Todella

en osaa sanoa juuta enkä jaata (kissat kouluttavat minua) mutta villikillistä kokemusta on. Vanhin kateistani oli pentuna ja nuorena kissana todellinen riiviö ja terminaattori. Otus oli niin aggressiivinen että käteni ja jalkani olivat aina verillä, eikä häneen auttanut vaikka kuinka ärähtelin tai vinkaisin (mitä neuvotaan tekemään). Pahimmillaan katti hyökkäsi silmille jopa yöllä! Meillä ei auttanut muu kuin olla eri huoneissa rauhoittumassa ja sitten taas oltiin kavereita seuraavaan kohtaukseen saakka. Ajattelin että kissan käytös johtui turhautumisesta ja tekemisen puutteesta joten leikitin ja ulkoilutin häntä erityisen paljon (ja otin mukaan joka paikkaan!) Pikkuhiljaa kisu rupesi rauhoittumaan mutta aikaa se vei! Loppujen lopuksi tuosta hirviöstä tulikin sitten maailman mukavin ja rauhallisin kissa jonka voisi pistää vaikka solmuun, eli aina on toivoa!

meillä molemmat kissat on järsineet käsiä pentuina, ei kuitenkaan ihan raadelleet.. Itse olen jättänyt kissan huomiotta, kääntänyt selän, lähtenyt pois. Kyllä kissa jossain vaiheessa oppii, että puremisesta seuraa se, että ihminen ei anna huomiota. Pienempi kissa meillä joskus silitettäessä saattaa ottaa hellästi hampailla vielä kiinni, vaikkei se minua satukkaan, lopetan silittämisen. Jatkan hetken päästä silittämistä kun kissa on nätisti ja lopetan taas silittämisen, jos "puree". Kissan kanssa kannattaa olla tarkkana, eikä anna sen purra millään lailla, hellästikään.

Luin myös jostain, että joku oli kokeillut villille kissalleen "raatelulelua", eli oli yksi lelu, jonka kanssa leikittiin rajusti, painittiin. Kissa kaipaa kaveria, jonka kanssa painia "kissatyyliin", eikä ymmärrä, että sinä et ehkä halua niin tehdä. Meillä on ollut kissoilla sellainen pehmolelu siihen tarkoitukseen, sitä ovat purreet, potkineet ja pitäneet otteessaan. Pureeko kissa siis leikkiessä, silitettäessä, hyökkääkö jalkojen kimppuun? Leikittämistä vaan kovasti, osta sellainen höyhenlelu, keppi jonka päässä höyheniä ym, meillä ainakin kissat siitä innostui kovasti!