Tässä olen omassa elämäntilanteessa miettinyt missä menee koiran sairastelun raja ja koska on aika päästää koira menemään taivaallisille metsästys kentille?
Onko enää koiran elämää, jos joutuu lääkkeitä käyttämään elääkseen normaalia elämää?
Koska tilanne kääntyy siihen että omistaja väkisin pitää koiraa hengissä, koska ei itse kestä ajatusta elämästä ilman pitkän ajan lemmikkiänsä.
Mulla on itellä semmonen tilanne että mulla on pian 8v. täyttävä leikattu seropi narttu , joka on ikänsä kärsinyt kroonisista korvatulehduksista. nyt viime aikoina on tassuissa ollut rikkinäisyyksiä mahd. allergiaa, pissatulehduksia,viimekuussa leikattiin luumunkiven kokoinen (virtsarakosta) kivi , joka lähetettiin saksaan tutkittavaksi että onko uusiutuvaa vai kerralla pois, munuaisarvot ovat kohonneet, ja nyt kuukausi kiven leikkaamisen jälkeen on uusia pissatulehduksen oireita tullut..
Nyt tuntuu että oon tulossa "köyteni päähän", kun saa koko ajan rampata eläinlääkärillä ja minttu kärsii.
On aika kauhia sanoa näin ,ja mä oon aina sanonu että rahasta ei tule olemaan koskaan koiran hoito kiinni, mutta nyt olen lopettamassa töissä ja siirtymässä opiskelemaan..eli rahantulo leikkaantuu kolmasosaan tuloista.Tää miettiminen vaan niin turhauttaa!Toisaalta järki sanoo toista/ ja toisaalta sydän toista!
Mitäs olette mieltä?Haluaisin kuulla mielipiteitä!
Onko enää koiran elämää, jos joutuu lääkkeitä käyttämään elääkseen normaalia elämää?
Koska tilanne kääntyy siihen että omistaja väkisin pitää koiraa hengissä, koska ei itse kestä ajatusta elämästä ilman pitkän ajan lemmikkiänsä.
Mulla on itellä semmonen tilanne että mulla on pian 8v. täyttävä leikattu seropi narttu , joka on ikänsä kärsinyt kroonisista korvatulehduksista. nyt viime aikoina on tassuissa ollut rikkinäisyyksiä mahd. allergiaa, pissatulehduksia,viimekuussa leikattiin luumunkiven kokoinen (virtsarakosta) kivi , joka lähetettiin saksaan tutkittavaksi että onko uusiutuvaa vai kerralla pois, munuaisarvot ovat kohonneet, ja nyt kuukausi kiven leikkaamisen jälkeen on uusia pissatulehduksen oireita tullut..
Nyt tuntuu että oon tulossa "köyteni päähän", kun saa koko ajan rampata eläinlääkärillä ja minttu kärsii.
On aika kauhia sanoa näin ,ja mä oon aina sanonu että rahasta ei tule olemaan koskaan koiran hoito kiinni, mutta nyt olen lopettamassa töissä ja siirtymässä opiskelemaan..eli rahantulo leikkaantuu kolmasosaan tuloista.Tää miettiminen vaan niin turhauttaa!Toisaalta järki sanoo toista/ ja toisaalta sydän toista!
Mitäs olette mieltä?Haluaisin kuulla mielipiteitä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen itse sitä mieltä että sitä on vain realistisesti mietittävä itse ja muiden kanssa että mikä on se raja minkä se koira kestää. Minkälaisessa kunnossa koira on ja onko se elämisen arvoista elämää.
Kyse ei ole siitä mitä itse kestää sillä itse sitä voi venyä ties mihin.
Se oma ajatusmaailma, miten pärjään ilman koiraa, on muutettava täysin. Ei sitä voi ajatella niin.
Tiedän tuskallisen hyvin kuinka kauheata tuollainen miettiminen on mutta jälkikäteen on voitava sanoa että luojan kiitos minä pystyin ja minä sain tehdä sen päätöksen. Ei ole suurempaa palvelusta rakkaalle koiralle kuin päästää se pois.
Miten koirasi voi muuten, onko se pirteä, jaksaa leikkiä, onko se oma itsensä?
Mamma on onneksi vielä suht itsensä, mutta nukkuu paljon. Usein käydään pihalla pissillä, mutta lenkkeily on aika vaivaanloista ja matelemista.
eihän tässä juu ole itsestä kyse, mutta jotenkin tässä ajatukset vaan kulkee samaa rataa; onhan tässä vähän syyllinen olokin; jos mä luovutan liian aikaisin?
