ET-hypoteesin osoittaminen todeksi (skepoille) on hankalaa. Vaikka taivaalla näkyisi täysin käsittämättömän näköinen ja "mahdottomalla" tavalla liikkuva kohde, ei sitä voida linkittää alieneihin. Mihin sitten?
Sen sijaan on huomattavasti helpompaa osoittaa, että kohde ei edusta maapallon teknologiaa tai luonnonilmiötä, mikäli havaintoon liittyvät harhat on saatu karsittua pois. Tällaisen IT-hypoteesin (keksin termin itse) tarkoitus on saada huomio ET-hypoteesiin.
Tuossa alempana keskustelimme Ylen uutisoimasta ufosta:
http://yle.fi/uutiset/24h/id63221.html
Uutinen on sinänsä virheellinen, että siinä ilmoitetaan kohteen arviokooksi maks. 500 m, vaikka sen pitäisi olla maili. Tutkimus ei oikein edennyt mihinkään, sillä kapteenin kohteen etäisyysarvioon kiintopisteiden puuttumisen vuoksi ei ole luottamista; kohde saattoi olla 16 metristä 1 600 metriin. Sellaisenaan ilman spekulointeja, havainto kuitenkin edustaa jotain mitä telluslaiset eivät kykene rakentamaan, eikä luonto pysty tuottamaan. Kyseessä oli siis kaksi maks. 1 600 metriä pitkää keltaista sikaria, jotka näyttivät olleen paikallaan. Myös tutkahavainto tehtiin 55 minuutin ajan.
Epäselvyyksien vuoksi otan toisen tapauksen käsittelyyn joka täyttää alustavien tietojen mukaan seuraavat tunnusmerkit:
- Se ei ole luonnonilmiö
- Kohteen koko on ja etäisyys on tiedossa
- Kyseessä ei ole harha
- Se on alus
- Se käyttäytyy tavalla, jonka rakentamiseen ihmiset eivät kykene
Etenkin kaksi viimeistä ovat ne olennaiset seikat. Mikäli taivaalla lentää alus, joka ei ole ihmisten tekemä, niin ei voida olettaa että se olisi alieneidenkaan, koska siitä ei ole mitään todisteita. ET-hypoteesia ei siis todisteta tällä, mutta tässä kohtaa meikäläinen ainakin hakkaa päätä seinään, jos siitä nyt mitään ei voi päätellä ja kohde jää virallisten määrittelyiden mukaa tunnistamattomaksi tai selittämättömäksi ja unholaan, kuten melkein aina käy.
Okei, no nyt pitäisi löytää tällainen havainto ja mieleen tuli ensimmäiseksi käpymäen tännekin kirjoittama ufohavainto.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001147&posting=22000000022616825
Oiskohan ollut tuo, voi olla että kaivoin väärän. Tossa noita sitten lisää:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001147&posting=22000000033415624
Olikohan tuo sama sitten se, mitä heitettiin lumipallolla? Muistaako kukaan? Käpymäki?
Sen sijaan on huomattavasti helpompaa osoittaa, että kohde ei edusta maapallon teknologiaa tai luonnonilmiötä, mikäli havaintoon liittyvät harhat on saatu karsittua pois. Tällaisen IT-hypoteesin (keksin termin itse) tarkoitus on saada huomio ET-hypoteesiin.
Tuossa alempana keskustelimme Ylen uutisoimasta ufosta:
http://yle.fi/uutiset/24h/id63221.html
Uutinen on sinänsä virheellinen, että siinä ilmoitetaan kohteen arviokooksi maks. 500 m, vaikka sen pitäisi olla maili. Tutkimus ei oikein edennyt mihinkään, sillä kapteenin kohteen etäisyysarvioon kiintopisteiden puuttumisen vuoksi ei ole luottamista; kohde saattoi olla 16 metristä 1 600 metriin. Sellaisenaan ilman spekulointeja, havainto kuitenkin edustaa jotain mitä telluslaiset eivät kykene rakentamaan, eikä luonto pysty tuottamaan. Kyseessä oli siis kaksi maks. 1 600 metriä pitkää keltaista sikaria, jotka näyttivät olleen paikallaan. Myös tutkahavainto tehtiin 55 minuutin ajan.
Epäselvyyksien vuoksi otan toisen tapauksen käsittelyyn joka täyttää alustavien tietojen mukaan seuraavat tunnusmerkit:
- Se ei ole luonnonilmiö
- Kohteen koko on ja etäisyys on tiedossa
- Kyseessä ei ole harha
- Se on alus
- Se käyttäytyy tavalla, jonka rakentamiseen ihmiset eivät kykene
Etenkin kaksi viimeistä ovat ne olennaiset seikat. Mikäli taivaalla lentää alus, joka ei ole ihmisten tekemä, niin ei voida olettaa että se olisi alieneidenkaan, koska siitä ei ole mitään todisteita. ET-hypoteesia ei siis todisteta tällä, mutta tässä kohtaa meikäläinen ainakin hakkaa päätä seinään, jos siitä nyt mitään ei voi päätellä ja kohde jää virallisten määrittelyiden mukaa tunnistamattomaksi tai selittämättömäksi ja unholaan, kuten melkein aina käy.
Okei, no nyt pitäisi löytää tällainen havainto ja mieleen tuli ensimmäiseksi käpymäen tännekin kirjoittama ufohavainto.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001147&posting=22000000022616825
Oiskohan ollut tuo, voi olla että kaivoin väärän. Tossa noita sitten lisää:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001147&posting=22000000033415624
Olikohan tuo sama sitten se, mitä heitettiin lumipallolla? Muistaako kukaan? Käpymäki?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olisi voinut vaikka heittää,jos sääkin olisi sellaisen tekemisen sallinut.Oikea tapaus jo
tokassa linkissä,alimmasta taasen "virsi" viestistä löytyy samasta hieman enemmän.
Se että se oli siinä missä vaikuttikin olevan,niin siitä ei voi erehtyä,koska esim.
korkeampi metsä olisi estänyt näkyvyyden jos se olisi kauempana ollut ( katselukulmat ).
