Miehelläni on lapsi, 11 vuotta täyttänyt tyttö. Ongelmani koskee sitä, että minun itsekin kolmen lapsen äitinä, on vaikeuksia pitää tästä tytöstä aidosti. Hermot kiristyvät joka kerta kun hän tulee taloon. En näytä tunteitani mitenkään, vaan päinvastoin olen yrittänyt parantaa tilannetta ostelemalla tytölle kaikkea kivaa, viemällä hauskoihin paikkoihin ja ottamaan huomioon positiivisesti. Koskaan en arvostele hänen äitiään, enkä yhdy hänen mielipiteihinsä, jos hän niin tekee itse.
Yritän toimia hyvin ja oikein. Mutta sittenkin ei synny aitoa välittämisen tunnetta. Osasyy tähän on se, että lapsi ei koskaan kiitä, ei pyydä anteeksi, toimii minun lapsieni (3 häntä pienempää, tyttö ja 2 poikaa) kanssa itsekeskeisesti. Tyttö saa teatraalisia itkukohtauksia, jos kaikki ei mene kuten hän haluaa (ja isä antaa aina periksi). Olen ajatellut niin, että tämänkaltainen käytös on seurausta uusista aikuisista hänen elämässään ja siksi luonnollinen reaktio. Hänen äitinsä olen tavannut ja on ihan mukava ihminen (joskin tiedän hänen arvostelevan meitä selän takana).
Mitään syytä lapsella ei ole inhota minua. En ole tullut hänen äitinsä ja isänsä väliin, vaan hänen äitinsä löysi uuden ja lähti uuteen kaupunkiin miehen perässä. Minä tulin mukaan kuvioihin 4 vuotta heidän erostaan.
Olen myös katkera tavallani siitä että elatusmaksujen (isä maksaa 280€/kk puhelin puolet harrastusmenoista, äiti saa myös lapsilisät) määrä on mielestäni kohtuuton. Aina ollaan pyytämässä lisää ja tytöllä on huimasti toiveita, jotka isän pitäisi toteuttaa. Hän on myös sitä mieltä, että myös minun pitää ostaa hänelle kaikki se, mitä mitä ostan omilleni. Hyvin tarkkana tyttö on siitä, kuka saa ja mitä (ja kuka sen maksaa).
Haluaisin pitää lapsesta, mutta jokainen päivä on vaikeampi.
Asiallisia vastauksia kiitos!
Yritän toimia hyvin ja oikein. Mutta sittenkin ei synny aitoa välittämisen tunnetta. Osasyy tähän on se, että lapsi ei koskaan kiitä, ei pyydä anteeksi, toimii minun lapsieni (3 häntä pienempää, tyttö ja 2 poikaa) kanssa itsekeskeisesti. Tyttö saa teatraalisia itkukohtauksia, jos kaikki ei mene kuten hän haluaa (ja isä antaa aina periksi). Olen ajatellut niin, että tämänkaltainen käytös on seurausta uusista aikuisista hänen elämässään ja siksi luonnollinen reaktio. Hänen äitinsä olen tavannut ja on ihan mukava ihminen (joskin tiedän hänen arvostelevan meitä selän takana).
Mitään syytä lapsella ei ole inhota minua. En ole tullut hänen äitinsä ja isänsä väliin, vaan hänen äitinsä löysi uuden ja lähti uuteen kaupunkiin miehen perässä. Minä tulin mukaan kuvioihin 4 vuotta heidän erostaan.
Olen myös katkera tavallani siitä että elatusmaksujen (isä maksaa 280€/kk puhelin puolet harrastusmenoista, äiti saa myös lapsilisät) määrä on mielestäni kohtuuton. Aina ollaan pyytämässä lisää ja tytöllä on huimasti toiveita, jotka isän pitäisi toteuttaa. Hän on myös sitä mieltä, että myös minun pitää ostaa hänelle kaikki se, mitä mitä ostan omilleni. Hyvin tarkkana tyttö on siitä, kuka saa ja mitä (ja kuka sen maksaa).
