, millon asuntoa kattomaan, millon mitäkin. Laskin että siskon opiskelumaksuilla sais 3 vuodessa uuden mutta pienen auton. Sisko ei oo kiinnostunu koulunkäynnistä, vaan haluaa pois kotoa. Oon varma, ettei edes käy koulua loppuun, vaan hankki koulupaikan, jotta saa asunnon ja voi olla poikakaverin kans enemmän yhessä. On ollu kolmen viikon aikana varmaan puolet ajasta koulussa. Hyvin lähtee siis käyntiin. En oo kateellinen siskolle vaan huolissaan siitä, että se ei tuu pärjäämään koskaa omillaan kun vanhemmat antaa liikaa periksi eikä tartte itellä ajatella koskaan raha-asioita. Ite säästin rahat ja tuhlasin sitte vasta kun sain ja silti pärjään nippanappa nytkään vaikka vanhemmat auttaakin. Siskolla on niin, että se lainaa rahat ja leikkaa ehkä 2 viikon päästä nurmikon siitä hyvästä, jos jaksaa. Istuu yötä päivää netissä ja kesällä nukku iltapäivään. Nytki vapaapäivinä herää puolen päivän aikoihin. Yksin asuessa tuskin edes herää kouluun kun yläasteella ollessakin saatto mennä kouluun paljo myöhässä vaikka koulu oli vieressä. Koulu ois ihan kodin lähellä ja ilmanen käydä ja asua kotona. Mutta ei kelpaa, sisko ei sinne halua ja ei tee mitään jos ei pääse toiselle paikkakunnalle.
Haluaisin tietää, onko kellään positiivisia kokemuksia siitä, että tämän tyyppinen nuori (joka käy koulussa sillon kun sattuu heräämään sinne eikä tajua rahanarvoa ja on täysi lapsi vielä) on pärjännyt lähdettyään alaikäisenä täydessä murrosiässä pois kotoa opiskelemaan ja saavuttanut vieläpä hyvät paperit ja työpaikan? Myös huonoja kokemuksia kuulen mielellään, jotta voisin vähän valaista vanhempia, että kaikki ei mee välttämättä niinkun ne kuvittelee.
Haluaisin tietää, onko kellään positiivisia kokemuksia siitä, että tämän tyyppinen nuori (joka käy koulussa sillon kun sattuu heräämään sinne eikä tajua rahanarvoa ja on täysi lapsi vielä) on pärjännyt lähdettyään alaikäisenä täydessä murrosiässä pois kotoa opiskelemaan ja saavuttanut vieläpä hyvät paperit ja työpaikan? Myös huonoja kokemuksia kuulen mielellään, jotta voisin vähän valaista vanhempia, että kaikki ei mee välttämättä niinkun ne kuvittelee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On kokemusta, on usein päädytty huostaanottoon jopa 17 v. kanssa, kun alku omassa kämpässä on mennyt niin huonosti. Koulu ei maista, mutta päihteet sitä paremmin. Paras ratkaisu olisi tuettu asumismuoto...
Omat on lähteneet peruskoulun jälkeen,mutta eri lähtökohdista.Omatoimisen rahankäytön opettelu koko yläasteen ajan ja oma vastuu kouluhommien hoitamisesta.Pääsääntöisesti meni hyvin,joitakin pikku kömmähdyksiä.Vanhempien satunnaista tukea tarvittiin välillä,hiukan jääkaapin täyttöä ja avustusta vuokran maksuun.Koulutyön hoito täysin omalla vastuulla,tuli hoidettua.Mutta ilman näitä alustavia harjoituksia,luultavasti olisi ollut vielä paljon opittavaa,en tiedä kuinka olisi käynyt.
jos et kateellinen ole. Jussi patsaan arvoinen suoritus.
Lakkaa kadehtimasta, ja kasva aikuiseksi.
Vanhempasi eivät jaksa menetyksen johdosta, ilmeisesti, kantaa rittävää huolta ja vastuuta siskostasi. Kannatan nuoriso-ohjaajan ehdotusta tuetusta asumismuodosta, sellaiseen voi päästä lastensuojelun kautta. Kannattaa jutella siitä ensin vanhemmille ja siskolle, että nyt otat sinne yhteyttä sillä tuosta ei taida hyvää seurata ellei oikein mikään suju. 16-v. voi pärjätä omillaan, jos on harjoitellut (kuten yhdessä viestissä oli) ja jos hän saa riittävän tuen, lisäksi syy miksi h än on lähtenyt on tärkeä; jos hän on lähtenyt pakoon kodin raskasta ilmapiiriä niin ei ne ongelmat kyllä yksinkään ollessa häviä. Toinen juttu, jos esim. paikkakunnalta ei löydy opiskelumahdollisuuksia tms. Olen itse sosiaalityöntekijä ja teen nuorten kanssa töitä, olen nähnyt monta epäonnistunutta yritystä mutta jotka ovat muuttuneet onnistumisiksi sopivan tuen löytämisellä. Yksin nuori voi olla todella yksin. Itse lähdin aikoinaan heti peruskoulun jälkeen kotoa ja oli tosi rankkaa, olisi voinut helpommalakin päästä... Mutta minusta tuli ihan normaali kansalainen, nuoruus oli rankkaa mutta kun pääsin töihin ja aloin tienata lähti paremmin. Siihen asti se oli yhtä kituuttamista vaikka muuten mukavaa aikaa olikin :) Voimia sinulle kun yrität huolehtia siskostasi, voit olla varma, että joku päivä hän arvostaa huolenpitoasi. Älä jätä tyttöä yksin.
yhteyttä lastensuojeluun. Lapsia täytyy suojella lastensuojelulta. Se on hirveää nöyryytystä.