Kyllä sitä aika kiitollinen olisi, jos olisi edes se mies joka lapsia haluaisi. Itellä lapsettomuutta takana koko ikä ja edessä loppuikä kun ikä lähenee 40 v. Yhtäkään sellaista miestä ei ole vastaan tullut, joka olisi ollut halukas lapsia hankkimaan. Aina on joku syy ollut lykätä asiaa. Kaikki hedelmällinen aika on mennyt siihen pelleilyyn, esim. viimeiset 10 vuotta mies lupaili lasta tulevaisuudessa, että ehtiihän niitä vielä vaikka nelikymppisenä, pakotettuaan ensin keskeytykseen muutama vuosi sitten. Sitten kun ikää tuli 37, niin heitti minut menemään, sanoi liian vanhaksi ja otti nuoremman. Nyt mulla on uusi suhde, jossa mies ensin lupaili yhteisen elämän ja lapsia, olin onneni kukkuloilla että lopultakin, ja jätettiin ehkäisy pois. Kun oli kuukautiset myöhässä, niin mies sanoi ettei hän haluakaan isäksi, mene keskeytykseen jos olet raskaana. "Onneksi" tuli kuukautiset, mutta samalla romahti koko elämä (taas kerran). Täytyy sanoa että ahistaa lapsettomuus ihan p:leesti. Muuta ei enää osaa ajatella ja kun ikää kohta 39, niin ei naurata enää mikään tässä elämässä. Elämä on mennyt niin hukkaan kun mennä voi. En myöskään halua lasta, jos mies ei halua, se pitää olla yhteinen toivomus ja päätös. Eipä tuo suhdekaan nyt enää sitten ole mistään kotoisin, kun alkoi käyttäytyä noin paskasti. Korkeelta tultiin alas taas alkuhauskan jälkeen. Ei jaksais enää tässä iässä kun voisin olla jo isoäiti eikä ole ei niin sitten mitään vielä eikä tule. Mukava kuunnella työkavereiden juttuja lastenlasten syntymisistä ja kommelluksista ja on itsellä itku kurkussa asiasta koko ajan. Välillä meinaa pää seota ja itkee vaan yötä päivää. Mies ei piittaa. Olisin onnellinen edes hyvästä parisuhteesta että olisi seuraa miehestä. Yksinäisyys lapsettomuus on perseestä ja se jatkuu näköjään hautaan asti. Ei kai sitten pitäis koskaan jäädä vuosikausiksi kiinni suhteeseen, jossa toinen ei halua lasta, vaikka lupaa. Odotin liian kauan, annoin toiselle aikaa kypsyä ajatukseen. Eipä tuota enää tekemättömäks saa. On aika huijattu olo kun exä lapsia kuitenkin lupaili, olis ollu eri asia jos asia olisi ollut selvä ettei halua niitä koskaan. Olen katkera lopun ikääni, vaikka omaa tyhmyyttähän se tietysti oli kun rakkaus sumensi silmät.
lapsettomuudesta
onnetonta tämäkin on
6607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
minusta tuntuu ettei teidän suhteessa kaikki ole kohdallaan. Lapsen saaminen on kuitenkin useimmille naisille tärkein asia elämässä, ja tuntuisi että jos mies rakastaa sinua, hän myös ymmärtäisi sinussa tämän tarpeen ja tukisi sinua kaikin tavoin lapsen hankinnassa.
Me emme miehen omilla nesteillä pystyneet saamaan enää lapsia, mutta minulla oli vielä valtava vauvakuume, niin mies ehdotti että käytetään lahjasiittiöitä. En sanoisi häntä miksikään unelmamieheksi, mutta minusta on tosi ihanaa, että hän (vaikka olisi tyytynyt jo olemassa oleviin lapsiin) tuki minua vauvahaaveissani.
Etkä ole vanha hankkimaan lapsia nyt - mutta viivytellä ei saa. Muuan vanha lapseton nainen onnitteli kyynel silmässä sisartani, joka 35 vuotiaana odotti lasta, ja sanoi, että kun hän ei tullut aikanaan lasta hankkineeksi, ja on sitä koko elämänsä katunut.
No kyllä minä luulin että tämä rakastaa ja hän itse sitä lasta koko ajan halusi ja suunniteltiin asuntoa että minkälainen hommataan että on siinä lapsen kanssa hyvä asua. Sitten kun tilanne oli mahdollisesti todellisuutta, niin muuttui mielensä kokonaan. Ihminen voi olla niin pohjattoman julma ja leikkiä vain toisen kipeimmillä tunteilla. Hän vielä tiesi miten olen joutunut kärsimään tämän asian suhteen. Ihmetyttää vaan että sama tapahtuu aina uudestaan minulle. Olen ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen enkä esim. juo. Luonteessani ei ole seurustelun aikana tapahtunut mitään muutosta, mikä selittäisi syyn miehen mielen muuttumiseen, mutta tämmöistä tämä vaan on jostain syystä, miehet konstailevat ja pelleilevät vaan. Itse otan ihmissuhteet vakavasti ja olin todella iloinen mahdollisesta tulevasta äitiydestä. Nyt näen tulevaisuuden täysin pimeänä ilman lapsia ja minkäänlaista rakkautta ja tukea mieheltä. Vedän kai sairaita luonteita puoleeni, vai onko se niin ettei tässä iässä enää normaalia ihmistä löydä. Päällisin puolin olleet kuitenkin kunnollisen oloisia miehiä, mutta sitten luonne on täyttä kuraa kun pitäisi perhettä perustaa. Olen väsynyt pettymyksiin.