Haluaisin pitää lapsesta, mutta jokainen päivä on vaikeampi.
Asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 36
Vanhimmat
lapsia! Mikset voi ymmärtää, että asia ei koske sinua, vaan asian ratkaisee lapsen omat vanhemmat! Teki tai tekevät he mitä tahansa, vaikka isä ostaisi lapselle avaruusaluksen, se ei kuulu sinulle! Lapsi on miehen, ja jos hän maksaa lapselle elarit ym ostelee muutakin, niin se on hänen asia, ja hän päättää. Menemällä väliin tai puuttumalla miehen oman lapsen hankitoihin ja rahan käyttöön, heitä vaan vettä kiukaalle.
Mitä enemmän sotket toisten asioita, sen enemmän ne menevät solmuun.
myös tälle kyseiselle äidille. Isä maksaa, joo, mutta kaikki mitä isä ostaa ja hommaa extraa on heidän perheensä taloudesta pois. Jos isä lappaa rahaa vain omaan tyttäreensä, ei sitä riitä muuhun elämiseen. Siis yhteisiin vuokriin, yhteisiin laskuihin ja ruokamenoihin. Ei ole oikein että isä maksaa vain oman lapsensa menoja ja yhteisen huushollin menot ja omien kolmen lasten menot jäävät äidille.Vaikuutta isolta summalta 280/kk. Jos lasketaan isän elari 280 ja äidin osuus sama 280 tulee 560 lapsen kulut/kk. Todella isosti menee muksuun rahaa...
Isän pitäisi ottaa asia puheeksi ex-puolisonsa kanssa. Puhua kustannuksista, puhua vastuun jakamisesta. Elatusmaksun suuruutta voi laskettaa sosiaalitoimessa, siellä huomioidaan tulot ja menot, kuka ostaa mitäkin, lähi-äidin tulot ja menot, lapsilisät(menevät lähi-äidille).Vanhemmat vastaavat oman lapsensa kustannuksista 50/50.
Lisäksi isän pitäisi ottaa tyttärensä käytös puheeksi tyttärensä kanssa, ja antaa tiukat ohjeet hänelle. On jo sen ikäinen lapsi että ymmärtää kuinka tulee käyttäytyä. Vaikka on pikku teini-prinsessa, ei hänen pillinsä mukaan tarvitse tanssia.
Sinä voit kertoa puolisollesi mielipiteesi ja vaatia asiaan muutosta. Rakastaa ei tarvitse, mutta vastuullisena aikuisena oletkin tehnyt ihan oikein, käyttäydyt lasta kohtaan asiallisesti. Se hetki minkä lapsi teillä viettää, sinun pitää pärjätä ja tulla toimeen hänen kanssaan. Ylilyönneistä ja turhista motkotuksista voit moittia, aivan kuin moittisit omiasi. Kasvattaa häntä silloin kun hän on teillä.
Monet ex-vaimot pitävät ikäväkyllä etä-isiä pohjattomina rahapusseina, kaikki imetään mikä irti saadaan.
Mutta loppukädessä miehen pitää puuttua epäkohtiin auktoriteettina omalle lapselleen.
jotain ostaa tai antaa rahaa, hän voi sen tehdä. Menkööt uusi nainen töihin,jottei tarvitse lapsen kustannuksella kaljalla käydä.
Kiitos kivasta vastauksesta!
Haluaisin myös omille lapsilleni opettaa, että aivan kaikkea ei voi saada ja siksikin tytön käytös ärsyttää. Hänen kanssaan on todella raskasta käydä esim kaupassa, kun haluaa kaikkea ja on kade, jos ostan omilleni ihan mitä tahansa.
