Mitenhän tässä käy?

Mitä jos kysyisit sosiaalityöntekijältäsi (tai kuka nämä lausunnot onkaan antanut), miten lasta hänen mielestään tulisi hoitaa. Kysy kaikki tarkkaan, niin että saat listattua omat puutteesi, tai todettua, että puutteita ei ole.

Anteeksi että sanon näin, mutta en usko, että ihan tyhjästä he ovat huolissaan sinun kyvystäsi hoitaa lastasi.

Oletko viettänyt aikaa muiden pienten lasten äitien kanssa ja vertaillut omaa toimintaasi heidän toimintaansa? Siten voisit arvioida kykyjäsi äitinä.

En tiedä minkä ikäinen olet, mutta eikö olisi mahdollista päästä jonkinlaiseen tukiasuntoon/ensikotiin tms? Siellä saisit joko tarvitsemaasi tukea äitiyteen tai sitten saisit näytettyä, että osaat hoitaa lastasi. Vai olisiko sinun mahdollista muuttaa sukulaisen (ehkä oman äitisi) luokse, jolloin lasta hoitaisi kanssasi toinen aikuinen.

Jos lapsen isä ei ole hoitanut lasta, ja sinusta tuntuu, että sosiaalitoimi haluaa antaa lapsen isän luo asumaan, niin otapa heti yhteyttä oikeusavustajaan - jos et ole varakas, saat oikeusneuvontaa yms. ilmaiseksi. Näin vältät ikävät tapahtumat mahdollisessa huoltajuusriidassa ja muutenkin saat apua jos sosiaalitoimen kanssa tulee ongelmia.

Vielä tuosta lapsen hoitamisesta. Tiedäthän, että vauva/pieni lapsi on todella vaativa "tapaus". Vauvan ei saa antaa odottaa. Jos vauva itkee, tulee vauva HETI huomioida. Tarkemmin sanottuna vauvan ei saa antaa odottaa yli 20 sekunttia, muuten vauva oppii, että hätään ei vastata, vaikka hän pyytää (itkulla siis). Tämä aiheuttaa turvattomuutta jne.

Pienen lapsen hoitamisessa vuorovaikutus lapsen kanssa on todella tärkeää. On osattava katsoa silmiin, on oltava henkisestikin läsnä koko ajan, on otettava lapsi mukaan arkipuuhiin. Arkipuuhien ja juttelun kautta lapsi oppii.

Lapsen hoitamisessa on vielä paljon muutakin tärkeää. En tiedä miksi sinun kykyjäsi hoitajana epäillään, mutta kuten jo totesin, harvoin epäilyt ihan tyhjästä tulevat. Tärkeintä olisi siis nyt miettiä, onko sinun lapsenhoitokyvyissäsi kuitenkin jotain puutteita. Totta kai voit oppia ja kehittyä. Mitä jos lukisit muutaman vauvan/pienen lapsen hoidosta kertovan kirjan. Voisit niiden kautta miettiä, osaatko hoitaa lasta hyvin.

Miksi haikailet kaupunkiin? Eiköhän nyt ole tärkeintä olla siellä missä lapsikin ja keskittyä hänen hoitamiseensa. Ja jos lastenkodissa "joudutte" äitisi kanssa henkilökunnan vähäisyyden vuoksi hoitamaan lastasi, niin eikö se juuri ole mahdottoman hieno juttu?! Hyvin voisi olla, ettei sinua sinne edes päästettäisi! Jos minä olisin sinä, olisin lapseni kanssa lastenkodissa koko ajan, aina kun minut sinne laskettaisiin.

Luulen, että tarpeeksi hyvän vanhemman merkki on se, että aina asettaa pienen lapsen tarpeet ja hoidon omien halujen edelle. Tarkoitan tällä sitä, että jos lapsi tarvitsee jotain: ruokaa, pesua, hellyyttä, syliä, niin silloin jätetään omat hommat kesken ja keskitytään lapseen. Omaa aikaa vaikkapa tv:n katseluun on silloin, kun lapsi nukkuu tai on muualla hoidossa.

Jos olet väsynyt/masentunut, saat apua lääkäriltä ja sosiaaloitoimesta, ja varmaan sukulaisilta ja ystäviltä. Älä uuvuta itseäsi vaan pyydä joku muu välillä hoitamaan lasta ja mene vaikka kävelylle.

Toivottavasti asiat selkiintyävät ja lapsesi saa hyvän elämän ja hoidon joko sinulta tai joltain muulta pysyvältä, luotettavalta hoitajalta. Muista: lapsen etu menee omasi edelle. Aina.

Toivon sulle todella paljon voimia.

Nyt sinun kannattaa yrittää unohtaa asenteet sosiaalityötä kohtaan-he ovat sekä sinun että lapsesi puolella. Voit kertoa suoraan sosiaalityöntekijälle kuinka väsynyt olet ollut, ja että muutama viikko omaa lomaa voimien takaisin saamiseksi tekee hyvää-sehän on oikeasti totta jos uskallat luopua lapsen menettämisen pelosta.

