Tammikuu, kun keiju metsään huusi
sieltä vastasi vain kaiku.
Lämmitti tuli hiljaa takassa ja sammui
jäi siitä vain muistojen haiku.
Luikahti lapsen huulilta joiku
jonka tukahdutti tuuli.
Sitä joku lauluksi luuli.
Jonkun mielestä vain kissa nauku.
Siinä meni helmikuu ja keijun elämän alku.
Maaliskuussa kun hänet näin
oli maassa vielä routa.
Huhtikuussa kun hänet nain
oli taivaalla pilvetön pouta.
Toukokuussa jo tein väärinpäin
kaikki, sama huopaako vai soutaa.
Kesäkuu on syvintä vihreää kesää
ja syvä hiljaisuus tupaan joutaa.
Heinäkuinen helle hiestää
mikähän tuota miestä nyt hiertää
- ja joku muija sut noutaa.
Puoliväliin ehti näin keijun elämä tää
siitä puolet vielä jäljelle jää.
Elokuun täysi kuutamoyö,
saan yksin ihailla sitä.
Helppottaa hellätä kiristänyt vyö,
huokaista, tehdä tätä ja sitä
mitä itse tahdon, suklaat syön
enkä muille mitään jätä.
Syyskuussa uuden urhon nään
joka pyörälle laittaa minun, hupsun keijun, pään.
Lokakuun pimeä, on myrskytuuli,
tapaa kuumaa suutani halukas huuli.
Marraskuussa uusi urho rakas
jo tämän keijun syliin koppaa.
Joulukuu sitten onkin elämän ehtoopuoli
ohi on kaikki touhotus ja hoppu,
ennen kuin palaa se viimeinen proppu.
Kai rakas sun syliis silloin jään?
Siinä tämän tarun onnellinen loppu?
Tässä juoksi eessäs nopeutettu filmi
mistä keijun elämä kävi lyhyesti ilmi.
Ja tämä tarina on tosi.
sieltä vastasi vain kaiku.
Lämmitti tuli hiljaa takassa ja sammui
jäi siitä vain muistojen haiku.
Luikahti lapsen huulilta joiku
jonka tukahdutti tuuli.
Sitä joku lauluksi luuli.
Jonkun mielestä vain kissa nauku.
Siinä meni helmikuu ja keijun elämän alku.
Maaliskuussa kun hänet näin
oli maassa vielä routa.
Huhtikuussa kun hänet nain
oli taivaalla pilvetön pouta.
Toukokuussa jo tein väärinpäin
kaikki, sama huopaako vai soutaa.
Kesäkuu on syvintä vihreää kesää
ja syvä hiljaisuus tupaan joutaa.
Heinäkuinen helle hiestää
mikähän tuota miestä nyt hiertää
- ja joku muija sut noutaa.
Puoliväliin ehti näin keijun elämä tää
siitä puolet vielä jäljelle jää.
Elokuun täysi kuutamoyö,
saan yksin ihailla sitä.
Helppottaa hellätä kiristänyt vyö,
huokaista, tehdä tätä ja sitä
mitä itse tahdon, suklaat syön
enkä muille mitään jätä.
Syyskuussa uuden urhon nään
joka pyörälle laittaa minun, hupsun keijun, pään.
Lokakuun pimeä, on myrskytuuli,
tapaa kuumaa suutani halukas huuli.
Marraskuussa uusi urho rakas
jo tämän keijun syliin koppaa.
Joulukuu sitten onkin elämän ehtoopuoli
ohi on kaikki touhotus ja hoppu,
ennen kuin palaa se viimeinen proppu.
Kai rakas sun syliis silloin jään?
Siinä tämän tarun onnellinen loppu?
Tässä juoksi eessäs nopeutettu filmi
mistä keijun elämä kävi lyhyesti ilmi.
Ja tämä tarina on tosi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...ja siinä keijun vuoden kiertoon
mahtui pitkä pätkä elämää.
hyvin oivallettu että kirjottaa elämästään
juuri tuolla tavoin.
et taaskaan jätä lukijaasi kylmäksi
vaan tarjoat sellaisen lukuelämyksen
vailla vertaa että voi että.
älä vain hylkää kaunista tyyliäisi ikinä
kun runosi pitävät sisällään sen "se jokin"
hip hurraa keiju!!!
kolme kertaa eläköön keiju!!!
hyvä kuunkeiju!!!
kyllä oli ilahduttava koemmenttisi. Pakostakin tuli hymy huuleen lukiessa! Kolmasti kiitos kiitos kiitos (tais olla jo neljäkin). - Ei huolta tyylin hukaamisesta, mihinkäs se leopardi pilkuistansa... Hyvää viikonloppua!