Eli huomenna siis punktio edessä. Ei oikeestaan jännitä yhtään, toinen punktio kun jo. Ekassa punktiossa en tuntenut juuri mitään ja jo samana iltana olo oli hyvä, mitä nyt hieman aristi alavatsaa. Saas nähdä kuinka nyt. Vatsa on jonkin verran turvonnut...eikä ihme sillä oikeella puolella 14 melko isoa ja paljon pieniä ja vasemmalla kolme isoa ja paljon pieniä. Viime kerralla oli vaarana jopa hyperstimulaatio, mutta nyt ei simmosia oireita.
Luulen että tämä on meidän viimeinen hoito. Jotenkin olen erittäin toiveikkaallakin mielellä, että NYT se onnistuu. Katsotaan sitten kuinka käy. Toivon vaan niin kovasti että vihdoinkin tärppi kävisi. Tässä välillä oli yksi PAS mutta siinä oli ongelmana että mulla limis ei kasvanut tarpeeksi. Viime ultrassa lääkäri totesi hieman samaa että tällä munarakkulamäärällä limiksen pitäisi olla paljon paksumpi. Onkohan siihen enää tässä vaiheessa mitään tehtävissä? Tuskimpa.
Onko muita samassa 'jamassa' olevia? Olisi kiva vaihtaa kuulumisia sitten ensi viikolla.
Luulen että tämä on meidän viimeinen hoito. Jotenkin olen erittäin toiveikkaallakin mielellä, että NYT se onnistuu. Katsotaan sitten kuinka käy. Toivon vaan niin kovasti että vihdoinkin tärppi kävisi. Tässä välillä oli yksi PAS mutta siinä oli ongelmana että mulla limis ei kasvanut tarpeeksi. Viime ultrassa lääkäri totesi hieman samaa että tällä munarakkulamäärällä limiksen pitäisi olla paljon paksumpi. Onkohan siihen enää tässä vaiheessa mitään tehtävissä? Tuskimpa.
Onko muita samassa 'jamassa' olevia? Olisi kiva vaihtaa kuulumisia sitten ensi viikolla.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tsemppiä huomiseen ja toivottavasti saatte hyviä soluja! Määrä kuulostaa lupaavalta ja onneksi ei ole hyperin oireita. Olisinpa itsekin jo tuossa vaiheessa. Meillä mennään pitkällä kaavalla ja nyt on viikko ollut sumuja. Punktio on tulossa syyskuun puolivälissä..
Mä olin punktiossa eilen aamulla myös. Oli ensimmäinen kerta, eikä se itse toimenpide juurikaan sattunut. Mulla oli keskiviikon ultrassa noin 26 follikkelia joista 10kpl isoja ja loput sitten pienempiä. Saaliiksi saatiin 16 munasolua ja olo oli helpottunut.
Pääsin tosi helpolla piikittelyajan, vähä maha turvoksissa, mutta muuten ei mitään oireita. Nyt punktiopäivän ilta oli elämäni kamalin, olin tosi kipee ja pahoinvoiva, mutta onneksi tänä aamuna elämä hymyilee jälleen :)
Solubiologi soitti pari tuntia sitten, että 11 munasolua on hedelmöittynyt
Mulla saatiin 17 munasolua kerättyä, joista 12 kpl oli kypsää solua, joista sitten 10 hedelmöittyi. Olen kanssa melko tyytyväinen, kun välillä ajatuksiin tuli, että josko ei yhtään saada kunnollista solua kuitenkaan kerätyksi.
Maanantaina sitten siirto...mutta soitto ensin labraan miten ovat lähteneet jakautumaan jne.
Vain tuo mun limaklavon ohuus askaruttaa...onko niillä mitään mahdollisuutta kiinnittyä noin ohkaseen? Viime kerrallakin saimme kaksi siirrettyä ja kaksi pakkaseen...ehkäpä enemmän nyt. Näyttäisi siltä, että meillä ongelmana tuo kiinnittyminen, kun munasolusaalis on ollut molemmilla kerroilla hyvä. Miehen spermassa ei mitään häikkää, se on hyvälaatuista.
Hyvä että olosi jo parantunut. Mulla tämä keräys sattui tosi paljon ja olin pyörtyä kun piti nousta toimenpiteestä ylös. Nyt alavatsaa enää aristaa, kyllä se siitä. Eilisillan olin kyllä tosi väsynyt...ehkäpä osuutensa oli kipulääkityksellä ja ehkä sillä, että vihdoin sai huokaista kun loppui se jokailtainen piikitys. Pistin parhaaseen aikaan jopa kolmea piikkiä per päivä, ja yksi piikki tartti aina sekoittaa kahdesta ampullista ja sekoittaa kuten Pregnyl. Nyt sitten maanantaina siirtoon. Tsemppiä ja onnea meille kaikille!
Upea saalis myös sulla :) Toivottavasti mahdollisimman moni lähtis jakautumaan. Millanen sulla on tuo limakalvon paksuus sitten, kun sitä murehdit? Mulla on aina luonnollisissa kierroissa ollut parhaimmillaan vain 7mm. Nyt oli punktiopäivänä 9mm. Aloitin tänään Lugesteronit 200mg neljä tablettia päivässä. Huomenna sit soittavat klinikalta, että miten on käynyt.
Jännäämistä tiedossa vieläkin.