Äiti on pienituloisempi kuin me, mutta en silti ymmärrä mihin noin paljon rahaa saa menemään. Hän ei ole yksinhuoltaja. Tytär laulaa aina sellaista laulua "että äiti aina ostaa mulle ja isä ei koskaan". Hänelle on kielletty kertomasta isän suuresta elatustuesta. Eikä kertominen minulle kuulukaan.
Isä maksaa niin paljon, koska erotilanteessa äiti kiristi, ettei anna tavata lastaan jos ei maksa asiasta. Isä on keskituloinen, joten kyllä tämä meidän perheen rahoissa tuntuu. Tytön äiti on yrittänyt korottaa elatustukea monta kertaa, mutta tällöin kyllä itse kerroin miehelleni mitkä on määräytymisperusteet elatustuen osalta. Joten mitään korotuksia ei ole tullut. Tosin siinä muodossa ne siis tulevat, kun tytär inttää tarpeeksi kauan tarpeistaan.
Enää en taida yrittää näin paljon. Palkaksi saa vain pahan mielen ja ylenkatseen. Omat lapseni jäävät vähemmälle.
Uusi nainen on oikein kovasti töissä. Vieläpä hyvin palkatussa työssä ja akateemisella uralla.
Älä tee johtopäätöksiä turhasta.
hän töissä vai ei???
Kaikki ei käy kaljalla niinkuin sinä taidat tehdä, meneekö sinun elatukset ja lapsilisät lähibaariin?
Kyllä se on omat vanhemmat, jotka päättää, mitä lapselle ostetaan ja mitä ei. Hoida sinä omat lapset, ettei miehen exän tarvi alkaa heitä opettamaan, miten käyttäydytään jos toinen saa sellaista mitä he eivät! Aina ei voi kaikkea saada!
Oletpa typerä vastaaja!
Näkee ettei sinulla ole mitään käsitystä yhetiselämän pelisäännöistä, mitkä ikävä kyllä koskevat myös lapsiakin! Eli tällä tarkoitan sitä, että kun eletään yhdessä, niin ei voida kuvitella, että isän ja äidin palkoilla on omat menonsa joihin ei ole toisella mitään sanomista! Vaikka kuinka on lapsia edellisistä liitoista!
Jos joku on niin TYHMÄ ettei tajua miksi, niin en kyllä ainakaan minä vaivaudu sitä täällä kenellekään rautalangasta vääntämään!!!!!
Ja sitten siihen älä puutu-ikuiseen virteen:
Nuo äitipuolen tunneasiat ovat aivan varmasti biologisen äidin ja isän ratkasitavissa!!! ?
Sieltä kun tulee käsky että tykkäät niin äitipuolen on tykättävä, niinkö?
Kuka ikinä oletkaan, joka tällaisia neuvoja jakelee, olet kyllä melko naiivi ihminen!
Ainiin, kerroppa viisaana, mitkä ovat sitten tämän aloittajan "omia" asioita, kun omaan perheeseen ja elämään vaikuttavat asiat ei niitä mielestäsi ole???
omien lastesi isä?
Ja sinä olet siis mennyt sotkeutumaan miehesi lapsenruokkojen määrään. Mitkä ovat olleet motiivisi?
sanottu edellisessä vastauksessa.
Lapsen isä on tässä avainasemassa.
isä voi kokea jonkinlaista syyllisyyttä kun ei ole aikaa antaa niin paljon ja ostelee siksi kaikkea.
Lapsen isän velvollisuus on myös laittaa rajat lapselle.
Omalla miehelläni on poika edellisestä liitosta ja suhteemme tulehtuivat koska mies ei ottanut minun jaksamistani huomioon.
Tilanne kärjistyi ja setvimme sitä ja yritän nyt luoda uudenlaisen suhteen poikaan.
Se on tärkeää, että laitat heti selkeät rajat miten tämä lapsi saa kohdella sinua, että ei tilanne kärjistyisi. Ystävälliset selkeät rajat joista puhut myös miehelle.
Lapsi ei osaa nähdä rahan arvoa vielä.
