Kysely

lapsuudessa eikä ole nytkään. Ei 85v enää mitään traumoja ole, sen kun antaa mennä päiväkerrallaan suurempia murehtimatta niin lopputuloksena on vain onnellinen olotila. Näin se on.

vanhemmiten alkaa miettiä että olisko jotain kuitenkin ja onhan niitä, mutta se on myöhäistä nyt, joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään.

kuin tämän sivun henkilöt.Ja usein käyn juuri täälä lukemassa mitä kuuluu. Olen sodan jälkeen syntynyt,ja itsellä ei esim. niistä kokemuksia, vaan sen jälkeisistä ajoista. Muistan n.5 vuotiaasta eteenpäin. Tietysti on paljon paljon henkilöitä, joilla kaikenlaista elämässään käynyt, mutta kun kuuntelee heidän kertomuksiaan vaikeista, erittäin vaikeistakin asioista, he ovat selvinneet elämään "takaisin".Ajattelen, kova työn teko ja se etenpäin meno elämässä ovat ehkä olleet siivittmässä heidän selviytymistään uuten päivään. - Olosuhteet ovat olleet niin erilaiset kuin tänä yltäkylläisyyden aikana. Elämä on pohjimmiltaan ollut "terveempää" elää, tarkoitan elämän muotoa, kuinka sitä on eletty. Jotenkin tätmän päivän elämä on niin mielestäni vääristynyttä, että kaikki oikeanlaisuus on menettänyt merkityksensä.

Kuulin lapsena kuolemantapauksia ja ja sairauksia joihin ihmiset menehtyivät, monissa kodeissa ei ollut joskus syömistä juuri lainkaan,menehtyi lapsia, mutta oli aitoja lähimmäisiä, joiden tuki ja luottamus oli käsin kosketeltavissa. Voi olla ihmisiä, joille jotain on jäänyt menneiltä vuosilta hyvinkin vaikeita muistoja. Itse olen kuunnellut näiden ihmisten kertomuksia,eikä siinä kyyneliltä ole välttynyt. Mutta jälkeen päin heidän kanssaan on sitten taas iloittu aivan erilaisten asioiden parissa.- Näin on minun kohdallani käynyt.