Kirjoitin eilen tänne ja listalla näkyykin, että 4 vastausta aiheeseen, mutta sitä tekstiäni ei ole missään. Enkä enää muista mitä kirjoitin.
Miten ohut se sun kohdun limakalvo sitten on oikeen? Mulla on luomukierroissa ollut parhaillaankin vain 7mm, mutta tässä hoidossa näytti olevan 9mm. Eli parannusta. Aloitin tänään Lugesteronit 200mg neljä tablettia päivässä edesauttamaan kiinnittymistä.
Huomenna saa sitten kuulla, että miten kävi. Jännittää. Tsemppiä meille molemmille
Nyt se vasta näkyi se mun aamuinen teksti (kuinka mä muistin, että se olis ollu eilen kun kirjoitin).
Eli mulla limakalvon paksuus siis vain 6 mm, ja lääkäri sanoi että tällä munasolumäärällä sen pitäisi olla paljon paksumpi.
Mä aloitan illalla Lugesteronit kolme tablettia aamulla kolme illalla.
Vatsa on vieläkin turvoksissa, varsinkin jos syö ns. normaalisti niin heti on ihan ähky olo! Juodakin pitäisi, mutta sitten saa rampata vessassa jatkuvasti!
No, huomenna illalla olemme 'viisaampia'...miten on soluillemme käynyt!
Eli siirto oli sitten tänään, kaksi oikein hyvälaatuista alkiota siirrettiin. Eli alkioiden laadussa ei ole mitään vikaa...ihan oikeassa jamassa olivat aikaan nähden. 8-solusia. Mutta se limiksen paksuus eli siis ohuus huolettaa. Lääkäri määräsi mulle Estradot-laastarit käyttöön, josko niistä olisi apua tähän ongelmaan. Nyt ei sitten muuta voi kun odottaa....
Josko joku tietää huippukonstia jolla paksuntaa limistä niin kertokoon hetimmiten, please! Olisin tosi kiitollinen edes pienestä vinkistä.
Miten muuten, haittaako jos juo päivässä yhden kupin kahvia? Ei muuten mutta mentäessä huomenna anoppilaan kylään en viitsisi keksiä tekosyitä miksi en ota kahvia kun sitä aina on iltakahveet nautittu. Että tämmöisiä ongelmia täällä!
Miten sulla Nitaliina menee? Siirto tehty? Miten se meni? Olisi kiva kuulla kun olemme tavallaan samassa pisteessä hoidon suhteen.
Mulle siirrettiin yksi 8-soluinen top-alkio ja loput kaikki meni pakkaseen. Olin todella ihmeissäni, että yhtään katoa ei ollut hedelmöittyneistä.
En ookkaan ajatellu tuota kahvijuttua ollenkaan. Onko se siis kiellettyä?? Itse en oo juonu kahvia punktion jälkeen, koska olin niin kipeä, ettei ole maistunut. Samaten tupakoinnin jätin heti kierron ekana päivänä, ennen hoidon alkua. Alkoholia en oo ottanut pisaraakaan, vaikka on ollu kesälomaakin ;)
Nyt sitten vaan jännitetään kaksi viikkoa. Harmillista, kun Lugeissa on ihan samoja oireita kuin raskaudessakin. Ei voi päätellä mitään etukäteen :)
Hieno homma Nitaliina! Mahtava saalis sulla. Nyt sitten vaan pidämme kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että vihdoinkin onnistuisimme!
Mua vaan nyt ihmetyttää, kun mun vatsa on tullut päivä päivältä kipeämmäksi ja on nyt tosi turvonnut. Punktiopäivänä ei ollut juuri mitään turvotusta havaittavissa. En pysty oikein enää edes kunnolla syömään, kun vatsa on jo muutenkin niin 'täynnä'. Ja melko etova olo on, mutta se taitaa johtua Lugesteronista. Sehän tekee ns. raskausoireita. Miten sulla (tai muilla) onko turvotusta miten paljon? Mies kehotti soittamaan klinikalle heti huomenna...katotaan nyt tuleeko mun soitettua. Josko tuo tuosta alkaisi laskemaan.
Mulla turvotti eniten 2-3 päivää punktion jälkeen, ihan hirvee jalkapallo tuo maha. Sitten pieneni aika normaaliksi, mutta nyt kun oon ollu taas pari päivää töissä (jalkojen päällä kymmenen tuntia), niin maha tuntuu turvonneelta ja isolta taas :( En ole ajatellut ainakaan soittaa klinikalle..? Ennemmin mä huolestuin kuumeesta, kun siirtopäivän iltana nousi yli kolmeenkasiin, mutta onneks laski Panadolin avulla samantien, eikä ole tullut takaisin. Tissit on kipeenä Lugeista ja vähän mielialan vaihteluita luulin havaitsevani tänään.
