Onko mielipiteitä/kokemuksia tällaisesta, mitä mulla on ollut?
Olin useamman vuoden masentunut. Masennusta hoidettiin terapialla, lääkkeitä en koskaan syönyt. Pystyin käymään töissä, mutta masennus ja jatkuva suuri ahdistus rajoittivat mm. sosiaalista elämää sekä eteen päin suuntautuvien suunnitelmien tekoa huomattavasti. Paranin lopulta masennuksestani, ja nyt toivon, ettei se enää koskaan uusiudu (sormet ristissä).
Niinä masennus-vuosina kuulin ja näin yhtä ja toista, mitä ei voi järjellä selittää. Näin hahmoja, sekä tummia että vaaleita ja kuulin silloin tällöin puhetta (nimeäni toistettiin, joskus kuulin puhetta, josta ei saanut kunnolla selvää). Minulla ei siis ollut skitsofreniaa tms. hallusinaatioita aiheuttavaa sairautta, vain se syvä masennus.
Näyt ja kuulemiset vähenivät sitä myötä kun kuntoni alkoi petrata, ja loppuivat, kun masennus viimein hellitti.
Itse olen löytänyt kaksi selitystä:
1) Masennukseni laukaisi jonkin alitajuisen mekanismin, jolla "puhuttelin" itseäni, ikään kuin hellittelin esim. lausumalla omaa nimeäni itselleni. Masentuneena olin usein niin rättiväsynyt, että saatoin (huomaamattani) olla ns. unen ja valveen rajamailla silloinkin, kun olin "täysin" hereillä. (Suurin osa varmaankin allekirjoittaisi tämän selityksen)
2) Masennukseni "avasi portin" toiseen maailmaan. Kun en ollut täysin jalat maassa ja keskittynyt arkisiin askareihin (niihin eivät voimat masentuneena tahdo riittää), tilaa jäi muille havainnoille. Ehkä jopa niin päin, että tämä "portin avaus" otti niin voimille, etteivät voimat riittäneet enää normaali-arkeen, ja tilani diagnosoitiin masentuneeksi. (Tämä selitys varmaankin saa monet joko nauramaan kippurassa tai ainakin huokaisemaan syvään)
Summa summarum, sekä masennus, näyt että äänet olivat hyvin todellisia. Tavallaan ne olivat aika "mageita" juttuja, ja sain itselleni kokemusta siitä, että on muutakin kuin tämä käsin kosketeltava maailma - on se "jokin muu" sitten pääni sisällä tai ns. oikeasti olemassa. Mutta en kyllä ikimaailmassa vaihtaisi nykytilannettani (jossa näitä "mageita" juttuja ei siis ole) siihen masennustilaan, on se niin kova sairaus.
Olin useamman vuoden masentunut. Masennusta hoidettiin terapialla, lääkkeitä en koskaan syönyt. Pystyin käymään töissä, mutta masennus ja jatkuva suuri ahdistus rajoittivat mm. sosiaalista elämää sekä eteen päin suuntautuvien suunnitelmien tekoa huomattavasti. Paranin lopulta masennuksestani, ja nyt toivon, ettei se enää koskaan uusiudu (sormet ristissä).
Niinä masennus-vuosina kuulin ja näin yhtä ja toista, mitä ei voi järjellä selittää. Näin hahmoja, sekä tummia että vaaleita ja kuulin silloin tällöin puhetta (nimeäni toistettiin, joskus kuulin puhetta, josta ei saanut kunnolla selvää). Minulla ei siis ollut skitsofreniaa tms. hallusinaatioita aiheuttavaa sairautta, vain se syvä masennus.
Näyt ja kuulemiset vähenivät sitä myötä kun kuntoni alkoi petrata, ja loppuivat, kun masennus viimein hellitti.