Parempi hoitaa asia ystävällisessä hengessä ajoissa kun ärsyyntyä lapseen.
Uskon, että syy miksi ei kiintymystä tunne on nuo epäkohdat.
pitääkö rautalangasta vääntää jos itse olisit töissä ja toinen saisi samasta työstä tupla palkan ja sinä et luuletko että sinusta tuntuisi tasa arvoiselta.sama homma kuin lapset ovat saman katon alla eri säännöillä tulee heillekkin mieleen että miksi minä en saa ja toinen saa olen huonompi kuin toinen toisesta pidetään enemmän kuin minusta.vaikka omia lapsia tottakai rakastaa enemmän ei se saa näkyä lasten maailmassa ettei herää arvo kysymyksiä.jos minun lapset jostain syystä exyisivän mieheni exän hoiviin on niiden noudatattava sen talon järjestys sääntöjä paikassa paikan tavoin.kyllä äiti puolellakin on oikeus ojentaa miehen lasta koska se on myös hänen koti johon lapsi tulee.lapsella pitää olla säännöt ja kuri se luo turvallisuutta ja on aitoa välittämistä.se miten lapsen kasvattaa sellainen aikuinen siitä tulee.ja exä ei lapsesi opi kunniottamaan ihmisiä jos ei talossa tarvitse kunniottaa myös toista aikuista.
huoltaja ja hänkkin voi olla työtön. Tulost ovat minimaaliset, ja sinä nariset siinä kahden tienavan tuloista!
Sinä vastaat omista lapsista ja mies omista, mikä siinä on vaikee ymmärtää? Jos mies ostaa omille mitä haluu, niin hän ostaa, osta sinä omillesi.Ei mies ole velvollinen pitämään sinun lapsia parempana kuin omia, eikä osteleen heille mitä omilleen.
eikö löydy omaa päätä että haluat lapsesi kanssa tulla toimeen vaikkakin pienillä tuloilla .itse jos eroaisin en haluaisi mitään ylimääräisiä sääli rahoja vain haluaisin näyttää että pärjään omillani ja pystyn lapseni kasvattamaan omilla pienilläkin tuloilla enkä nyxälle ilkeisi näyttää etten pärjää vaan tarvitsen exältä apua.ei lapsi pienituloisuuteen kuole vaan oppii elämään sen kanssa.ja arvostamaan rahan käyttöä.ei raha onnea tuo.vaan rakkaus ja turvallisuus sen aijon lapsilleni opettaa.
ja ilman rahaa ei voi elättäälapsia! isälle kuuluu lapsen elatus, oli hänen asiansa miten tahansa. Omia lapsia ei voi jättää kuin nallekarhua nurkkaan.
Jos sinä pärjäät ilman rahaa, kerro se muillekin, miten?
ei tietenkään aivan ilman raahaa mutta kai sinä jostain saat rahaa niin kuin muutkin työttömät.isälle kuuluu elatus maksut joka pitäisi riittää lapsen elättämiseen ei muut.ymmärrän jos isä elää yxin ja haluaa antaa lapselleen rahaa mutta jos on muutakin perhettä on ymmärrettävää että sekin on elätettävä.moni muukin on työtön yh ja lapset hengissä.jos tosiaan olet niin rahallisesti pulassa kannattaisiko muuttaa isommalle paikkakunnalle siellä töitä riittää ei ehkä mieluista mutta rahaa kaikista töistä saa.tai kartottaa menonsa oikein pienellä budjetilla pystyy elämään niin meilläkin tehdään mies töissä minä kotona ja kaksi lasta ja yhdelle maksaa elatus maksuja.niin ja lisää tehdään lapset pystyy kasvattamaa ilman suuria tulojakin kun on päätetty sekin että pysyn kotona lasten kanssa koska meidän mielestä lasten on parempi saada olla ja kasvaa kotona.eletään vain hiukan pienemmin menoin jotta se on mahdollista.tiukkaa on rahasta mutta vielä ruoka on riittänyt.yritä miettiä mitä menoja voisit karsia tiedän ettei yh tulot ole mitään suuria mutta niilläkin voi tulla toimeen.lapsikin oppii rahan arvon paremmin kuin rikkaassa perheessä missä sen eteen ei tarvitse mitään tehdä.ei onni ole rahasta kiinni. kyllä se joskus helpottaa sitä mutta on paljon muutakin mikä tuo hyvän mielen.välillä on vaikeaa mutta niin pitääkin että täällä oppii elämään joskus helpottaa. ite olen yh perheestä äitillä 4lasta ja hyvin pärjättiin.