Ufohan se oli eihän siitä mihinkään pääse,teknillinen vempain jonka alkuperä on
tiedossa kait ainoastaan tekijöillä.Jos se oli joku ihmisten valmistama laite,niin kyllä
tekniikka oli jo tuolloin aika edistyksellistä :)...
Tälle tapaukselle on ihan turha edes yrittää löytää "luonnollista" selitystä.
Kysymys on enään siitä uskooko havaitsijan rehellisyyteen. Minä uskon, mutta kyse on kuitenkin uskosta. Tämähän se on näiden oikeasti mielenkiintoisten tapausten ongelma. Niistä harvoin jää jälkipolville muuta kuin havaitsijan kertomus tapahtuneesta.
meinaten,että kait ihan siedettävässä ajassa tekniikka on siinä vaiheessa,että tutkijat
saa katsottavakseen tutkittavan näkemän tapahtuman suoraan tämän pääkopasta.
Vaikeaa on jotain erikoista nähtyä sanoin kuvata,eikä se välttämättä ota ja luonnistu
oikein hyvin myöskään piirtämällä.Ok,yksittäinen ihminenhän saa loihdittua mitä
merkillisempiä tapahtumia ajatuksissaan,mutta jos useamman havainnoitsijan aivojen
uumenista piirtyisi näytölle samanlaista tavaraa nähdystä,niin se ehkä voisi jo painaa
jotain ?
-Käpymäki.
Uskonasiaksihan se menee. Ehkä voisit varmuuden vuoksi ajaa myös käpymäen äänen sillä ex-sensellä. ;)
http://ufocasebook.com/hollomanafb1957.jpg
Tuollainen sikarimuoto vilahti myös tuossa eräässä kapteenin haastattelussa. Riittäisikö esim. valokuva luottettavasta lähteestä ajalta ennen photoshop ja hieman taustatietoja jälkipolville? Siis todistamaan, että kyseessä ei ole, luonnonilmiö, maakalaisten alus, mutta joku alus kuitenkin. Jeesatkaa nyt vähän. Varmasti on joku sellainen havainto.
Kiitti tarkennuksesta.:)
Valokuvien manipulointi on lähes yhtä vanha harrastus kuin valokuvauskin. Toisaalta manipuloinnin varmaan tunnistaa helpommin noista vanhoista kuvista joten kai niillä voisi olla enemmän todistusvoimaa verrattuna juutuupivideoihin.
Kyllä sen valokuvan lisäksi olisi syytä löytyä muutama silminnäkijäkin. Mielellään vielä sellaisia jotka ovat tehneet havainnon toisistaan tietämättä.
kuitenkin,sillä kenelle lie sitten tarjoutuisikin mahdollisuus viskasta ufoa jollakin,niin
eikun jotain käteen ja kunnon kiskaisu..kiven murikka taikka kännykkäkin olisivat
kuitenkin järkevämpiä heitettäviä kuin lumipallo,sillä hyvällä säkällä niiden pintaan
irtoaa jotain siitä härvelistä ja muistoksi siitä kohtaamisesta saattaisi siis jäädä himpun
verran sitä toivottua vierasta materiaalia.Se seikka taasen,että voisi olla aika hankalaa
todistaa sen olevan ufosta peräisin onkin sitten taasen eri juttu..ellei sitten olisi vaikka
videointi päällä kamerassa jonka viskaisee mahdollisesti viimeiselle matkalleen.
Mahdollisen materiaalin lisäksi viskaisusta voisi olla se hyöty,että ohjastajat hiiltyisi
moisesta sen verran että katsovat pienen puhuttelun olevan paikallaan ja laskeutuisivat
alas hoitamaan sen alta pois.Se millaista porukkaa siitä astelisi pihalle,auttaisi
kummasti määrittämään sen mistä laitekkin on peräisin :D.
Ufoon pitäisi liimata kiinni gps-paikannin. Se voisi antaa vinhoja lukemia kiertoradan ulkopuolella. ;)
Ja joo, kyllähän noi humppisnoidit varmaan toivoo, että ihmisetkin olisivat ufomyönteisempiä, mutta kaitpa ne tietää mitä tekee, kun puskista lentelevät. Eipä se iso vaiva niille olisi tehdä "luu kurkkuun" ohilentoa suurkaupungin yli.
Onhan noita pari tapausta Yhdysvalloista mitkä tippuvat tuohon 'luu kurkkuun' -kategoriaan. Phoenix Lights -97 ja Stephenville tän vuoden tammikuussa: http://www.youtube.com/watch?v=QjHgyUOXhb4
Mikään ei kuitenkaan näytä riittävän todisteeksi edes tutkinnan aloittamiseksi. Ilmavoimien selitykset ilmiöille naurattaa vieläkin. Sotii kaikkia tapauksiin liittyviä faktoja vastaan.
Tarkoitan nyt sellaista ylilentoa mistä ei jää tulkinnan varaa kenellekään. Lentäisivät niin lähelle että ufon ikkunasta pällistelevien humisten nenäkarvatkin tallentuisivat kameraan. Useampaan kameraan.
niin se taisi olla jossain maassa vakuutuskin halvempi jos toi gps paikannin esim.autoon
juntattuna sopivaan kohtaan,ei kuin soitto yhtiöön -" hommatkaas autoni sassiin takasin"
Todisteita pitäisi saada,mutta kuvat eivät taida kelvata,koska kait niitä sentään muutamia
aitojakin pakostakin joukoon sankkaan sotkeutunut on.Jos oikeasti ainoa käypä todiste
olisi jokin alien raato pöydälle tutkittavaksi paiskattu taikka osanen muualla valmistettu,
niin kyllä saattaa jäädä todistamatta toisaalta tulleiden olemassasolo.Jos jättää nämä
salailu jutut pois ja puhtaalta pöydältä tavallaan miettimään todisteen saantia,niin en olisi
kovin varma siitä että mikään valtiokaan saisi noita mainittuja käsiinsä noin vaan vaikka
kuinka tehtävään paneutuisivat ja kummiskin ruinataan niitä todisteita milloin keltäkin.