Vasta pp 2 :/ Tuntuu, että on piinailtu jo kauan, eikä tämä ole vielä alkanutkaan kunnolla :)
Mulla oli tosiaan tuo tiistaipäivän ilta kaikista kamalin.Vatsa oli niin kipeä ja turvonnut,että pahaa teki. Koko ajan simmonen olo ollut kuin olisi kärsinyt pissahätää monta tuntia ja rakko aivan täynnä. Nyt alkaa jo helpottamaan, mutta munasarjat on kyllä vieläkin sen verran arkana, että esim. eilen illalla en meinannut 'isoa hätää' saada ryykättyä ulos;) Mutta näyttää siltä, että tämä turvotus asiaan kuuluu....Lugeista mullakin tissit kipeet ja erityisesti nännin päät kosketusarat. Ja aivan kauhee väsymys....menin eilen jo nukkumaan klo 22 (normaalisti vasta klo 23 jälkeen) ja aamulla kuudelta en meinannut kellon soittoon herätä! Sama mulla tänään...mielialanvaihtelut oli herkässä, ja kun työkaveri sanoi mulle jotakin pottumaista, mulla oli kyyneleet tosi herkässä...tartti lähtee kopiohuoneeseen, ettei kukaan näe! Hitsi...jos noin herkäksi tässä heittäytyy...prkle!
Minusta kanssa tuntuu että aika matelee....vasta pp3. Mutta ei voi mitään....pakko nyt vaan odottaa ja toivoa parasta!
Heh, kello on jo sen verran, että nyt on PP 4 :)
Mulla on ollu ihmeellinen ärsytyspäivä myös tänään, hermot ihan järjettömän tiukalla töissä ja mieskultakin sai osansa riidanhaastamisesta, kun tulin kotiin. Koko ajan olis semmonen hirvee tarve päästä räyhäämään jollekkin. Kai se sitten johtuu Lugeista, vaikka ei pakkauksessa luekaan, että aiheuttaa mielialanvaihteluita? Vai oonko mä tulossa hulluksi ;)
Nyt "ihanat" sotkukuulat paikoilleen ja unten maille. Nukkuminen on muuten ihanaa, voisin kuorsata vuorokauden ympäri ihan helposti, jos ei työt olisi häiritsemässä.
Sama mielenherkkyys vaivasi tänäänkin aamupäivällä. Mulla taas on aivan päinvastaisia tuntemuksia; olisin kaveria nyt kaikkien kanssa ja todella hyväntuulinen...ellei sitten joku ole mulle pottumainen, niin vastaan sitten kyllä samalla sävyllä!
Ja minä myös; nukkuisin vaikka koko ajan. Eilen menin nukkumaan jo klo 22.12 vaikka ns. normioloissa arkisinkin nukkumaanmeno venyy aina reippaasti yli 23, vaikka herätys aamulla kuudelta. Ja tänäänkin aamulla olisin vielä jäänyt mielelläni koisimaan, vaikka unta tosiaan takana ruhtinaalliset 8 tuntia...plus tietty puolentoista tunnin päikkärit illalla heti töiden jälkeen!
Mutta en valita kyllä yhtään, jos ja kun toivottavasti tästä plussa tulisi...jotenkin vaan täytyy nyt olla realistinen eikä kuvitella turhia. Lugeistahan nuo tietysti johtuu tässä vaiheessa...väsymys ja herkkyys jne.
Voi,voi...reilu viikko vielä tätä tuskaa.......epätietoisuutta.....
Mukavaa viikonloppua Nitaliina!
Hei vaan!
Eksyin tänne teidän ketjuun ja oli pakko kommentoida :) Itselleni teidän tilanne ei ole millään lailla tuttu eikä vielä edes ajankohtainen, mutta jostain syystä jännittää teidän puolesta. Odotan innolla uutisia, onko tärpänny. Itse olen ihan tutkimusten alkuvaiheessa, vasta ensikäynti takana. Jos jaksaisitte, olisi mukava kuulla, minkälaisen tutkimus- ja hoitorumban olette läpikäyneet ja kuinka kauan yritystä takana.
Olisi kiitollinen vastauksista! Meillä yrityskerta 11 menossa ja yksityiselle hakeuduttiin tutkimuksiin. Odottavan aika on pitkä, olen sen huomannut jo nyt, saatika jos olisin teidän tilanteessa, hulluksi varmaan tulisin.
Pidän peukut ja varpaat pystyssä teille. Ja käyn varmasti lueskelemassa juttujanne!
Heipä hei meyer!
Me aloitettiin tutkimukset paikallisessa tk:ssa vuoden yrittämisen jälkeen. Musta otettiin verikokeita ja papakoe ja mieheltä simppanäyte. Mun tulokset oli kaikki hyviä, ovuloin ja kierto normaali, kaikki veriarvot normaaleja. Miehellä siittiötulos nolla. Muserruttiin ja odoteltiin jatkotutkimuksia. Ei mitään vikaa löytynyt miehenkään veri- ja hormoniarvoista. Kahdeksan kuukautta odotettiin sitten aikaa kivesbiopsiaan. Sieltäkään ei löytynyt mitään. Enää ei jaksanut edes surra, kun surutyötä tehtiin melkeen vuoden verran jo aiemmin asian kanssa.
Päätettiin lähteä kokeilemaan luovutetuilla ja niin soitin yksityiselle klinikalle(tässä vaiheessa yritystä kaksi vuotta takana). Päästiin piakkoin käymään ja mulle tehtiin munatorvien aukiolotutkimus. Tuubat auki ja eka inseminaatio suunnitteille. Ei onnistunut, uutta heti perään.. epäonnistui jälleen. Syyksi selvisi, että irtoavaksi munasoluksi luultiin kystaa. Turhaa siis nuo kaksi aikaisempaa hoitoa. Odotettiin kesän yli ja lähdettiin kokeilemaan IVF:ää ja nyt jännitetään tuloksia :) Ja lapsettomuutta takana nyt 2,5 vuotta.