ei sillä lasta elätetä. Kun eläminen kallistuu, ei elarit nouse samaan tahtiin! Se joka maksaa on se työtön äiti, kaiken nousun omasta pussista.
Sietäisi vähän ajatella mitä puhuu!
Meillä oli raha-asiat vallan hyvin kun yhdessä asuttiin, lähes kaikki saatiin aina, mitä meinattiin. Nyt ei voi samasasta edes puhua! Lapselle juuri ja juuri saan kun itse maksan enemmän, kuin mies, mutta itselleni en saa mitään. Eipä tarvi talvella edes ulos lähtä, kun ei ole talvivaatteita. Lapselle ne on pakko ostaa.
Kyllä se kahden vanhemman taloudessa raha on väljemmässä kuin yhden.
on totta kai suuremmat tulot.muttaei meilläkään ole vara reissata taijuhlia lasten vaatteet on melki kaikki käytettyjä saatuja esim.talvi vaatteet.pinna sängyt rattaat saatuja se on helpottanut meitä kovasti.on meilläkin menojalainan lyhennys,lämmitys kulut.sähkö,puhlaskut,verot talosta,elatusmaksut auton verot,vakuutuksut talosta ja autosta,ruoka,auto ihan romu uuden osto pakollinen
mistäpä rahat.
miehen pitää tätä.
Mutta kun ei tee.
Turhaan te täällä valitatte siitä, että miehen tärkeysjärjestys on se mikä on. Ei se mies näitä lue, ja lukee, ei välitä.
Todettakoon vielä, että tottahan niin isä kuin äitikin saa käyttää lapseensa rahaa niin paljon kuin pussissa piisaa. Vai tiedätkö lain, joka sen kieltäisi?
Mielestäni tässä tilanteessasi (ja kaikisssa vastaavissa tilanteisssa) on monta puolta.
Elän myös uusperheessä, odotan esikoistani, ja miehelläni on siis lapsi, tyttö 11 vee. En ole koskaan ollut lapsirakas, itseasiassa koen monet (en siis kaikkia) lapset hyvin ärsyttäviksi ja raskaiksi. Se on vain aina ollut niin enkä ole sitä sen kummemmin pohtinut.
Kun tulin raskaaksi rupesin tarkastelemaan suhdettani yleisesti lapsiin ja huomasin jotain hyvin ilmeistä.. Olen aina pitänyt lapsista joiden vanhemmat pitävät heille kuria, siis rakkautta ja rajoja. Lapsista jotka on opetettu käyttäytymään, lapsista jotka osaavat ottaa muut huomioon. Mutta ennenkaikkea ne rajat!!
Taas lapset joilla ei ole kuria, joiden vanhemmilla ei ole lapsiina mitään auktoriteettiä, lapset jotka saavat kitisemällä kaiken läpi, lapset jotka käyttävät häikäilemättömästi lapsen asemaansa hyväkseen, niitä lapsia lähestulkoon vihaan!
Mieheni pitää tyttärelleen rajat, mieheeni ei tehoa krokotiilin kyyneleet tai raivokohtaukset. Silti mieheni rakastaa tytärtään ja osaa myös näyttää sen. Ja minä pidän mieheni lapsesta, en aivan aina mutta yleisellä tasolla kyllä.
