Miten pääsen

kyllä tänä päivänä tuntuu mahdottomalta.ei edes paikkakunnalla asuvat vättämättä pääse saati sitten jos asuu muualla.porukat ukkoutuu eikä niissä enään kohta ole kuin "räkään kuolevia" ukkoja.miten käy metsästyksen sitten kun ei uusia jäseniä oteta edes oppiin seuran tavoille.ei tietysti koske aivan kaikkia seuroja mutta valtaosin.tämän itse kokeena naismetsästäjänä voin kertoa.pienet seurat pahimpia.

pyssynainen kirjoitti:

kyllä tänä päivänä tuntuu mahdottomalta.ei edes paikkakunnalla asuvat vättämättä pääse saati sitten jos asuu muualla.porukat ukkoutuu eikä niissä enään kohta ole kuin "räkään kuolevia" ukkoja.miten käy metsästyksen sitten kun ei uusia jäseniä oteta edes oppiin seuran tavoille.ei tietysti koske aivan kaikkia seuroja mutta valtaosin.tämän itse kokeena naismetsästäjänä voin kertoa.pienet seurat pahimpia.

Samaisen asian kanssa olen minäkin paininut.

Jatkuvasti valitellaan paikallislehdissä tai metsästäjä-lehdessä ettei seuroissa ole kohta enää ketään, hirviä ei saada ilman nitroja metsästä pois ja nuorta aktiivista väkeä kaivattaisiin kipeästi.

Ja auta armias kun sitten yrität kysellä josko johonkin seuraan pääsisi! Katsellaan nenän vartta pitkin ja mutistaan jotain suosittelijoista jne...

Tuntuu olevan metsästysseuratoiminta pikkusieluista puuhaa.

...onneksi Itä-Suomessa pääsee mukaan järkihintaan, ilman järjettömiä liittymis- ja jäsenmaksuja.

Antaa karhujen repiä heinäpaalit ja talloa hirvien kanssa viljat lakoon pelloilla.

Etelä-Suomessa, Hämeessä ja Pohjanmaalla täytyy olla Hesan kokoinen kokkare maata ja muutama tonttu euroja, jotta pääsee edes omille mailleen mettälle.

Siinä ovat ihmeissään, kun nuoriväki ei o kiinnostunutta metsästyksestä ja muusta oheis toiminnasta.