Kiitos vastauksestasi!
Itseäni pelottaa eniten tässä vaiheessa se, ettei koskaan saada miehen kanssa molempien yhteistä, omaa lasta. Toisaalta ihanaa, että olette saaneet uutta toivoa luovutetuista siittiöistä. Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Me odotellaan sperma-analyysin tuloksia vielä ainakin viikon verran. Sen tuloksen kuuleminen jännittää ja pelottaa kaikkein eniten. Minulla todettu lievä pco ja toivon kovasti, että se on syy siihen, miksei vielä ole tärpännyt. Olen ajatellut, että tammikuussa kokeillaan ensimmäisiä hoitoja (clomeilla ilmeisesti aloitellaan jos miehellä simpat ok). Siihen asti haluaisin yrittää luomuna ja käydä rauhassa perustutkimukset läpi. Toivoa vielä on, vaikka jokainen kierto sitä murentaakin. Tuntuu vaan, ettei vielä ole aihetta tai oikeutta surra mokomaa asiaa, kun on olemassa teitä paljon kauemmin yrittäneitäkin.
Jaksamista teille!
Jätin e-pillerit pois vuoden 2005 lopulla. Vuoden turhan yrittämisen jälkeen menin paikalliseen terv.keskukseen, sieltä sain lähetteen naistentautien polille. Otettiin kaikki verikokeet ja miehen spermanäyte. Verikokeet ok, samoin miehen sperma oikein hyvälaatuista ja paljon liikkuvia siittiöitä. Sain neljän kuukauden clomikuurin, ei tulosta. Munajohtimien aukiolotutkimus, siinä todettiin vasen olevan auki, oikea tukossa...mikä tosin myöhemmin yksityisellä todettiin kuitenkin avoimeksi sekin. Siirryin yksityiselle. Siellä vielä yksi clomikuuri, tuloksetta. Ensimmäinen IVF-hoito tämän vuoden maaliskuussa. Kaksi alkiota siirrettiin, ei tulosta. Kesäkuussa kahden alkion PAS, ei tulosta. Ja nyt tämä toinen IVF-hoito, ja taas kaksi alkiota.
Eli meillä näyttäisi ongelmana olevan kiinnittyminen, kun mulla joka hoidossa ollut niin ohut kohdun limakalvo. Puregon-hoitoon reagoin kyllä hyvin; ekalla kertaa kerättiin 14 kypsää munasolua ja nyt siis 17 kpl.
Eli lapsettomuutta takana kohta kolme vuotta. Mulla alkaa vaan aika käydä vähiin ikäni puolesta...ellei hoito tänä vuonna onnistu, on pakko kohta antaa periksi. Ainakaan en enää yhtään uutta IVF-hoitopistoksia aloita; sen olemme päättäneet. Pakkasessa olisi vielä viisi alkiota...niiden kimppuun sitten jos ei tästä tulosta, niin se kai on vielä jaksettava. Vaikka alkaa kyllä olemaan 'paukut' vähissä ja ainaiset poissaolot töistä ärsyttää. Ja rahaa on palanut yksityisellä puolella todella paljon...en kaikkea ole edes yhteenlaskenut, mutta reippaasti yli 5000 euron se menee...siihen sitten vielä lääkkeet, matkakustannukset,töistä poissaolot....No, nyt on tosin tietysti jo lääkekatto saavutettu, joten eipä maksanut tähän hoitoon kaksi 900 iu:n Puregon-ambullia kuin 1,50 euroa! Norm.hinta olisi ollut 490 euroa. Jostain sitä on muka säästettävä;)
Eli tässä meyer tämmöinen tarina; mukava kuulla, että on kannustajia joukossa! Onnea myös sinulle hoitoihisi!
se, että periaatteessa kaikki on kunnossa, mutta ei kuitenkaan. Eikö tuohon kohdun ohueeseen limakalvoon ole hoitoa vai oliko niin, että kaikki on kokeiltu? Itseäni pelottaa vaan, kun ekalla käynnilla lääkäri totes miunkin limakalvon olevan aika ohut. Silloin oli menossa kp 8. Ei kuitenkaan vielä ilmeisestikään nähnyt tarpeelliseksi ultrata nyt kierron myöhemmässä vaiheessa. Sano vaan, että toivottavasti siitä paksunee... Kaipa sitä sitten tutkaillaan, jos tarpeen on, I hope.
Onkos siulla/ teillä ollu homonitasot kohdallaan? Miulta niitä testaillaan tän ja ens kierron aikana. Kunhan nyt ekaks löytäis tän kierron oviksen. Oon jo viikonpäivät testaillu, muttei kuulu, nyt menossa kp 17.
Minkäslainen on teillä ollu olo punktion ja alkionsiirtojen jälkeen? Tuntuuko kummallakaan, että vois olla jotain tapahtunu? Kovasti toivon sitä ja pitelen peukkuja! Teidän onnistuminen loisi uskoa meillekin jatkoon!
Mulla oli PAS-hoidossa käytössä Zumenon ja Estardot-laastarit; ei juurikaan vaikutusta ollut. Nytkin vielä Lugejen rinnalla laastari.