Jos mieheni ei puuttuisi lapsensa kieroiluihin (joita aina välillä esiintyy), jos mieheni antaisi aina periksi kun lapsen alaleuka rupeaa väpättämään, jos lasta ei olisi opetettu kiittämään tai pyytämään anteeksi, en varmastikaan pitäisi mieheni lapsesta. Voisin jopa vihata häntä.
Tiedän, miten väärältä ajatusmaailmani voi tuntua. En saisi kohdistaa vihaani huonokäytöksisiin lapsiin, vaan ennemminkin heidän vanhempiinsa. En voi sille silti mitään että primitiivisesti ne lapset rupeavat ärsyttämään.
Joten yhteenvetona alkuperäiselle kirjoittajalle:
Henkilökohtaisesti ymmärrän ärtymisesi. Mitä jos puhuisit miehellesi aiheesta ja sanoisit juuri näistä epäkohdista. Kertoisit että sinun olisi paljon helpompi pitää hänen lapsestaan jos hänellä olisi parempi kuri lapselle.
Ärsyttää niin pirusti kun nykypäivän vanhemmat eivät uskalla olla enää vanhempia, vaan halutaan olla lapsen kavereita, halutaan miellyttää lapsia ja varotaan tuottamasta heille pettymyksiä!!!
voisit vihata, jos lapsi olisi jonkinlainen.
Tiedätkö, että äidit - monet isäkin - rakastavat lastaan ehdoitta? Siihen ei vaikuta miehen käytös eikä mikään muukaan.
Ehkä sinäkin opit sen, kun saat oman lapsen. Sitten ymmärrät enemmän.
Hetkinen, kirjoitinko että mieheni rakkaus lastaan kohtaan haittaa minua..?? Saa ja pitääkin rakastaa ehdoitta. Terveeseen ja tasapainoiseen rakkauteen kuuluu myös rajat ja kuri, rakkaus ilman niitä on mielestäni vajaata.
Miehen ei kuulu maksaa enää lapsestaan, kun ei asu hänen kanssaan. Velvollisuus huolehtimiseen säilyy aikuisuuteen asti.
Miksi lapselle ei voisi ostaa ja antaa rahaa myös sillon, kun isä muuttaa pois? Ei se tarve vähene, lisääntyy vaan iän myötä. Ro sitä perheenäkään aina mietitty että nyt ostan kun ollaan perhe, mutta sitten en kun ero tulee.
tarkoitat, niin kiitos kysymästä, ihan hyvin voin!
Hetkinen vain, kirjoitinko minä että sinä kirjoitit jne.?
Rakkaus näyttää tosiaankin olevan vajavaista kohdallasi. Ja meinaat, että se lisääntyisi, kunhan vain lapselle saataisiin rajat ja kuri? Siinä juuri kulkee ehdottoman ja ehdollisen rakkauden raja. Mitähän ehtoja sinulle olisi asetettava, että lapsi ja miehesi voisivat rakastaa sinua?
Taas fakta juttu siitä,että uusioperheet tulee lailla kieltää.Kuvottavinta ovat nämä itseään ja biol.pentujaan täynnä olevat äitipuolet!
päästä miehen lapsista eroon ja saada ex puolisot toisiaan vastaan, suorastaan vihaamaan. Ei kauan kestä kun isä jättää omat lapsensakin. Sitten on se päämäärä saavutettu.
ja pyydä lääkärisedältä tai -tädiltä jotain rauhoittavaa ja vähän lomaa... Tavataan tällä keskustelupalstalla vaikka 2 kk päästä taas, kun oota hiukan levänny. Jooko?