Itse olen löytänyt kaksi selitystä:
1) Masennukseni laukaisi jonkin alitajuisen mekanismin, jolla "puhuttelin" itseäni, ikään kuin hellittelin esim. lausumalla omaa nimeäni itselleni. Masentuneena olin usein niin rättiväsynyt, että saatoin (huomaamattani) olla ns. unen ja valveen rajamailla silloinkin, kun olin "täysin" hereillä. (Suurin osa varmaankin allekirjoittaisi tämän selityksen)
2) Masennukseni "avasi portin" toiseen maailmaan. Kun en ollut täysin jalat maassa ja keskittynyt arkisiin askareihin (niihin eivät voimat masentuneena tahdo riittää), tilaa jäi muille havainnoille. Ehkä jopa niin päin, että tämä "portin avaus" otti niin voimille, etteivät voimat riittäneet enää normaali-arkeen, ja tilani diagnosoitiin masentuneeksi. (Tämä selitys varmaankin saa monet joko nauramaan kippurassa tai ainakin huokaisemaan syvään)
Summa summarum, sekä masennus, näyt että äänet olivat hyvin todellisia. Tavallaan ne olivat aika "mageita" juttuja, ja sain itselleni kokemusta siitä, että on muutakin kuin tämä käsin kosketeltava maailma - on se "jokin muu" sitten pääni sisällä tai ns. oikeasti olemassa. Mutta en kyllä ikimaailmassa vaihtaisi nykytilannettani (jossa näitä "mageita" juttuja ei siis ole) siihen masennustilaan, on se niin kova sairaus.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tai oletko ajatellut, että ehkä olit vaan psyykkisesti sairas ja koit sen takia näitä juttujas?
"Näin hahmoja, sekä tummia että vaaleita ja kuulin silloin tällöin puhetta"
Näitä olen nähnyt ja kuulut koko elämäni. Jos on yö, näen vaaleita hahmoja jotka erottuvat hyvin yön tummuutta vasten. Mutta näen hahmoja myös päivisin, tummina, jolloin tunnistaminen (mies, nainen) on vaikeampaa.
En ole ikinä kertonut tästä asiasta, kuin lähimmilleni. Paitsi kuin näin jimtvltä ohjelman Ghost Hunters, joka todella avasi silmäni näkemään, että sittenkään en saattaisi pelkästään olla hullu näiden näkyjeni kanssa. Googlesta löytyy lisää näiden tietojen perusteella http://www.the-atlantic-paranormal-society.com/
lääkitystä? Jos olet, niin näetkö niitä näkyjäsi lääkittynäkin?
Tästä ei viitsikkään kertoa... lääkitystä... tosi halveksivaa. Miksi päässä pitäisi olla vikaa?
Sama juttu! Etenkin teini-ikäisenä kun olin todellakin masentunut ja itsemurhan partaalla, näin jos vaikka mitä. Esimerkiksi enkeli (siis ei mikään hohtava siipihahmo vaan ihan norminaisen näköinen mutta oletin sen enkeliksi:) kävi yöllä sanomassa, että älä pelkää. Sitten koin "Jumalan käden" joka kurkotti taivaasta, siis sellainen ruumiistapoistumiskokemus jossa tunsin kohottavani käteni tuota toista kättä kohti. Ja mainittakoon nyt ennen kuin kaikki jumalavihaajat hermostuvat, että EN edes ole uskovainen, että en sitten tiedä mistä moiset aiheet tulivat. Enkä myöskään syönyt mitään psyykenlääkkeitä, en ole koskaan syönyt eikä niitä ole minulle määrättykään.
Myös aikuisena (olen 26v.) koen enemmän "juttuja" kun olen nukkunut liian vähän, stressaantunut, masentunut jne. Aivojen toimintaan näyttää vahvasti liittyvän nämä kokemukset, ehkä nuo mielentilat jotenkin herkistävät ihmisen.
