Pelkäät kai mielesi mustuvan
alla mustavalkoisen maailman
Tahdot rakastaa
kaikilta aivan salaa
häntä, jota et aio edes saavuttaa
Etkä tahdo, että hän katoaa
hiljaisuuteen, aikaan
Mitä tahdot todistaa?
Minä sanoisin sitä ystävyydeksi
mutta sinä et tahdo ystäväksi
Minä kutsuisin salarakkaudeksi
mutta sinä et ole salarakas
vaan salaa rakas
Jopa niin salaa, ettei hänkään tiedä
sitä aina
Sinä tahdot odottaa
ja kysyttäessä rakastat toista
Enkä minä enää ymmärrä.
Hän on mielikuvitusrakkaasi
todellisuudessasi,
vai ovatko rajat jo hämärtyneet?
Ovatko mielikuvat jo kadonneet?
Elän mustavalkoisessa maailmassa
jossa värit vaihtuvat
ja sanon: tahdon rakastaa
oikeasti, oikeaa!
alla mustavalkoisen maailman
Tahdot rakastaa
kaikilta aivan salaa
häntä, jota et aio edes saavuttaa
Etkä tahdo, että hän katoaa
hiljaisuuteen, aikaan
Mitä tahdot todistaa?
Minä sanoisin sitä ystävyydeksi
mutta sinä et tahdo ystäväksi
Minä kutsuisin salarakkaudeksi
mutta sinä et ole salarakas
vaan salaa rakas
Jopa niin salaa, ettei hänkään tiedä
sitä aina
Sinä tahdot odottaa
ja kysyttäessä rakastat toista
Enkä minä enää ymmärrä.
Hän on mielikuvitusrakkaasi
todellisuudessasi,
vai ovatko rajat jo hämärtyneet?
Ovatko mielikuvat jo kadonneet?
Elän mustavalkoisessa maailmassa
jossa värit vaihtuvat
ja sanon: tahdon rakastaa
oikeasti, oikeaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
tiedätkö Pörröinen,
tämä runosi on niin pitkälti omaa
ajatusmaailmaani, että melkeinpä lukiessa
hätkähdän sitä.
Sinulle kiitos runostasi,
sanoit kaiken sen mitä minäkin tunnen.
Meillä on todellakin aika sama ajatusmaailma. Hassua kyllä! Olen lueskellut runojasi ja todennut saman. En vain ole kommentoinut, mutta se kommentti tulee yhteisesti kaikista nyt tässä.
Kiitos, lukemisiin ja kirjoittelemisiin! =)
Toisinaan rakastaa,rakastaan
niin kuin ei enemmin koskaan.
Tunne elämällä on vain tarve
syöksyä ulos piilosta.Pois sisimmän
hämäristä varjoista.
Esiin ja ulos.Valoon ja vapauteen.
Tuntemaan,Kokemaan,Ottamaan
joku syliinsä, jolle sanoa:Rakas!
Kuiskata se hänelle lehmuksen alla.
Tuntea hänen vartalo omassaan.
Kokea intohimon myrky.
Kehon avautuminen.Antautuminen.
Tuntea se näytelmä joka solulla.
Mennä mukaan kiihkeänä..kuumana.
Kokea ja kuulla oma huutonsa.
Rakkaus ei kysy lupaa.Oikeutta.
Oikeutusta.Se tunkeutuu.Ahtautuu
minne on päättänyt päätyä.Ja
minne se päätyy hän on
Rakastettu.Ei Rakkaudelle ole
määritettä enempää.
On toimittava Rakkauden ehdoilla
tai sulkeuduttava.Aetettava kylmä
kivi sydämelle ja purettava elämä
puolinaiseksi.Unohdettava elämisen
rohkeus.Se on niin kipeää ja tuska,
taivas miten se repii.
Ja vain Rakkaus lievittää.
Kiitos runostasi.
Äärettömän hienosti runosi
kuvasi sekavia tunteitasi.
On elämys lukea tällainen
runo.
Ainoa asia mikä minussa laittoi
hanttiin oli tuo: "oikeasti oikeaa"?
Kun rakastaa oikeasti,vaatiiko
se enää pohtimista,onko hän oikea?
Rakkauden valintahan on aina oikea.?
Eli minusta tuo "oikeasti oikeaa"
hieman turhaan laimensi sitä loppua
Mutta tulitko ajatelleeksi, että tuolla "oikeasti, oikeaa" on kaksi merkitystä? Kirjoitin sen tahallani noin, tietäen, että siitä voi vetää johtopäätöksiä. Voi valita, miten sen ajattelee.
Oikeasti tarkoitin sen niin, että tahdon rakastaa oikeasti, oikeaa henkilöä. En mielikuvituksen tuotetta. =)
Kiitos mielipiteestäsi! Mukavaa että pidit. Ja: onko suuri tunnustus, jos "väitän" olevani myös riitasointu? ;-) Kirjoitan kahdella nikillä, suokaa anteeksi!