Täällä vastailevat varmaan suomen älyköt;).Kyllä toisen lasta on keskimäärin vaikea rakastaa jos on jo omiakin.Veri on vettä sakeampaa.Mutta rakkaus toiseen ihmiseen,siis mieheen saa ja panee yrittämään ja joskus nämä uusperheet jopa toimivatkin.Vaikeaa se välillä on.Ehkä kannattaisi yrittää puhua miehen kanssa asiast,niin ainakin meillä on tehty.Ymmärrän vaikean tilanteesi.Tsemppiä
tai ihmettelemme! Kukaan ei ole käskenyt varmaan rakastamaan toisen lapsia, tai toisen naisen miestä, tai yleensäketään väkisin, kyllä se lähtee ihan jokaisesta itsestään.
Lapsenkaan ei tarvi tykätä sinusta tai olla sinun kanssa tekemisissä, ellei halua, mutta siinäpä se, kukaan ei kysy lapselta, mitä hän haluaa! Kaikki olettaa että lapsi tykkää kaikista, vaikka kuinka he häntä haukkusivat, mutta pitää tykätä vaikka väkisin.
Lapsettomia miehiä varmasti löytyy. Ei tarvi kun pihalle mennä tai kaupungille, niin jo siellä istuu yksinäisiä miehiä puiston penkillä tai kaljakuppiloissa. Kannattaa rohkeasti mennä juttusille, ties vaikka onni löytyisi.
jos teillä kotona on muita lapsia kylässä eikö niillä päde samat säännöt kuin omallasi?minusta tlossa samat säännöt kaikilla lapsilla.kyllä jos sinun kotiin tulee vieraita on sulla oikeus pitää siellä sinun säännöt. sama pätee uusioperheen kotona kyllä äitipuolella on oikeus pitää omassa kotonaan samat säännöt miehen lapselle ja omilleen. miltä sinun lapsesta tuntuisi jos kylässä oleva lapsi saisi syödä sohvalla ja sinun lapsesi joutuisi pöydän ääreen tai lapsesi nukkuisi yksin ja toinen pääsisi sinun viereen?onko teidän lapsilla eri säännöt koulussa tai päiväkodissa kuin muilla lapsilla?miettikää ja ottakaa järki käteen.
ettei heille pahemmin tarvitse sääntöjä sanella. He osaavat käyttäytyä meillä upeasti, joten vaikka ovat täällä keskenään, niin ei mitään ongelmaa. Ja sulla nyt mitään oikeutta komennella toisten lapsia.
hyvä nuin mutta jos ne eivät olisikaan nii hyvä käytöksisiä kuinka sit neuvoja?
Älä välitä saamistasi idioottivastauksista. Tämän palstan kirjoittajista suuri osa on ex-puolisoita, joilla on pohjattoman paha olo ja sitä he purkavat näin.
Tilanteesi kuulostaa tultulta, paitsi että minulla ei ole omia lapsia, miehellä siis yksi. Mies lähti aikanaan ja ex vaati huimat elatusmaksut. Mies suostui, sillä näin sai tavata lastaan.
Tapasin mieheni kolme vuotta heidän eronsa jälkeen ja ex ilmoitti välittömästi ettei halua minun koskaan tapaavan hänen lastaan. Onneksi isänsä oli lujana ja nyt, kymmenen vuoden jälkeen, asiat ovat mallillaan ja äitikin leppyneempi.
Mieheni maksaa nykyisin normaalia elatusmaksua – sen he pystyivät vuosien mittaan sopimaan. Lapsi kuitenkin luuli, että äiti maksaa kaiken, jolloin isä kertoi maksavansa kuukausittain hänelle niin ja niin paljon, ja että äiti ostaa sillä sitten mitä katsoo tarpeelliseksi. Lapsi oli yllättynyt.
Hänen äitinsä vakiokysymys on: Mitä maksoi? Ikävä kyllä se on lapsenkin suusta usein kuultu kysymys. Meillä siihen ei vain vastata. Lapsi muuten tässä joku aika sitten kyseli taide-esineittemme arvoa ja kun kysyin syytä siihen, hän totesi "ihan sama, äiti sano että mä perin nää kaikki kuitenkin". Aika kylmää – kyse kuitenkin on minun omaisuudestani.