Hormooniarvot oli kohdallaan.
Punktion jälkeen olin viikon kipeänä....turvonnut ja tosi kipeät munasarjat. Nyt jo elämä voittaa! Nyt on vaan ollut se kamala väsymys....luultavasti Lugejen ansiosta. Ja tissit kipeenä. Mutta ei oikeestaan mitään muuta. En ainakaan koe olevani mitenkään 'erilainen'...raskaanaoleva. Tosin en tiedä miltä se tuntuisi...tuntuisiko vielä miltään tässä vaiheessa?
Kiitos meyer; ihanaa kun on joku joka antaa pieniä kannustuspotkuja! Onnea myös itsellesi!
Kuulostellaan miten käy.....
Totuuden viikkoa elellään. Mulle lääkäri määräsi testipäiväksi jo pp 12, joka on lauantaina :o En tiedä testaanko vielä silloin, verikokeeseen saisi kuulemma mennä jo pp 11.
Tissit edelleen kipeenä, parina päivänä mua on vihlassu tohon alamasuun aika keskelle. Tää vihlasu on erilainen tunne, kun se että munasarjoja nippailee. Mulla nipisteleen yleensä niitä oviksen jälkeen aina välillä. Mut tosiaan tuo vihlonta on saanu toiveet heräämään välillä, sit taas toisinaan vajoan epätoivoon, että ei tämä kuitenkaan onnistu ja mitä minä tässä oikeen intoilen. Ei auta kuin toivoa ja rukoilla, että tärppää
täällä teidän kans! Voin vaan kuvitella itseni tuohon asemaan, vaikka toivon kovasti, ettei tarvitse niin kauaa odotella. Yhenlainen piina päätty miullakin tänä aamuna, kun sain vihdoin ovistestiin plussan. Periaatteessa ihan ajallaan, pisimmänkierron mukaan laskettuna. Ehdin kuitenkin jo huolestua.
Tilansin nyt aamulla ajan sinne klinikalle ekoja labroja varten. Miehen vastaukset tulee kuulemma vasta parin viikon päästä. On kuulemma labrassa ruuhkaa. No täytyy vaan odotella. Se siirtää todennäkösesti myös clomien alottamisen kierrolla eteenpäin. Mut ei se kauheesti haittaa, kun olin jo itekin miettinyt, etten viitsi kiirehtiä minkään hormonien kanssa ennen ku kaikki tutkimustulokset on selvillä. Hölmöähän se ois miun pumpata itteeni jotain hormonia, jos vika onkin vaikka munatorvissa tai miehessä. Odottelen siis KÄRSIVÄLLISESTI!
Toivon teille paljon raskausoireita ja jaksamista piinaan!
Mulle on siirretty aina kaksi alkiota ikäni takia. Olen juuri täyttänyt 40 vuotta. Tuota vähän itsekin taka-alalla pelkään, että toinen voi jopa haitata. Mutta nyt näin.
Ihme kyllä väsymykseni on hävinnyt, ei muuta kuin nuo kipeät tissit! Ettei nyt sitten vaan olisi taas toivo mennyttä....
Onnea sulle Nitaliina; toivotaan että vihlaisut olisi sitä itseään! Mulle sanottiin testata parin viikon päästä...se olisi sitten kai tiistaina....mutta ajattelin vasta keskiviikkona....ellei sitten kuukautiset ala aiemmin:(
Hyvä meyer onnistuneesta bongauksesta! Kyllä se siitä...paras tosiaan varmaan odottaa ensin kaikki tulokset ja vasta sitten lääkityksille.
Silti aika jännä juttu, etteivät esim. ekalla kerralla kokeilleet ensin yhdellä alkiolla. Mutta minä en ole lääkäri enkä edes hoitaja, joten jätetään nämä spekulaatiot suosiolla syrjemmälle, onhan tässä muutakin stressinaihetta molemmilla.
Tänään tuntui pienesti menkkaoireita :( veti mielen aika matalaksi. Lugethan voi pitää vuotoa poissa, mutta laskin, että punktiosta katottuna to-pe pitäis menkat alkaa. Luulen, että viikonloppuna testaisin jo ekan kerran, MIKÄLI mensuja ei kuulu... Ei muutakun sormet ja varpaat ristiin :)
Tsemppiä ja jaksamista myös sulle meyer tutkimuksiin. Toivottavasti tulokset olis hyviä ja ongelma korjattavissa esimerkiksi clomeilla.
Pp 9 alkanut ja olo on edelleen oireeton. Niitä vihlaisujakaan ei ole tullut nyt pariin päivään ja tuntuu, että tissitkin on pienemmät kuin pariin viikkoon (olleet turvoksissa pistoksista saakka).
Olo on aika masentunut tällä hetkellä, enkä osaa odottaa enää mitään tästä hoidosta, vaikka tietty salaa toivon sitä ihmettä :)
No hyvä, että tilanteesi 'rauhoittunut', Nitaliina. Toivon todella, että ne menkat pysyisi poissa, ja saisit testiisi vikarina ison plussan! Muista, että pieni tuhruvuoto ei vielä maata kaada, ja kaikki voi silti olla hyvin. Toki sitä peljästyy jos jotakin vuotoa tulee, niin itsekin toivon ettei mitään siihen suuntaan ilmaannu.