Oikeata rakkautta on osata myös luopua lemmikistä ajoissa.
Tee ystävällesi viimeinen palvelus, ethän sinäkään halua hänen kärsivän.
Oman aikansa toipuminen sinulla vie, mutta kun asia vain on niin, että sitä päätöstä lykkäämällä teet sen teille molemmille aina vaan vaikeammaksi.
Tsemppiä ja voimia ! - t. 4 kpl lähettänyt sateenkaarisillalle.
http://www.sunpoint.net/~mirs/sateenkaarisilta.htm
Omalle ja läheisten tilanteelle tulee helposti sokeaksi. Samat ajatukset pyörii päässä, eikä siitä tahdo päästä eteenpäin.
Et maininnut, minkä kannan eläinlääkäri /-lääkärit ottavat koirasi asiaan. He osaavat kuitenkin ammattinsa puolesta suhteuttaa tilanteen. He ovat nähneet paljon sairaita eläimiä ja heiltä saattaa saada viisaita näkökulmia asiaan.
Sanoitkin jo tekstissäsi, että mielestäsi koirasi kärsii. Se ei kuvauksesi perusteella kuulosta virkeältä iäkkäältä koiralta. Onko sillä vielä realistisia mahdollisuuksia parantua merkittävästi, vai onko näköpiirissä hiipuvaa kuntoa ja uusia hoitoja?
Eivätkö tässä asiassa järki ja sydän voisi kulkea käsi kädessä? Silloin kun järki toteaa, etteivät lisähoidot tuo enää huomattavaa parannusta eläimen tilanteeseen, antaa sydän eläimelle luvan lähteä.
Voimia sinulle.
En luottaisi täysin eläinlääkärin arvioon. Hänelle on kannattavinta pitää eläintä elossa lääkekuureilla niin pitkään kuin mahdollista, tienestiä se vaan tietää. Aina saa määrätä uutta lääkekuuria ja laskuttaa käyntimaksua. Eläinlääkäri sanoo usein vasta aivan viime tipassa kantansa olevan tuo lopettaminen.
Itse olen sitä mieltä, että lopettaminen mieluummin vähän liian aikaisin kuin liian myöhään. Kaikenlaisen kärsimisen ehkäisemiseksi. Sen verran ihminen on velkaa eläimelleen. Aloittajan tapaukseen en osaa ottaa kantaa, tämä päätös on kuitenkin jokaisen tehtävä itse.
Tosi vaikea uskoa, että yksikään eläinlääkäri ajattelisi noin. Että määräisi jatkokuureja ja -hoitoja vain oman rahapussinsa tähden! Hei, eikö melkein kaikille eläinlääkäriasemille ole jonoja potilaista? He eivät siellä pyörittele peukaloitaan ja odottele, että jokin vanha potilas tulisi taas työllistämään.
Toinen asia, jos ell oman kunnianhimonsa tai ammatillisen uteliaisuutensa vuoksi tahtoisi nähdä, josko jokin uusi lääke/ hoito/ leikkaus tehoaa johonkin tiettyyn sairauteen. Tällöinkin olisi mielestäni eettisintä antaa selvät vaihtoehdot; joko lähdemme tälle uudelle hoidon tielle tai luovumme hoidosta. Asiakkaan valinta. _Luulisi_ että näin menetellään.
On näitä, jotka tekee "kaikkensa", eräs lääkäri leikkasi (muut oli suositellut lopettamista) kissan pippelin "rakensi" sen uudestaan, kissalla oli virtsaamisongelmia, siis käytännössä silpoi eläintä. Onnekseni tiedän tämän eläinlääkärin oulusta ja sinne ei tule yksikään eläin meiltä menemään koskaan. Muut ovat olleet asiallisia ja ajatelleet eläimen parasta, eli kun eläin kärsii eikä ole kuin tuskainen tulevaisuus niin silloin ovat suositelleet lopettamista ja siihen ollaan aina suostuttu.
Jos tuntuu että eläin kärsii pahasti, niin olisiko mahdollista kysyä lääkärin mielipide, meille on kyllä lääkärit sanoneet suoraan milloin kannattaa lopettaa, eli jos koiralla on tuskainen tulevaisuus edessä niin ei järkeä kiduttaa. Mutta pissa- ja korvatulehdus ei ehkä ole riittävä syy, kuitenkin niihin on antibiootit olemassa, mutta on tietysti hankala jos ei ole enää tuloja, opiskelijalla niitä ei tunnetusti ole. Mutta vaikea päätös sinulla tulee olemaan, etkä ilman itkua selviä teet niin tai näin.