Mutta asiaan: onko sinun mahdollista ottaa raha-asiat puheeksi lapsen kanssa? Esimerkkejä heitellen vaikka: jos tyttö vaatii itselleen samat kamat kuin mitä ostat omillesi, voit kysyä, ostaako hänen äitinsä vastavuoroisesti vaikka uudet tennarit myös sinun kolmelle lapsellesi tai edes yhdelle näistä? Kyllä tuon ikäinen tajuaa jo elämisen kustannuksista jotakin.
Ja sitäpaitsi onhan siellä hänen tilillään joka kuukausi se isän laittama mukava summa!
Yritä jaksaa ja muista (kuten itsekin yritän), että lapsi on tulossa teini-ikään ja päähän ei vähään aikaan mahdu surraamaan montakaan briljanttia ajatusta. ;)
kaikkien osapuolien kanssa tai yhdessä te kaikki? kuten joku jo sanoi että onhan se pois teiltä.. vaikka tasan ei käy onnen lahjat uusperheissä juu kun vanhemmat ei tajua että olemalla hyvä vanhempi noin muuten kun rahallisesti olet hyvä ja voit paikata lapselle surun tuomaa tunnetta välittämällä jne..
meilläkin isä ostaa lapsille kaiken ja lapset asuvat meillä mutta äiti käärii lapsilisät ja vinkuu kun on kallis kämppä ja hän ei saa pidettyä jos asiat ei mene justiisa näin.. ja juoksee sitten kosmetologilla viiksikarvoja nypityttämässä... (ja uusi mies lasta tärkeämpi).. et joskus näinkin juu-u..
mutta itse olen töissä ja mies on töissä (myös lapsen äiti on töissä aika rahakkaassa puuhassa viellä). mutta ollaan miehen kanssa ajateltu kunhan lapsilla nyt on hyvä:) niin viis siitä mitä äiti tekee (omaa kuoppaa kaivaa sille että lapset kasvettua ja fiksuunnuttua taitaa tämän vähemmälle huomiolle jättää toinen 2 lapsesta niin on jo tehnytkin)
Asiallisia vastauksia ja keskustelua löydät täältä
www.uusionni.net
Minäpä kerron miten meillä äsken kävi:
Mieheni lapsi pomppi tahalteen lapseni pyörän päällä.
Kun menin häntä komentaman, lapsi irvisteli ja käski minun painua...
Tästä olin hänelle vihainen ja menin miehelleni kehoittamaan, että komentaisi myös lastaan, kun hän ei minua tottele.
Mieheni ei tehnyt asian eteen mitään, vaan alkoi syyttämään lastani, että kun eivät ottaneet leikkiin niin siksi pomppi pyörän päällä.
Ei mikään oikeuta vahingoittamaan toisen omaisuutta ja niin minä haluan lapset kasvattaa. Meille tuli siis mieheni kanssa riitaa.
Minun lapseni pitää kunnioittaa miestäni, mutta hänen lapsensa saa irvailla ja huutaa ja kiroilla minulle miten tahtoo.. Onko reilua? ei..
oletko sanonut miehellesi että lapsesta kasvaa juuri sellainen kuin se kasvatetaa?nää on tosi hankalia juttuja.ja kysyy todella pitkää pinnaa.miehien on vaikea käsittää näitä sääntö ja kuri asiota kun heidän ei tarvitse lapsien kanssa viettää jatkuvaan aikaa ja nähdä arki rutiinia.noin kasvatetun lapsen kanssa ei isä jaksaisi arki elämää viettää viikkoa pidempää.ehkä jos miehesi viettäisi enemmän aikaa lapsensa kanssa tajuaisi että kuria tarvitaan.näin kävi meillä.mutta helppoa ei ole vieläkään solmuja on vielä monta aukaisematta.pitää vain vielä yrittää paremman päivän toivossa.tsemppiä ja pitkää pinnaa sinulle.