Mulla olotila on suhkoht normaali, väsymys poissa, tissitkään ei enää niin arat kuin ihan piinapäivien alussa. Jotenkin myös sama fiilis kuin sulla; voiko tästä enää mitään tulla? Toisaalta ei kai vielä tässä vaiheessa pitäisikään olla mitään kamalia aamupahoinvointeja sun muita oireita, vaikka raskaana olisikin? Voih, muutama päivä vielä odotettava...en ainakaan ennen tiistaita testiä tee.
Miten muuten sulle sanottu että jo lauantaina voisi testata? Eikö se ole aina että kahden viikon päästä siirrosta?
Niin munkin mielestä kaks viikkoa siirrosta on se normaali testiaika, mutta tämä (mies)lääkäri katseli kalenterista, että jo pp 12 voit testata pissasta ja pp 11 veritestillä :o Mulla on valmis lähete veritestiin perjantaiksi, mutta en aio käyttää sitä. Katsotaan nyt miltä tuntuu ja koska testaan vai tarviiko ollenkaan..
Ärsyttää kyllä tosi kovaa, kun tissitkin on palautumassa normaaleiksi, enää pientä arkuutta ollut ja tuntuu, että kokokin pienenee, vaikka mies väitti, että isommat ovat yhä :) Pientä jomotusta oli tänään alamahalla, mutta en muista onko minulla sitä yleensäkin näihin aikoihin? Kumma miten sitä tulee vainoharhaiseksi kaikista nipistelyistä. Mensuja edeltävät kipeät finnit puuttuvat vielä naamalta, sen hokasin tänään. Mutta varmaan yön aikana joku paukama kohoaa nenään, kun tuli tuo asia mieleen :D
Muutamia päiviä vielä..
Siis muakin alkanut ärsyttämään, kun ne tissitkin ovat mullakin alkaneet palautumaan ennalleen, eikä enää arista niin kovin kuin viime viikolla. Ja mullakin tänään päivällä nipisteli mahasta ihan kuin olisi menkat alkaneet. Mutta ei sitten onneks kuitenkaan tullut mitään vuotoa...ainakaan vielä. Jotenkin sitä nyt tarkkailee itseään koko ajan mitä lähemmäksi testipäivä tulee, ja kuvittelee vaikka mitä. Finnit multakin vielä puuttuu...mulla aina yleensä tullut sikakipeä patti alaleukaan...
No eilen kyllä taas väsytti siihen malliin etten kymppiuutisia jaksanut loppuun saakka katsella. Eikö sinua Nitaliina yhtään väsytä? Katselin vaan viestiesi lähetysaikoja niin monet niistä vasta puolen yön aikaan??!! Vai onko sinulla vuorotyö?
Yritetään sinnitellä sitkeästi:)
Heh, usko pois, väsyttää tosi paljon. Olen vuorotyössä ja iltavuorosta kotiudun yleensä siinä puoli yhdentoista aikana ja sitten suihkuun ja hetken aikaa telkun kattelua ennenkuin uni tulee. Siksi viestejä tulee yölläkin :) Jos on iltavuoro, niin herään kyllä aamusta viimestään yhdeksältä, mutta vain siirtyäkseni sohvalle makaamaan koko päiväksi.
Tänään oli vapaapäivä ja puuhasin koko päivän ja sitten ruuan jälkeen oli pakko mennä päiväunille ;) toivottavasti saan unta yöllä, kun on tosi aikanen herätys huomenna töihin. Aamuyöllä.
Tissit edelleen jatkaa pienentymistään, sivuilta arkana. Alamahalla menkkamaisia tuntemuksia iltapäivällä sekä nyt jälleen :( harmittaa, kun tietää, että nuo Luget pitää vuotoa poissa, jos se on tullakseen. Finnejä ei ole tullut vielä. Eikä pahemmin nipistellytkään mahaa tänään. Aivastelin tänään ja harmittelin, ettei mitään repäisykipujakaan tuntunut.
Kai se on vaan jaksettava epätietoa vielä jokunen päivä
Tänään havaittu pientä ruskeeta tuhrua pyyhittäessä :( kipuja ollut alavatsalla sekä selänpuolella, semmosia menkkapolttoja. Pakko kai jatkaa vielä tukilääkitystä maanantaihin saakka ja sitten testata se virallinen nega, että saa lopettaa Luget.
Masentava päivä :( Toivottavasti Alkuperäisellä menee paremmin!
Harmi tuo sinun alkanut tuhruvuoto...eihän sen tarvitse merkitä sitä huonoa vaihtoehtoa, mutta tokihan se ensimmäisenä mieleen tulee. Tässä juuri muistelin ensimmäistä IVF-hoitoa...mulla alkoi silloin vuoto pp12 eli se pv olisi huomenna...mutta toivottavasti ei tällä kertaa. Tissit mulla on kyllä vielä suurentuneet ja mielestäni nännit isommalta alalta tummahkon ruskeet, mutta ei ne enää kipeet ole. Hassua, miten sitä tutkii itteensä kylppärin peilin edessä;) Ihan kuin joku teini-ikäinen, hoh hoijaa;)
Toivotaan että sinullakin Nitaliina huomenna parempi päivä ja vuodot huitsin nevadassa! Yritetään kuitenkin nauttia viikonlopusta; jos vaikka tulisi hyviä ulkoiluilmoja!