"luu kurkkuun",no ehkä ne on vielä tyytynyt ruodon nielettämiseen,sillä onhan jo
muutama tapaus jossa niitä kattoajia on ollut mukavanlaisesti.Suuri joukko äimänkäkisiä
näkemästään,mutta joukkoon suureen ei mahdu kuitenkaan nähdyn varmasti tunnistavaa ?
Lentelisivät täällä Suomessa niillä ufoillansa a'la Phoenix, niin siihen lentelyyn saattaisi liittyä huomattavasti vähemmän disonformaatiota, jota USA harjoittaa. Tai sitten voisivat samoihin aikoihin lentää useammassa suurkaupungissa ympäri maailmaa. Kyllä sitä keinot keksitään ilman raatoa pöydällä tai osaa ufosta.. :D
ollaan olevinaan suurin & kaunein,niin mitenkäs sellaisen seikan voisi luontevasti
julistaa,että joko jokin maallinen naapuri taikka hieman kaukasemmat kulkurit pitää
heidän kalustoaan pilkkanaan,eihän silloin voi enää rinta rontingilla pöyhistellä ja voisi
se jokseenkin vaikuttaa turvallisuuden tunteeseenkin.Suomella pullat paremmin
uunissa sen suhteen,sillä tieto että vaikka kuinka pullistelisi,niin joku voi kuitenkin
halutessaan istua päälle,eikä neidon vastaan rimpuilu kovin kauan kestäisi.
Tilkkutäkin siistiminen lienee syytä tehdä välistä,on niin repaleista ettei edes kuvioista
meinaa saada selvää,jospa joku osaa yhdistää pienet kuviot yhdeksi suureksi tämän
eheyttämisyrityksen jälkeen.
Kyseessä jälleen 1985 :
Ollaan siis ensimmäistä kesää Ruotsin puolella metsänistutus puuhissa ja olemme
palanneet takaisinUppsalan ympäristöön jossa työt keväällä aloitettiin.Östersundin
korkeudella oltiin keskikesän aikoihinja nyt siis syysistutusten alkamisen aikoihin
palattu vähän kuin muuttolinnut konsanaan.Jotta ei uhalan tule seliteltyä,niin siirtyminen
Almungen lähistöllä sijaitsevalle työmaalle nyttemmin paikallaan.
Lähes koko konkkaronkka on paikanpäällä ja vaunut on sopivasti aivan istutusaukon
vieressä.Ei tule turhia työmatkoja & kuluja,kun työmaa alkaa lähes siitä mihinkä astuu
vaunusta ulos tullessaan.Toisella puolella tietä vaunuista katsoen oli myöskin talon
rauniot tai oikeastaan lähinnä perustushan se ainoastaan oli.Tulihan se oli senkin talon
aikoinaan tuhonnut ja kuolo korjasi asukin.Se mitä kuultiin asukista ja siitä paikasta,
niin hyvänä voinee pitää sitä,että se kuultiin vasta kun oltiin jo poistuttu paikalta.
Istutusaukkoa on molemmin puoltin tietä jonka molemmista päistä sijaitsi puomi.
Toinen puomi oli lukittuna koko sen ajan jonka vietimme siellä,toinen taas piti pitää
valelukossa,jotta luvatonta liikennettä ei olisi,ja hyvin toimi hämäys,sillä eipä muita
kulkijoita osunut paikalle.
Parisen päivää meni ja Tessua ei ollutkaan enää köyden päässä kentältä tullessa,
vaan oli purrut köyden poikki ja nähtävästi lähtenyt kaurista,peuraa taikka jotain muuta
metsän eläväistä jahtaamaan.Yhdeltä kauppareissulta tullessamme ajoin turhan kovaa
autolla jonka jarrut puolsi tosi reippaasti ja sen seurauksena menetin auton hallinnan
ja siinä ei enää voinut kuin sivuikkunasta katsoa kun auto ajautui kohti julmetun
näköistä kiviröykkiötä kylki edellä.Kauheta ääntä kuului,eikä voinut välttyä ajattelemasta
miltä äsköttäin maalattu auto näyttäisi ja kuinka sen vanhemillekkin selittäisin.Vaikea
on kuvailla tapahtunutta,ääntä raastavaa lukuunottamatta kaikki tapahtui hyvin
pehmeästi,auto ikään kuin vain liukui kohti sitä röykkiötä,"törmättyään" muutti suuntaa
ja pysähtyi lopuksi nätisti tielle.Ainut mikä jäi muistoksi "metsään ajosta" on pieni
painauma helmapellissä,eikä maalille käynyt silläkään kohdin mitenkään.Onni
onnettomuudessa,siinä olisi nimittäin voinut käydä tosi huonostikkin.
Muutama päivä meni ja palsta oli siinä vaiheessa,että se saataisiin hyvin pääteltyä
Tertun,minun & Pekan voimin,joten muut ottivat ja muuttivat seuraavan työmaan
luokse,senkin takia ettei tarvitse kesken työpäivän lähteä muuttamaan.Tessusta olivat
laittaneet ilmoituksen lehteen -"jos näet seuraavanlaisen koiran,voisitko ystävällisesti.."
ja jokuhan oli sitten sellaisen nähnyt pihallaan,mutta koska kännyköitä ei vielä tuolloin
ollut,niin meille käytiin tästä erikseen ilmoittamasta koska olimme sitä paikkaa
lähimpinä.Lähdin sitten Tertun kanssa hakemaan Tessua.Matkaa taisi olla jotain 100km
paikkella suuntaansa,joten hieman harmitti kun reissu osoittautui turhaksi,sillä
luppakorva olikin jatkanut matkaansa perille saapuessamme.Tämä siis 21.08.1985.
Se mitä näimme paluumatkalla,niin siitä olemme kertoneet ainoastaan muutamalle
henkilölle,mutta luultavasti kyseessä oli vain jonkun typerä pila,joten en uskalla siitä
tämän enempää ruveta kirjoittamaan.
