Erehdyin naimisiin miehen kanssa. Se erehdys toi mukanaan ihanat lapset, mutta sitä tosiasiaa se ei muuttanut, etten rakasta miestä. Olin henkisesti heikoilla ja yksin, kun sitouduin mieheen. Menneet vuodet ovat opettaneet paljon elämästä ja itsestä. Opin ajattelemaan omilla aivoilla ja huomasin, etten tunne kiinnostusta miessukupuolta kohtaan. Olen täysin puhdas neitsyt, mitä tulee naisiin ja kaipuu naisen syliin on valtava. Nyt pitäisi päättää, jatkanko näin elämääni puolella liekillä kituuttaen, vai annanko itselle mahdollisuuden kokea jotain aitoa ja oikeaa. Helpolla en tule pääsemään kummassakaan vaihtoehdossa. Neuvoja?
En jaksaisi
elää kulissia...
3969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
katkerista kommenteista. Jokaisen elämä menee omia latujaan. Mutta onnea ei ole koskaan myöhäistä löytää.
Minulla oli pitkä suhde miehen kanssa takana, monta vuotta. Se päättyi ja sen jälkeen `tajusin`, että naiset on mun juttu. Repäisin itseni irti siitä tutusta ja turvallisesta heteroelämästä ja päivääkään en ole katunut. Tällä hetkellä kihloissa naisen kanssa, nyt elän elämää jota kaipasin valtavasti aiemmin. En kadu hetkeäkään. Neuvo sulle..älä tukahduta sitä oikeaa haluasi, ala elää elämää, jonka tunnet oikeaksi. Sulla on vaan tää yks elämä ja itse tietty päätät, kuinka sen haluut elää. Ketään ei pidä satuttaa, mutta joissain asioissa on oltava itsekäs..ei sit tarvi katua myöhemmin. Mukavaa viikonloppua!
Mulla oli muuten sama tilanne kuin ap:llä, mutta ei lapsia.
En ole päivääkään katunut eroa miehestäni vaikka hän aivan ihana mies olikin. Helppoa eroaminen ei todellakaan ollut, mutta nyt elän ensimmäistä kertaa elämääni 'kokonaisena' ihmisenä vaikka sinkku olenkin ja yksinäisyys hetkittäin kalvaa.
Ensimmäinen suhde naisen kanssa oli kuitenkin jotain mitä en todellakaan voinut verrata aiempiin, harvoihin miessuhteisiini :)
Tsemppiä!