Tuhrua on tullut koko päivän, tosin ei siteeseen asti. Väriltään on ihan ruskeeta. Tissit on suuremmat taas, mutta eivät "pinkeet". Nännin alueet on mun mielestä tosi suuret tällähetkellä :o
En kuitenkaan uskalla enää odottaa yhtään mitään, ettei tarvi taas pettyä niin kovaa. Onneksi on viikonloppu töitä, ettei tule mietittyä asiaa NIIN paljon ;) maanantainahan se sitten viimeistään selviää mikä on tilanne ja sitten onkin sopivasti vapaat edessä, jotta saa nuolla haavojaan rauhassa.
Ihanaa viikonloppua sinulle :)
Eli eipä juuri mitään uutta kuulu tännepäin. Hieman outona tosin pidin eilen ja tämänaamuista lievää päänsärkyä, joka tuntui jäytävän vasenta otsalohkoa. Mulla ei ole päätä särkenyt ikinä vasemmalta puolelta; kun on särkenyt niin se jomotus on ollut ihan aina oikealla puolella. Kahvin olen tarkoituksella jättänyt pois punktion jälkeen, ainoastaan kolmena päivänä pienen kupillisen maistanut. Tänään olin kylässä ja yhden ns. 'pakkokupillisen' otin. Ja se maistui pahalta, hetken aikaa oli jopa huono olo siitä. No nämä olivat nyt vaan tämän päivän tarkkailun tulosta;) Ja aamuisin alapää on jotenkin niin turvonnut, että Lugejen laitto melko hankalaa. Vaikka kuinka niitä sinne yrittää survoa niin keho tavallaan hylkii niitä!
Että tämmöisiä 'ongelmia' täällä!
Sää oli tänään mitä mainioin, mutta minä se vaan puunasin pesuhuoneen kaakelit ja auton; ehkäpä huomenna ehtii jo pururadalle!
Mullakin tuo Lugejen laitto hankaloitui eilisestä saakka, jolloin alkoi myös tuhru. Ei tahdo mennä lääkkeet sisään. Tänään tuhru muuttui punaiseksi ja vaihdoin pikkuhousunsuojan siteeseen ja heitin samalla kirveen kaivoon. Mies painostaa veritestiin, vaikka itse tahtoisin vaan unohtaa. Pakko kai sitä on tunkea vielä Luget nyt illalla ja huomenna aamulla ja sitten saan vihdoin luvan lopettaa nekin.
Kyllä osaa olla paska fiilis :( vaikka olikin vasta eka yritys. Tämä on henkisesti vaan niin älyttömän raskasta. Ja tosiaan tuhruttelu alkoi jo pp 11, kauhulla odotan tuota päivää ensi hoidossa.
Tsemppiä vielä sulle :)
Tänään ei mitään 'muutoksia' olotilassa, pientä pään jomotusta vain. Puutarhahommia tehdessäni huimasi niin, että noustessa kyykystä pystyyn maailma hetkeksi aina musteni silmissäni. Se ei sinänsä mitenkään outoa; mulla kait niin alhainen verenpaine ja hidas syke; siksi äkkinäinen ylösnousu ei tunnu hyvältä. Huomenna kait voisi jo testata, mutta empä taida...en kerta kaikkiaan uskalla. Jospa ainakin päivällä vielä venyttäisi tätä...
Sinulla N tosi kurja tilanne, jos tuo nyt siihen ehkä negaan tulokseen viittaa. Älä nyt kuitenkaan vielä täysin epätoivoon vaivu, vaan toivotaan parasta. Helppo noin sanoa, tiedän sen. Oletkohan jo tänään tehnyt testin? Minua jännittää myös puolestasi...tuskin maltan odottaa huomisiltaan, että pääsen lukemaan miten sinun käynyt.
Pitkä ketju tuli aloitettua...moni on käynyt lukemassa ja muutama jopa kommentoinut ja ollut hengessä mukana. Kiitos kaikille mielenkiinnosta!
Heips!
Käyn edelleen ahkerasti lukemassa kirjoituksianne, vaikken ihan hetkeen ole mitään kommentoinutkaan. Tuli jossain vaiheessa itselle sellanen olo, ettei teitä voi kauheesti kiinnostaa, jos mie täällä ruikuttelen omasta tilanteesta, kun teillä on hommat jo paljon pidemmällä. Yhtään ei kyllä tullu sellanen olo teidän kirjoituksistanne, mutta omassa päässä tällasen ajatuksen kehitin. Päinvastoin, oli ihanaa, kun jaksoitte miutakin tsempata eteenpäin, omasta pettymyksenvastaisesta taistelusta huolimatta.
Oli miten oli, hirveesti jännitän edelleen teidän puolesta! Kurja juttu kyllä Nitaliina, että siulla on sitä tuhrua tullu, toivottavasti ei tarkoita mitään ikävää. Oon onneks kuullu monista naisista, jolla raskaus alkaa just noin. Pidän varpaat pystyssä vielä. Voimia teille! Mie meen huomenna ekoihin labrakokeisiin :)
Minusta on ollut päinvastoin mukavaa, kun juttumme on herättänyt mielenkiintoa ja ollaan kuultu sinunkin stooriasi meyer, vaikka vasta oletkin ns. alkutaipaleella. Siitähän itsekin lähdin ja silloin tuntui,ettei tätä nyt niin kauan voi kestää. Mutta kyllähän siis on kestänyt, kolmas siirto kun jo takana.