Kolmisen tuntia tuhraantui turhaan ja unet ovat jäämässä turhankin vähäiseksi
ennenkuin kello rupeaa kamalasti aamulla taasen mekkaloimaan,joten eipä ole juuri
kuin pehkuihin painuminen mielessä "kotia" vihdoinkin saapuessamme jotain
kymmenen tai yhdentoista jälkeen.Olin jo astumassa vaunun etutelttaan,kun Tertun
huomio kiinnittyi metsässä (harva mäntymetsä) liikkuvaan valoon ja pyysi minutkin
katsomaan sitä.Valo näytti pujottelevan puitten välistä ja saapui pian edessämme
olevaan istutusaukkoon.Kävin huutamassa Pekan hereille,jotta hänkin tulee
ihmettelemään moista.Sen verran oli näkyvyyttä että puunlatvat erotti yötaivasta vasten,
eikä tämä valo noussut kertaakaan niin korkealle.Aina välillä sen ollessa matalalla niin
maasto erottui selvästi risuineen ja kivineen.Lähimillään tämä oli meistä n.10-15m
päässä.
Silloin kun se ufo oli lähimmillään, niin se jäi aivan riittävän pitkäksi aikaan siihen
parkkiin,jotta johan sitä rupesi miettimään että mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä.Se
kuinka kauan se siinä sitten tarkalleen oli on aika vaikea määrittää,mutta päälle
kymmenestä sekunnista kuitenkin kyse.Hieman orpo olohan siinä seistessä
kieltämättä tuli,mutta vahvimpana tunteena oli kuitenkin se,että pitäisi astella tien yli
sen luokse.Ok,ei tullut mentyä,kun ei ihan tarpeeksi löytynytkään rohkeutta ja ehkä
"ne" sitten lopulta kyllästy katsomaan tumput suorina seisovia ihmisiä ja päättivät
hissukseen poistua suorinta tietä pois näkyvistä.
Se mikä on harmittanut näihin päiviin ja nähtävästi harmittaa vielä pitkään on se ettei
valokuvaamista tullutedes yritettyä,se ei yksinkertaisesti tullut mieleen,vaikka aikaa
olisi siihen ollut minuuttikaupalla.En tiedä olisiko niillä halvoilla kameroilla edes saanut
juuri mitään tallentumaan filmille,mutta kun Pekankaan ei olisi tarvinnut kuin ojentaa
kätensä vaunuunsa ja napata kamera,eikä meidäkään ollut kuin muutaman metrin
päässä auton hansikaslokerossa,niin arvatkaa harmittiko,varsinkin silloin tuoreeltaan.
Sitten mentiinkin nukkumista yrittämään,Terttu valitteli kuitenkin jossain vaiheessa
yötä vaunun ulkopuolella olevista valoista ja itse yritin pimentää sisään tunkeutuvaa
valoisuutta vetämällä kangasta naaman eteen ja kehotin Terttuakin että pyrkii olemaan
piittaamatta niistä valoista ja sitten lopulta uusi aamu otti ja sarasti.Se oli helpotus
,vaikka unet jäi todella vähiin.Ja näin oltiin päiväyksessä 22.08.1985.
Sovin Pekan kanssa,että lähdemme kalaan töitten jälkeen ja että teemme normaalia
lyhkäisemmän päivän siitä johtuen.Työt tehty ja aika mennä kalaan. Terttu vastusti
ajatusta jyrkästi ,ettei vaan sama toistu..-"eihän nyt toista kertaa.." oli vastauksemme.
Läksimme ja Terttu jäi paistelemaan räiskäleitä.Ja koska Terttu oli ollut se joka
poikeuksetta avasi puomin sille saapuessamme,niin tuntui hiukkasen oudolta itse
tehdä se homma ja muutoinkin oli hyvin hyvin harvassa ne kerrat jolloinka ei Terttu
istunut vieressä,joten poikkeuksellinen päivä oli tosiaankin jo menossa.
16:30 Tertulle tuli outo tunne ja päätti lähteä luoksemme,mutta lähti kulkemaan väärää
järveä kohti,koska ei ollut katsonut minne päin lähdimme Pekan kanssa ajamaan.Jo
parin sadan metrin päähän kuljettuaan huomasi metsän loputtua tienvierestä oikella
puolella aukon takareunassa valosoikion (keskikeltainen väriltään) joka tuli häntä
vastaan,Terttu otti ja piiloutui pienen kukkulan taakse siinä toivossa ettei häntä
huomattasi.Vähän ajan päästä rohkastui jatkamaan matkaa ja käveli mahdollisimman
tavallisesti katsomatta kuitenkaan oikealle.Lähes puomille päästyään huomasi ettei
autoa ollut sen luona,eli oli tullut erehdyttyä järvestä.Terttu lähti kulkemaan takaisin
päin.Kävellessään huomasi nyt pienemmän valosoikion (vaaleankeltainen) seuraavan
häntä takaviistossa oikealla puolella tietä,puhelinpylväitten puolivälin korkeudella
samaa tahtia kanssaan edeten,kun Terttu saapui takaisin metsän kohdalle tämä
soikio loittoni oikealle metsän sisään.Lopulta Terttu saapuu takaisin vaunulle ja
vaunuun sisälle päästyään alkaa rukoilla, että saapuisimme pian takaisin,vaikka ei
uskovainen olekkaan.
Takaisin minun ja Pekan luo.Olemme nyt tovin virvelöineet tai ainakin yrittäneet,sen
verran vaikeaa touhua,että vaikka ruohikkouistimet käytössä,niin kiinni tahtoivat vähän
väliä lumpeisiin tarttua ja jostain syystä on jotenkin kovin rauhaton olo ja ehdotankin
Pekalle vaunuille lähtemistä.Pekka ei kuitenkaan halunnut ihan vielä lähteä,vaan
heitellä vielä tovin. Itse en enää pystynyt virvelöintiin edes keskittymään,vaan hoputtelin
siinä auton vieressä odotellessa.Lopulta lähdemme takaisin vaunuille päin.Tertun
kuullessa automme äänen tulee vaunusta ulos ja erotan hänen kalpeat kasvot pitkän
matkan päähän ja toteankin Pekalle,että näyttääpä Terttu huonovointiselle. Tertun
lyhyen selostuksen jälkeen ehdotan että käymme kurkkaamassa,näkyykö mitään vielä
..vastaus on kielteinen,mutta minäpäs menen (paha möläys,kadutti heti kun suusta
pääsi sanat nuo,joten kai se oli mentävä..).