Minä olen pystynyt luottamaan oman kaupunkini lastensuojeluun täysin. Ovat ottaneet huomioon jaksamisen, miehen jaksamisen ja lasten parhaan. Toivoisin tosiaan että jokaisella lastensuojelun asiakkaalla olisi yhtä hyvä suhde lastensuojelun työntekijöihin-ei piilottelua, ei ennakkoluuloja ja töysi luottamus viranomaisiin. Meilläkin yksi vuoden mittainen sijoitus lapsellemme takana vuosia sitten mutta meillä se oli enemmän tarpeeseen kuin sinulla.

Kärsitkö masennuksesta? Mitkä ovat sairaalassa olon syy? Minä olen ollut osastolla ennen lapsia amfetamiinipsykoosin ja masennuksen takia, silti olen saanut lapsen takaisin, ja tehnyt terveenä vielä toisen, ja tuki vieläkin lastensuojelusta on mielestäni tarpeen-jos ei muuten niin keskustelua asioista.
Voi kun toivon että löytäisit sellaisen työntekijän johon luottaisit ja uskaltaisit puhua lapsen huoltajuustilanteessakin niin kuin asiat on, ei ne koskaan tee mitään lappuja mistään...

Ja sinä olet pitänyt lapsesta huolta tähän asti, kunhan olet voimissasi saat kasvattaa lapsesi ihan omin voimin kun vain otat vähän apua vastaan.

Voimia sinulle.

Kuinka minä mummeli osuinkaan näille sivuille? Olenhan minä lehdistä lukenut ja käytännössä huomannut kaupoissa, että nykynuorisolle on jo valmiiksi rikotut kananmunatkin, puhumattakaan siivutetusta leivästä.

Mutta omaa lasta ei pystyisi hoitamaan ja kaupunkiin vain pitäisi päästä!!!

Itselläni oli kaksi lasta 26-vuotiaana. Mieheni oli matkatöissä, joten kukapas ne lapset hoiti, kuin minä. No, eipä silti. Hoidin minä ne silloinkin, kun hän oli kotona, sillä omakotitalomme vaati jatkuvaa huoltoa pihatöineen.

Sekin hämmästytti, että oma lapseni kun sai esikoisensa 38-vuotiaana, niin kaikki harsovaipatkin piti silittä molemminpuolin, kun niin oli netissä neuvottu!

Ihmettelen vain, kun sinullakin on oma äiti apuna, niin eikö hänkään huomaa, missä teet väärin, vai onko hänkin yhtä avuton.

Kysyitkö ensin hänen apuaan, ennenkuin menit Lastenkotiin lapsesi kanssa?

Mitä mahtaakaan lapsesi isä tehdä? No, asiahan ei minulle kuulu, mutta säälittää. Suorastaan itkettää, kun satuin katselemaan TV:stä Bulgarian lastenkodin elämää.

Sieltä olisin halunut sen tytön kotiini, joka odotti äitinsä saapuvan syyskuussa häntä noutamaan. Eihän se äiti saapunut ja niin hänkin oli jo alkanut nyökytellä itseään edestakaisin, koska siellä ei puhuttu lapsille ja se on kuulemma luonnollinen reaktio siitä.

Opettele rakastamaan lastasi ja muista, että Hän on ainoa ihminen maailmassa, joka rakastaa Sinua vilpittömästi ja palkitsee Sinut rakkaudellaan silloin, kun Sinä apua tarvitset, mikäli olet itse huolehtinut Hänen rakkaudentarpeensa nyt.

Jaksa hyvä ystävä. Niin monessa perheessä mies on menevä, eikä koskaan ehdi lasta hoitamaan, mutta ei se ole syy lähteä lapsenkanssa Lastenkotiin.

Ja toiseksikin jotenkin et siis ole kyennyt lapsestasi huolta itse pitämään kun olet hänet lastenkotiin dumpannut. Oletko töissä edes missään? Onko taloutesi riippumaton, vai elätkö pelkillä avustuksilla?

Voisivatkohan viranomaiset löytää lapsellesi sijoituskodin jossa saisi perheen omaista toimintaa sitten hieman pitkäjänteisemmin? Jos kerta et jaksa.

Ei normivanhemmille tule kahdessa kuussa mieleenkään että lapsensa hylkäis vaikka olis miten kovaa, ja joskus onkin. Elämä ei vaan ole aina ruusuilla tanssimista, ei sinulle, eikä kellekään muullekaan. Muillakin on vaikeuksia, ja he niistä silti itse selviävät, ilman että lastenkotiin lastaan laittavat? Mikä sai sinut alunperin niin tekemään?

Jos vaikka miehestäsi erositkin, mikset vain vuokrannut uutta kotia ja muuttanut sinnne? Siksikö että olit työtön, varaton, ja muutenkin kykenemätön huolehtimaan lapsestasi? no lastenkoti on silloin toki oikea paikka lapsellesi. Toivottavasti hän saa kykenevän perheen itselleen vielä.