Testiä en siis ole tehnyt vieläkään...jotenkin ei mitenkään uskaltaisi. Jos se taas on nega niin en oikein tiedä miten sitä jaksaisi taas yrittää uutta hoitoa...nyt niiden pakastessa olevien alkioiden kanssa...jos edes selviävät sulatuksesta.
Tänään töiden jälkeen paistoin jauhelihaa ja perunoita...että sitten yökötti se haju ja rasvaisuus. Ja kylässä taas 'pakkokupillinen' kahvia....tuommoisia havaintoja tässä tehnyt...nehän ei nyt välttämättä tarkoita sitä, että olisi raskaana, vaikka niin toivonkin. Ne Lugethan on simmosia perhanoita, jotka tekee vaikka mitä oireita.
Huomenna aamulla kai se on sitten PAKKO tehdä testi...turhaa enää tunkea Lugeja, jos ei pikkuisia kyydissä:(
Pelottaa aikas paljon...tässäkö tämä nyt sitten oli....jos oli. Olen kyllä tällä kerralla enemmän toiveikas kuin kahdella ekalla siirtokerralla.
Ääääh, eipä tämä tästä jaarittelustani mihinkään muutu; eikun testiliuskaa hakemaan aamuksi valmiiksi! Syteen tai saveen, päätäpahkaa eteenpäin, sanoi mummo lumessa;)
Mitä Nitaliinalle kuuluu? Jännittää sinunkin puolestasi, mutta kysyn siltikin...miten testailusi kanssa käsi? Voimia ja jaksamista; oli tuloksesi sitten mikä vain..
Kyllä sen arvasin kun perjantain tuhru muuttui lauantain myötä kirkkaan punaiseksi ja sunnuntaina en edes Lugeja suostunut enää käyttämään. Mies raahsi minut veritestiin, kun ei uskonut miten paljon vuodan (komensin kyllä tarkistamaan kirkuvan punaisen vessanpöntönkin suutuspäissäni, mutta ei tuo tullut :) ).
Negahan se veritesti oletetusti oli, minkäs sille enää mahtaa. La-su yön itkin silmät päästäni ja melkein oksennuspisteeseen saakka. Siitä lähtien on helpottanut pikkuhiljaa.. Nyt tulee välikierto ja sitten PAS. Meillä on viisi olkea pakkasessa vielä, toivotaan, että ovat sitkeitä sissejä.
Hyvältä kuulostaa sun tilanne Alkuperänen :) Oot varmaan jo testannut, innolla jään odottamaan kuulumisia
Niin minä sitten aamulla tein testin tärisevin käsin, ja hui; kuinka ollakaan...kaksi viivaa siihen vahvistui, hitaasti mutta varmasti! Kun oli kulunut tarvittavat 5 minuuttia, ei voinut enää erehtyä; tulos positiivinen. Ihan uskomaton ja epätodellinen fiilis oli koko aamupäivän...jotenkin en osaa vielä uskoa todeksi, että raskaana olen. No tuohan oli nyt vaan kotitesti, veritestissä pitää käydä seuraavaksi. Ja sitten pelätä onko kaikki hyvin...ettei ole kohdunulkopuolinen....ettei mene kesken jne. Ja jännätä ekaa ultraa...onko siellä yksi vaiko kaksi...Kaikki otan vastaan; jotenkin tuntuu että meidän tuurilla kaksoset tulee; ensin ei saa yhtäkään ja sitten tuleekin tuplana! Jos nyt siis siihen asti pääsemme. Pelkään varmasti ainakin 3 ensimmäistä kuukautta, ettei mikään menisi vikaan.
Mutta ihan selkeesti huomaa nyt tämän ns. kuvottavan olotilan...ruokaa ei tee mieli, mutta kun sitä nokan eteen tulee niin maistuu kyllä! Paisti ne rasvaiset paistarit;)
Kurja juttu sulla Nitaliina; mutta älä lannistu...olihan tämä vasta ensimmäinen hoitosi, ehkä jo seuraavalla kerralla onnistuu. Älä siis lannistu; vastoinkäymisiä tällä tiellä tulee, mutta niistä pitää vaan vahvistua ja koota voimat. Vaikeaa se on, tiedän.
Meyer; tsemppiä sullekin alkaviin hoitoihin! Mukavaa, kun olit hengessä mukana!
Arvasinhan sen, että sä plussaat :) Onnea vielä kerran. Ja tosiaan, siinä onkin sitten jännittämistä, että onko vauvoja yksi vai kaksi.
Tarkemmin ottaen tämä oli jo meidän kolmas hoito. Ensimmäiset kaksi olivat inseminaatioita.
Tulevaisuutta odotellessa poistun takavasemmalle. Hyvää syksyä sinulle ja rauhallista mahan kasvattelua
Kovasti onnittelut siulle alkuperäinen! Antaa kovasti toivoa tulevaan. Ja Nitaliina, siulle toivon hurjasti voimia jatkoon. Yritetään jollain keinoin pysyä positiivisena ja toiveikkaana, eiks joo?
Mukavaa syksynjatkoa teille molemmille!