Jo muutaman askeleen otettuani tapahtui jotain aivan uskomatonta..musiikkia rupesi
tulvimaan metsästä,satumaisen kaunista oboe/huilumusiikkia,lopulta saartaen meidät
kokonaan.Siinä tilanteessa kaikki muut äänet tuntui häipyvän ja jotenkin tuntui kuin
hidastusta katsoisi.Näin sivusilmällä kun meidän Mikki kissa lähti kulkemaan suoraan
siihen suuntaan josta musiikki oli alunperin ruvennut kuulumaan.Tertun huutelusta
välittämättä jatkoi vaan matkaansa,minukin teki mieli kovasti mennä sinne kovasti ja
otinkin jo muutaman askeleen Tertun karjuessa nimeäni ikään kuin havahduin.Autolle
ja pian oli seuraava ajatus.Kissan jälkeen jättäminen tuntui tosi raastavalta,mutta kun
en yksinkertaisesti kyennyt hakemaan sitä siinä tilanteessa,tuntui siltä ettei paluuta
ehkä ole jos sitä yrittäisin.Aukion poikki metsikköön en uskaltanut katsetta enää
edes luoda.
Huusin Pekalle,että sieppaa makuupussinsa,Tertun hakiessa meidän pussukoita,sillä
nyt lähdetään.Pekka oli luullut että olimme laittaneet automankan päälle.Lopulta sain
avaimen osumaan virtalukkoon ja pääsimme matkaan.Ajaessa paniikki tunnelmaa ja
seuratuksi tulemisen pelkoa/tunnetta.Ihmeellistä on myös se mitä ei tehty matkalla oli
se,ettei pysähdytty aukaisemaan äsköttäin sulkemaani puomia.Ei ainakaan muistu
sellainen tilanne mieleen Tertullakaan ja jos oltaisiin ajettu päin,niin kyllä se olisi
autosta sentäs näkynyt.Auto kyllä kurttaantui myöhemmin,kun rattijuoppo ajoi suoraan
eteen.Odottaa vieläkin ansaitsemaansa kunnostusta.
Saavumme jokatapauksessa lopulta Råsjön tieltä Almungeen johtavalle tielle isojen
peltojen kohdalle (vaunuilta n.5,5km) ja katsomme kirkasta tähtitaivasta,miten nyt on
jo pimeää?Saavumme tuttavaperheen luo 22:10 kyyneleet silmissä.Kellonajan katsoin
keittiön seinältä olevasta kellosta .Matka vaunuilta noin 20km.Selitimme heille tilanteen.
Otimme aamulla sitten yhteyttä poliisiin ,mitäs heidän pitäisi asialle tehdä oli se
komentti jonka vastaukseksi sain ja kun en oikein osannut vastata asia jäi sikseen.
Tulihan ainakin ilmoitettua viranomaisille,se kirjattiinko se ylös jonnekkin on taasen
eriasia.Kävimme myös joka aamu viikon ajan huutelemassa kissaamme, ei ilmaantunut.
Pekka pääsi Suomen puolelle,jos ei ihan tapahtumien jälkeisenä päiväni,niin sitä
seuraavana,kun kyyti sopivasti tarjoutui.Ei olla sen jälkeen oltu yhteyksissä,mutta
jonkin aikaa sitten sain päähäni googlettaa hänen nimellään kuvia ja oitis tärppäsi ja
ilmoitinkin tästä tärpistä eteenpäin,jotta tutkija(t) saavat otettua häneen yhteyttä ja
toivon mukaan täten saadaan myös hänen kertomuksensa tapahtuneesta luettavaksi.
Tessun haimme loppujen lopuksi poliisiaseman putkasta ja 28 punkkia siitä irroitettiin
muutaman päivänsisällä,oli kyllä reissullaan oppinut kaikenlaista syömisistä ja
suojautumisesta :).Ja kun sitten reilun viikon päästä saavuimme kotia tänne Suomeen
niin ainakin reilun kahden viikon ajan Terttu valitti kun ei saa nukuttua,kun korvissa
"morsettaa"niin kovasti,sitä morsettamista ei ollut milloinkaan aiemmin tapahtunut.
Tertultahan katosi kuukautiset lähes tyystin näitten Ruotsin tapahtumien jälkeen
vuosikausiksi,voihan olla että pelkkä yhteensattuma kyseessä ja mitään kovinkaan
ihmeellistähän se ei yksistään ole,sillä ihminenon sen verran monimutkikas olento ja
niin monet tekijät vaikuttavat niihinkin,mutta laittaahan se väkisinkin pohtimaan sitä
mistä toisetkin ovat kertoilleet,eikä tietynlaista epävarmuutta helpottanut se että niihin
aikoihin herättiin myös silloin tällöin samankaltaisia unia nähneinä ja olo molemilla
"murjotun" oloinen.Mitään outoja jälkiä ei kummastaan kuitenkaan löytynyt,mutta
olihan se pienoinen pakko kuitenkin ottaa ja tarkistaa sekin seikka.
Ja vaikka tällä ei luultavasti ole mitään tekemistä 21-22.08 tapahtumien kanssa,niin
olkoot luettavana kuitenkin.Veljeni (Jouni) kävi kiertämässä siellä metsässä sen jälkeen
kun ufotutkija oli käynyt paikanpäällä haastattelemassa,maastoa tutkimassa ja
kaavakkeet täytettäväksi antanut ja täyttämistä odottanut.Tutkijan,minun & Tertun
lähdön jälkeen oli siis lähtenyt lähimetsiä kiertämään ja olikin törmännyt paikkaan
jossa puita oli katkeillut porrastetusti,ihan niinkuin jotain olisi tullut alas sillä kohdin
ja hiiltynyt/palanut kohtakin oli maassa siinä tyngimmän puun edessä.Käytiin myös
Tertun kanssa sitten katsastamassa paikka viimeisellä kissankutsuntareissulla.Voihan
olla että se oli metsäkoneen,trombin taikka salaman tekosia.