Heippa ja onnittelut toimpumisesi johdosta. Itselläni on hieman samantyyppinen kokemus muutaman vuoden takaa. Olin masentunut ja aivan uuvuksissa kokoaikaisen työn ja opiskelun kourissa ja tuntui etten riitä mihinkään ym ym. Itkseskelin päivittäin ja vihdoin päätin hakea apua. Itselläni tämä outo kokemus liittyy juuri siihen päivään, kun tulin lääkäriltä kotiin aika väsykkinä paruttuani ulos pahaa oloani. Kämppikseni kaveri oli ollut meillä yötä, ja he jäivät nukkumaan kun aamusta lähdin lääkäriin. Kotiin palatessani huhuilin heidän nimiään varmistuakseni, onko joku vielä asunnossa. Vastaukseksi kämppikseni kaveri sanoi toisesta makkarista, että hän lepää vielä hetken, mutta sitten pitää mennä töihin. Sanoin,että menen minäkin vielä nukkumaan ja että jos hänen olisi nälkä noustuaan, niin jääkaapilla saa käydä syömässä eiliset makaronilaatikot. Hän sanoi juu kiitos ja hyvää yötä sitten, nähdään pian. Herättyäni kurkkasin kämppikseni huoneeseen, joka oli tyhjillään ja jäin katsomaan telkkaa. Kun kämppikseni illalla tuli kotiin, ihmettelin ääneen, ettei hänen kaverinsa ollut ottanut jääkaapista mitään ennen töihin lähtöä. Kämppikseni katsoi minua kummissaan, ja sanoi, että he olivat molemmant lähteneet yhdessä aamulla ulos ja asunnossa ei ollut ketään kun olin tullet lääkäriltä kotiin. Olin aika järkyttynyt, sillä olin aivan satavarma, että olin käynyt suht älyllisen keskustelun tämän henkilön kanssa, jonka äänen olin takuulla tunistanut. En ihmeemmin usko henkiin ym kummituksiin joten olen selittänyt asian itselleni siten, että lääkärin kanssa puitu ja purkaantunut masennus, stressi ja uupumus saivat minut kuulemaan omiani ja keskustelemaan äänien kanssa, jotka tulivat tasan omasta päästäni vaika kuulin ne suljetun oven takaa. Tämän jälkeen en ole kuullut tai nähnyt mitään ihmeellistä ja masennuksesta toivuin vaihto-oppilasvuoden aikana ihmetellessäni uuta, mieletöntä maailmaa, jonka se minulle avasi.
Olin itse masentunut työasioiden johdosta silloin, kun kokemukseni alkoivat. Siitä on jo monta vuotta, ja kokemukset ovat jatkuneet edelleen masennuksen poistuttua. Ensimmäiset kokemukset aukaisivat tavallaan jonkin kanavan tai yhteyden, jota en ennen ollut havainnut. Ilmeisesti olin masentuneena tarpeeksi vastaanottavaisessa tilassa kokemuksia saadakseni, ja aloin havaintojeni perusteella uskoa jopa Jumalaan ja Jeesukseen, kun ennen olin ateisti. Koen, että tällä kaikella on siis ollut syvällisempi tarkoitus elämänkatsomukselleni, ja myös ehkä luonteenkehitykselle (toivottavasti).
Kun ajattelen hetkiä, jolloin elämässäni on mennyt tosi hyvin, niin silloin olen kyllä ollut niin täynnä itseäni ja pinnallinen/materialistinen, että ei olisi Jumalal yhtä hyvin päässyt koskettamaan. Luulen, että tarvitaan oman heikkouden tunnustamista ja ns. henkistä riisuuntumista, jotta pääsee lähemmäksi hyvää henkimaailmaa. Masennus saattaa joillakin toimia sen suuntaisesti.