oo iän takia niit pöllöjä miehiä saanu..minä olen KOKOikäni törmänny niihin. aina jotain.aina. jos haluaa perheen,niin oli jotain muuta häikkää.jos oli ok muuten,ei halunnu perhettä vaan vapauden. aina saa kärsiä ja hävetä niien takia.aina..nyt mulla kyllä mies..mutta 8v minua nuorempi.. :? että näin..arvaas kuule onko elämän arvotkaan viel tällä ihan kohillaan..mutta näillä eväillä mennään.rakastan ,ja mikä tärkeintä,olo niin turvallinen.ei ikinä enää tarvi lentää ulos pakkaseen seisomaan.. mun pesässä minä,masu ja kulti..nyt mulla on kaikki mitä vaan olla voi.toivon että teet ratkasusi ja päätät tehdä sen lapsen.älä sano ettet miehen takia voi...
ja uskokaa tai älkää,täällä minut lynkattiin täysin,koska vaihdoin miestä.heti luettiin vaihto "monikossa" että ukkoja vaihtunu tiheesti niin ei ihme ettei lasta tule.olin kuitenkin uskollisesti vuosia miehenkanssa joka halus kyllä lasta joo..huh..mutta kun tulin raskaaks,alkokin mun haukkuminen ja mollaaminen.olin alinta pohjasakkaa mitä oli.hän juoksutti minua omien menojesa kans,uhkaili minua ym..mutta sillon rukoukseni kuultiin..raskaus oli kohdunulkoinen.. samalla selvisi etten ikinä saa lapsia luomusti. mies sai siitä uskomattoman hyvät aiheet haukkumiseen.olin maho huora ..joka seurasi äitinsä jälkiä(en tiedä kuka isäni on :( ym ym.. )asuimme maalla,hänen talossaan,ja kun hän päätti,menin ulos talvipakkaseen. tänään,tässä kiitän luojaa ettei silloiset ivf hoidot tehonneet.nyt..nyt minulla on maailman ihanin halinalle,joka ei millään tavalla satuttaisi minua,ja ollaan raskaana 20 2. kukaan ei usko miten itkin sitä että pelasin miehen kustannuksella kalliita vuosia,ei sellasen kanssa voi lasta ees saada!!hullu se oli.mutta kuume oli niin kova etten aatellut seurauksista,nyt olen senverran kasvanut että sanoin heti seurustelun alussa etten lapsia luomusti saa,ja jos ei niitä missään vaiheessa kanssani halua,meillä ei ole tulevaisuuutta.hän halusi(tietenkin jossain vaiheessa,ei heti!!) ja tässä mennään.mulla lasissa nyt 36v..niin kauan kun on elämää,on toivoa. älä tuhlaa nyt niitä vimppoja mahkuja siihen äijään.mieti mikä on tärkeintä!!!!sinulle!!! ukkoja löytyy..lapsia ei..
Olen samaa mieltä kanssasi. Miehiä kyllä löytyy, kun etsii, mutta lapsentekoaika menee ohi. Eikä kannata tuhlata aikaa ymmärtämättömään ja julmaan mieheen.
Tietenkin on aina pelottavaa sukeltaa tuntemattomaan, lähteä suhteesta pois, mutta alkuperäiselle kirjoittajalle ehdottomasti sitä suosittelisin.
Ja lapsen voi hankkia yksinäinenkin nainen!
..jotka ei lasta halua on myös meikäläisellä. Luonnossa tollaset urokset olis ihan hylkiöitä, kukaan naaras ei sellasten kans olis. Tuhlasin elämäni parhaat ja hedelmällisemmät vuodet miesten kanssa jotka eivät halunneet lasta. Oli kaikennäköistä sitoumiskammoista, seikkailijoita yms. Tai sitten jos oli lasta haluava mies , oli niin paljon ongelmia tällä miehellä (päihde yms.) ettei kannattanut ajatella edes lasten tekoa.
Jossain vaiheessa oli pakko tehdä karsintaa ettei ala yhtään mihinkään miehen kanssa joka ei lasta halua. Ei kannata .Aika menee ohi. Eikö miehesi ymmärrä että sinunkin aikasi lapsen teossa on menossa ohi?
On pakko kovettaa tunteet ja tehdä ratkaisuja. Pystyisitkö sanomaan miehellesi että joko tehdään lapsi tai erotaan? Tietenkin toikin tapa on kiristystä. Mutta jos mies on kielteinen, ero voi oll ainoa ratkaisu. Sanot suoraan haluat erota kun et halua lasta. Vaikeita tilanteita nuo..Yksi vaihtoehto on sitten hyväksyä lapsettomuus omalle kohdalle, jos aiot miehen kanssa jatkaa.Toive ajattelua ei kannata enää tuon miehen kanssa.( Haaveilla että jos jonain päivänä miehen mieli muuttuu..) Joko asialle tehdään jotain tai ei.
Itse löysin onneksi lasta haluavan kunnollisen miehen 35 vuotiaana.Aluksi hän ei ollut innokas tekemään lasta niin pian, mutta alkoi sitten ymmärtämään että biologiset tosiasiat tulee vastaan ja nyt 7v. yritysten, keskenmenojen, hoitojen yms. jälkeen olen pitkällä raskaudessani. Vielä ei tietenkään ole lopullinen positiivinen tulos varma kun lapsi ei ole vielä maailmassa. Ikää on jo kertynyt meikäläiselle 42.