Lopultakin hypnoosi järjesty,mutta mitään uutta se ei oikeastaan tuonut mukanaan,tai
ehkä silti tämän, että sekäTertulta & minulta katkesi "filmi" samassa kohdassa,eli
siihen kun valoa rupesi tunkeutumaan autoon pakomatkalla.Terttu näki myöskin
"suppilo"ufon.
Ja jotta voipi halutessaan hieman vilaista paikkaa :
eniro.se,sieltä löytyy oikein hyvä ilmakuva/hypridi.Vaunut sijaitsi lähellä Käbbol tekstiä,
tien oikealla puolella sijaitsevalla pienellä aukiolla.Hyvin erottuu vielä istutusaukon
muodot..ei ole hirveästi muuttunut (vieläkään) eteläinen puomi poistettu ja "uusi"
rakennus ilmaantunut.
koordinaatit :
Lat: N 59º 49' 23.83"
Long: E 18º 7' 43.90"
Terttu käveli lähelle Örsjön järveä,minä taas kävin Pekan kanssa kalassa Södersjössä.
Eli se alus tuli luoteesta siihen aukiolle,poistui näkyvistä lopulta sen läheisen läntisen
metsikön taakse, siitä samaisesta metsiköstä se musiikki rupesi soimaan seuraavana
päivänä.
Neljäskin havainnoitsija taitaa ainakin löytyä,sillä lehdessä oli kirjoitus havainnosta joka
tehtiin nähtävästi 22 - 23.08 vastaisena yönä,mies oli herännyt siihen kun makuuhuone
oli yöllä valaistunut ja puutarhassaan oli jokin oranssahtava ufo liikuskellut.
Havaintopaikka ei ollut kovin kaukana,mutta mikä kylä oli kyseessä,niin sitä en muista,
vaunun ja Saalan väliin taisi kuitenkin sijoittua (90km) ja koska mummolassa luin
lehden josta meille mainittiin,niin Sala-allehanda todennäköisesti kyseessä.
Lisään tähän suht koht loppuun vielä tämän seuraavan tekstin varmuudenvuoksi.
ja vielä ettei vaan kenekään mielessä käy..viinalla/huumeilla ei todellakaan ole mitään tekemistä
näitten havaintojen kanssa..mitään helvatun huumetta ei ole koskaan edes joulahtanut mieleen
kokeillla ja alkohooliakin sisältäviä juomiakin on ehkä kurkustamme (siis Tertun & minun) valunut
elämämme aikana yhteensä alas sellainen normaali mukillinen.
-Käpymäki.
kasaan kursimis kohtalon.Joten tässä nekin nyt tulee.
1.LIIKKEELLE LÄHTEVÄT TÄHDET
Tämän(kin) havainnon saimme tehdä ihan kotipihalta käsin.Olimme vähän aikaa
sitten pöräyttäneet pihalle pv volvollamme ja jo poistuneet siitä.Jyväskylään
suuntautunut kauppareissu tällöin mitä todennäköisemmin takana ja ostokset
takapenkillä odottivat sisälle kantamistaan.Isä oli tuolloin äidin kanssa myös ulkosalla
ja rupesin siinä sitten isän kanssaan jutustelemaan,kun Terttu lähes oitis kehoitti meitä
katsomaan tähtiä.Päivä oli jo vierähtänyt siihen pisteeseen,että kirkkaimat tähdet
erottui jo selvästi.Se mihinkä hän halusi meidän kiinnittävän huomiomme oli se että
läntisellä taivaalla näkyi kaksi suurta kirkasta tähteä.Aiemmin niitä ei ollut siellä
näkynyt,joten hieman oudoltahan se tuntui.
No siinä niitä kuitenkin seisottiin ja ihmetellen katseltiin jonkin aikaa,kunnes yhtäkkiä
nämä ampaisivat liikkeelle suureksi hämmästykseksemme.Liikkeelle lähtiessään
näyttivät ensin tippuvan kokonsa tai tuplasti sen verran,suuntana näyttää olevan
pohjoinen.
Tämähän olisi nyt helppo selittää siten että nämä "tähdet" olivat lentokoneita jotka
olivat tulossa suoraan meitä kohden,jolloinka näytti että olivat paikoillaan ja kun
olivat muuttaneet suuntaa,niin liike rupesi erottumaan.Itsekkin olisin ollut valmis
hyväksymään sen tulkinnan,ellei seuraavaa olisi tapahtunut.
Pohjoiseen päin jatkui näiden kahden matka ja yhtäkkiä kolmaskin tähti "tippui"
näitten yläpuolelta tehden niitten kahden alapuolelle kaarroksen ja siirtyen sitten
kärkeen ja yhtenä jonona jatkoivat matkaa.Meinaan se liike,se nopeus jolla se yks
liittyi seuraan,siis se oli jotain aivan mieletöntä!!!
Hyvin vaikeaa sitä on sanoin kuvailla,mutta jonkulainen yrityshän sitä on tehtävä kuitenkin.
Lähti paikaltaan,siltä se ainakin näytti ja samantieen nopeus oli sellainen, että liike
erottui valojuovana ja "silmukka" samassa vauhdissa.Peukalon verran ( 1" ) toisten
yläpuolelta "tippuen", samanverran niitten kahden muun alapuolelle.Huomattavasti
kauempana oli kuin ne 2 muuta,kun lähti liikkeelle,sillä se oli pikkuruinen piste(tähti)
taivaalla,muut 2 olivat kutakuinkin iltatähden kokoisia ja kuitenkin tämä kolmas oli
niitten kanssa samankokoisena kärjessä about sekunnissa.Siinä sitten kolme tähteä
samoin välimatkoin toisistaan matkasivat sitä pohjoista kohti.
Sen verran kuin pystyin seurasin kolmikon matkaa,eli siirryin pihalta läheiselle tielle
seisoskelemaan,koska se mahdollisti sen ettei puutkaan tule eteen häiritsemään.
Samaan aikaan kun saavun tielle,niin eräs paikalle osunut tuttu kysyy että minnekkäs
matka.Selitin hänelle mistä kyse ja samalla osoitin hänelle niitä matkaajia.En muista
sitä näkikö hän niitä,mutta pieniä ne kumminkin oli jo siinä vaiheessa.