Tämä on kaikki muuttanut maailmankatsomustani suuresti, olen aika lailla eri ihminen kuin ennen. Itse asiassa nuo ensimmäiset kokemukset johtivat siihen, että masennukseni parantui, ei ihan päivässä, mutta joidenkin viikkojen aikana. Kun pelkoa on oppinut sittemmin paremmin käsittelemään, olen kokenut henkimaailmaan liittyvät kokemukset vahvasti mielenterveyttä ja henkistä tasapainoa tukevana asiana, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ne palauttavat nimittäin mieleen elämän perusasiatoiden perspektiivin ja sen, minkä pitäisi olla elämässä tärkeintä.
siis suurin osa näistä selitetään väsymyksellä tai psyykkisellä tilalla, mutta muutenkin, ja x-filesin jälkeen halusin ja aloin uskoon joihinkin paranormaaleihin ilmiöihin. Mun on ainakin itteni pakko telekinesiaan. Kaverit väittää vaan että mulla on liian vilkas mielikuvitus, mutta mä pystyn liikutteleen esim lyijykynää vähän ajatuksen voimalla. Ehkä oon hullu, mutta totta se on, en oo hyvä siinä, tärisee pari sekunttia ja liikkuu vähän eteenpäin. Ei oo kuitenkaan pakko olla hullu että kokee jotain erikoista.
Pakko viä lisätä pari juttua; kuunnelkaa: Tool-Lateralus. Kuvitelkaa: meidän latinanope uhkas lähettää poltergeistin kotiin jos ei olla kiltisti. Uskokaa: kuulin että jossain tietokirjassa oli lause "kaikki kuvaillut asiat ovat olemassa" ja sitten siä selitettiin aaveet, poltergeistit, ihmissudet...
... että kuinka toimit,kun liikutat sitä lyijykynää ajatuksen voimalla.Keskitytkö jotenkin vai onko sinulla joku ihan oma "tekniikka" että pystyt ajatuksen voimalla sitä kynää liikuttamaan?
Uskon itse telekinesiaan,eikös entisessä Neuvostoliitossakin sitä tutkittu ihan vakavissaan,ja olihan siellä joku nainen(muistaakseni Nina Kulagina) joka pystyi liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla.
ensinnäkin tästä saan kiittä tyttöystävääni joka jätti mut koska olin kuulemma outo. Sen takia luin kirjastossa jotain psykologiakirjoja jossa kerrottiin telekinesiasta ja tais siä jostain nl:n tutkimuksista mutta sen muistan että tsekissä tutkittiin tätä. Sitten luin jotain rajatietokirjoja ja sitten testailin aikani mutta ei toiminu, mutta sit yks päivä vaan kirosin jotain ku en ylettäny kynään ja sillon se liikku, että ajattelemalla ei kai toimi, mut sit ku sitä haluaa alitajusesti käyttää nii sit toimii
Masennus altistaa psykoosinomaisille oireille jolloin voi kuulla ääniä tai nähdä harhoja, esim demoneja tai "kummituksia". Oletko varma että sinulla ei ollut skitsofreniaa? Sen oireisiin nimittäin kuuluu äänet jotka toistelevat henkilön nimeä tai kommentoivat hänestä, joskus uhkaavastikin. Minun "demonini" yleensä uhkaavat repivänsä silmät päästäni, ja joskus kuuluu korvan vierestä kuin siinä olisi joku hengittämässä. Aika pelottavaa, vaikka yrittäisikin itselleen vakuuttaa että ne on vain harha-aistimuksia.
"Oletko varma että sinulla ei ollut skitsofreniaa?"
Aika pelottavaa, jos olen sairastanut skitsofreniaa ilman, että sitä ei ole huomannut psykologi, joka terapioi minua neljän vuoden ajan kolme kertaa viikossa.
Olen ollut ymmärtävinäni, että skitsofreniasta ei voisi parantua ilman lääkitystä. Oonko ollut väärässä käsityksessä?
Joka tapauksessa olisi ihan loogista, että kaikenkarvaiset psyykkiset ongelmat - masennus mukaan luettuna - voisivat altistaa jonkin asteisille harhoille. Vaikkei nyt ihan "varsinaisesta" skitsofreniasta olisikaan kyse.
sairastanut myös psykoosia