Tämä havainto tapahtui nähtävästi vuoden 1985 syyskuussa.Vielä oli ihan leppoinen
mukava ilma ja myöskin koska ajelimme pääsääntöisesti vielä volvolla tuona vuona.
Kävin vähän kellon kanssa kertaamassa tapausta,vähintään 1min. kului aikaa
aikoinaan.Tämä on sitten tosiaankin vain aivan minimiaika tapahtuneelle.Kuvitus
löytyy Uforaportin 14 kannesta,keltainen nuoli ja 3 valoisaa palleroa.
2.HIEKAN HAKU
Oli talvi-ilta ja tarvitsimme hiekkaa veneitten hiekkaköleihin ja koska pihalla oleva
hiekkakasa oli umpijäässä,niin ainut paikka mistä sitä siihen hätiin oli saatavissa oli
sellainen hiekkalaatikko mäenharjalla puolenkilsan päässä.Eihän siinä sitten auttanut
muu kuin otta ahkio perään ja lähteä matkaan.Päiväkin oli jo taittunut illaksi ja hieman
väsykin jo painoi,jotenka eihän se kovin kutsunut,mutta välillähän on tehtävä
sellaistakin joka ei mielekkäältä tunnu.
Onneksi eräs tarjoutui kuitenkin lähtemään seurakseni.Oltiin siinä sitten justiinsa
mätetty ahkio lähes täyteen kun tämä valopallo ilmeistyi näkyviin.Kooltaan sitä
voinee hyvin verrata näkyvään kuuhun.Hyvin pystyi katseella seuraamaan kun kerran
tien yläpuolella kulki,kunnes hetkeksi pienen metsäsuikaleen noin.30m leveän taakse
katosi.Sen suikaleen jälkeen oli taas avaraa aukkoa jolloinka se taasen oli hyvin
nähtävissä,kun olimme itsekkin sen metsikön toiselle puolelle siirtyneet.Jatkoimme
tietä pitkin mutkaan saakka kohtaan johonka pysähdyimme katsomaan kun se sillä
kohdin kaarsi hissukseen itäänpäin.Seurasimme sen kulkua kunnes se oli loitonnut
meistä sen verran,ettei sitä olisi enää pitkään näkynytkään.Tästä näkemämmästämme
intoutuneena piti kiskoa sitä ahkiotakin kiiruusti takasin kotipihalle.Kiskomista se oli
lähinnä sen takia,kun pakkasta oli sen verran reippaasti että tielle pakkaantunut
lumikin oli kovin nihkeää.Kyllä siinä pakkasilmaa reippaasti hönkiessä keuhkotkin
tykkäs hieman kyttyrää.
Ahkio hallin eteen ja sitten tikapuita pitkin kiiruusti koulun katolle.Persaukset lumessa
laskimme sitten näitä satelitteja (niitä pieniä liikkuvia valoja) vai mitä ne nyt sitten
lienee olivatkaan.Seurattiin aina yhtä kerrallaan,siten että eri kohde per nuppi, niin
kauan kuin pysyivät näkyvissä.49kpl niitä laskettiin sitten pyöreesti puolen tunnin
aikana.En tiedä kuinka paljon tuolla ylhäällä tuolloin 80-luvun loppupuolella oli
liikettä parhaimillakaan,mutta ajankohtaan ja sijaintiin nähden luku tuntuu kuitenkin
aika rajulta.Ei voi kyllä mistään vastaavista luvuista puhua täällä nykyäänkään
taivaalle tähyilessä.
Välimatkoja on lähes mahdotonta määrittää,kun on entuudestaan tuntematon
taivasta vasten,joten kohteen kokoa on sinällään aivan turha yrittää lähteä
puntaroimaan,mutta tässä tapauksessa rohkenen kuitenkin jo laittaa jonkunlaisen
arvion sen valosoikion koosta,lähinnä sen metsikön suirun ylitykseen pohjautuvan,
sen perusteella sanoisin kuitenkin,että nykymittapuun mukaan pienen henkilöauton
kokoisesta kulkijasta kummiskin kyse.
Silmiin pisti yhdessä vaiheessa myöskin se ettei soikion kulku ollut aivan tasaisen
näköistä,vaan pieniä heilautuksia oli välillä ikäänkuin havaittavissa.Hyvänä asiana
voinee pitää sitäkin,että tämä matkaaja tuli nähtyä useammasta suunnasta.Edestäpäin,
silloin kun se huomattiin etelästäpäin saapuvan.Sivusta hetken ennenkuin ylitti
metsikön.Ja hieman takaviistosta tullessaan uudelleen näköisälle.ja lopuksi peräpää
meitä kohden itäänpäin poistuessaan.Muodoltaanhan se oli aika pisaramainen
kauttaaltaan valoa hohtava.Uforaportti 14 kannessahan se on nähtävissä.
http://www.suomenufotutkijat.fi/uforaportit.htm
Siinä missä niitä kuvia on 4 rivissä,niin siitä vasemmanpuoleisesta kyse.
Tuokin on nyt tullut kellotettua ja valosoikion kohdalla puhutaan pyöreesti 2
minuuttia ja 45 sekuntia kestäneestä havainnosta.
3.VIIDELLE IHMETELTÄVÄÄ
Eletään vuoden 1989 joulukuuta.Työpäivä takana,mutta talvi ei tunne armoa,vaan
Terttu on jo putsaamassa pihaa sataneesta lumesta.Itse vehtailen vielä sisällä ja
tuskailen jo pelkän ulosmenemisen ajatuksen kanssa.Lumityöt on sellainen asia
jonka takia talvi tuntuu tosi tuskalliselta,ei riitä pakkanen ja sen mukana tuoma
pureva viima,vaan vielä on sitä valkoistakin juttua sadeltava.Ei voi jättää sikseen,
kun sitten ei autotkaan liikkus mihinkään tarvittaessa,ei pelittäisi pelkät polut.
Luojan lykky on kuitenkin se että Terttu jopa nauttii niistä lumitöistä.."saa raitista
ilmaa ja kuntokin pysyy hyvänä" blaa blaa,karhuna talvet voisikin menetellä.Juu en
tykkää talvesta,muut vuodenajat kyllä menettelee,vaikka ovatkin talveen verrattuna
kovin lyhyitä.
Oltiin noihin aikoihin vasta rakentamassa omaa kotia,joten asuimme vielä
kansakoulun "vanhalla puolella".Vanhaksi passaa sitä huoletta nimittää,koska koulu
valmistui v.1897.Terttu oli kuitenkin meidän tulevaa pihapiiriä putsaamassa siinä
vaiheessa,kun astui vihdoin pihalle.
Harvoin sitä kummiskaan tulee hätkähdyttyä kuten silloin,sillä pihanperällä oli jokin
laite josta oli 5-6 tai ehkä jopa 7 valoa nähtävissä.Yritin hetken näitä valoja painaa
mieleen,sillä ne kaikki eivät olleet aivan samankokoisia keskenään ja joitain
värierojakin niissä oli nähtävissä,mutta jostain syystä tämä mieleenpainaminen ei
onnistunut.Äärimmäisten valojen väli arviolta 7 -10 metriä.
Siinä se olla kökötti kummiskin,matalla ja lähellä.Joko se oli pihan tai kapean nuoren
metsikön yllä.Kauempama se ei olisi edes voinut olla,koska siellä oli jo sen
korkuista puustoa,ettei sitä olisi edes voinut nähdä.Etäisyys siltä rappuselta jolla
seisoin siihen laitteeseen oli n.25 metriä ja kutakuinkin 7metrin korkeudessa se leijui,
eli tässä tapauksessa voinee jo puhua lähihavainnosta.Eikä tämä laite ollut kovin
hiljainen.Ääntä jolle ei löydä suoraa vastinetta,niin sitä on yllättävän vaikeaa kuvailla,
mutta pidän nuo aiemmat vertaukset voimassa,eli etäältä lähestyvä ukkonen tai
vaihtoehtoisesti voimakasta kumisevaa jylinää,mitä lie sekin sitten tarkoittaa,näin
Terttu ääntä kuintenkin on kuvaillut.
Voimakasta,muttei kovin kovaäänistä.Selkokieltä selvästikkin.Vähän samaan malliin
kuin iso V8 tyhjäkäynnillä.Se pitikö itse laite sellaista ääntä,vai vaikuttiko se laite
sitten jotenkin tilaan ympärillään täten ?
Terttukin oli siis selvästikkin huomannut sen,joten menin sitten kutsumaan
vanhempani & heidän vieraansa katsomaan tätä pihapiirin kummajaista.Joten
neljästään seisottiin ulkoterassilla ja Terttu pihalla sitä katselemassa.Väki kuitenkin
rupesi pikkuhiljaa harvenemaan,kun se vain olla möllötti siinä.Ensimmäisenä
sisäänmenijänä oli äiti,koska oli huolissaan siitä että uunisssa paistumassa olevat
pullat ruskistuisi liikaa.Seuraavana oli isän vuoro,koska sopivaa vaatetusta ei tullut
nykäistyä päälle,kun noinkin yllättävä tilanne tuli,joten sisätilan lämpö kutsui luokseen.
Viimeisenä sisäänmenijänä oli tämä heidän vieras,joka sentäs viipyi hieman
pidempään ulkona nähtyä ihmettelemässä.Hänen verukkeensa oli silloin menossa
oleva elokuva,tämän elokuvan avulla,jos sen nyt oikein muistan,niin päiväys ja
sinnepäin oleva kellonaikakin löytyy.Nyt pitää vain veikata kellonaika 16.00 -
19.15 välille.
Kun veranta tyhjeni,niin siirryin liukkaasti Tertun luokse.Vähän aikaa
keskusteltuamme,niin tämä laite rupeaa vaakatasossa liukumaan meistä katsottuna
oikealle,toisin sanoen pohjoiseen.Lähes samanaikaisesti tuttu auto hiljentää ja
kääntyy pihalle,joten juoksen sen luo ja pyydän äkisti kyytiä.Vaikka ihmettelevät
mistä kyse,niin ei siihen selittelyyn ollut aikaa,vaan mennä piti minne sanoin.Tarkoitus
oli päästä suoraan sen laitteen alle,koska jatkaessaan siihen suuntaan,niin tien
ylitys olisi tullut sillekkin kohta ajankohtaiseksi.Pyydän pysähtymään sille kohtaa
jossa arvioin ylityksen tapahtuvan,mutta ei näkynyt.Pihan ja tien välissä oli n.30:nen
metrin levyinen metsikkö.
Hypätään autoon ja siirrytään vähän eteenpäin,kohtaan jossa tien molemmin puolin
peltoa.Ei näy eikä kuullu.Ja eipä voi paikka tätä hiljaisempi juurikaan olla,sillä
hiljainen on kylä ja E 75 11km päässä.En voinut kuin ihmetellä sitä mitenkä sellainen
laite voi sillä tavalla hävitä.Häviäminen kyllä tavallaan selitty kun palattiin Tertun
luokse,koska hän kertoi sen laitteen vain sammuneen/hävinneen yks kaks heti sen
jälkeen kun olimme kääntyneet sille tielle.Hetkeä ennen sen katoamista siitä oli
erottunut laatikkomaisia ulokkeita.
Ja tuonkin olen kellottanut ja minimiaika havainnolle 2 minuuttia,mutta kuten
tekstistä käynee ilmi,niin aikaa lienee kulunut paljonkin enemmän.Tähänkin väsätty
kuva samaisen kirjan kannessa,toinen vasemmalta.
Se mikä tuossa havainnossa on jäänyt hieman kaivelemaan (sen lisäksi ettei taaskaan
tullut valokuvien napsiminen mieleen,vaikka oli jo sentäs kohtuu kamera ) on se,että
sen turhan ajamisen sijaan olisin pyytänytkin heitä pikaisesti poistumaan autosta ja
luomaan katseensa kohti hallia,niin tapauksella olisi ollut 2 lisätodistajaa.Nyt heiltä
jäi se näkemättä syntyneen häslingin vuoksi,vaikka hetken olin siinä luullossa että
hekin olivat sen nähneet kääntyessään pihalle,mutta kun ei niin ei.
Vau!
Tosi jänskää!