miten jaatte kulut uusperheessä

Elikkäs meillä on mieheni kanssa yhteiset rahat,meillä molemmilla on lapsia edel.liitosta ja yhteinen ja siis kaikki asutaan saman katon alla,on täysin mahdoton lähtee erittelee rahoja ja musta kuuluuko se edes perheeseen?teidän tilanne kyllä vaikuttaa hieman oudolta?mitä miehesi tarkoittaa sillä et lapsista ei mitään hyötyä?miehesi on kyllä tod.törkee sinua kohtaa,elää sinun siivillä,lapsi on miehesi esikoinen siis?jätä tollanen mies oikeesti,pärjäät varmasti ilmankin ku käyttäytyy ku mikäkin sika sinua kohtaan.

minulla on yksi tuttu joka elänny uusperheessä(nyt asuu jo omillaan)siihen perheeseen kun tuli toinen lapsi ja kun se mies ei ollut sen tuttuni isä,kohteli hän sitä todella törkeesti ja sanoikin monesti kun et ole minun lapsi ym.jos mun mieheni sanoisi noin,lähtisin oitis kävelee.

lapsetn eläminen, ja omien lasten eläminen, itsensä eläminen... huh huh... varmaan sunkin eläminen, onko mitään järkee tehdä lisää muksuja, jos elämä on noin tiukalla? Heh.. mies parka.

Meidän perheeseen kuuluu minä, mieheni ja miehen lapsi. Erilliset tilit mutta yhteiset rahat.
Näin on jo neljä vuotta ollut ja hyvin on mennyt, ei riitoja rahasta tai menoista.
Toivotaan ettei miehesi käytös jatku kun lapsi syntyy,itse en tuollaista käytöstä sietäisi.

Joskus kun kun lukee näitä juttuja täällä niin tulee väkisinkin mieleen et miksi on pitänyt mennä yhteen henkilön kanssa jolla on lapsia jos ei ole valmis osallistumaan kaikkiin kuluihin, myös sen puolison lapsen elättämiseen.

tuohan on kun minun ex mieheni. samalla tavalla käyttäytyi ja kun tuli yhteisiä lapsia en minustakaan ollut enää hyötyä hänelle. alkoi henkinen ja ruumiillinen väkivalta. rahaa häneltä ei saanut vaan oli tultava toimeen omillani, vaikka mies kävi töissä. ei maksanut yhteisiä laskujakaan yhtään. kamala valitus, jos joutui ruokaa perheelleen ostamaan. yhtään ei miestä ottanut päähän, kun kavereiden kanssa piti lähteä iltaa istumaan. eron jälkeen tutustuin narsismiin ja kaikki hänen käytöksensä viittaa siihen. joten onneksi pääsin ajoissa pois. yhteisiä lapsiamme hän ei halua tavata. kolmeen vuoteen eivät ole nähneet. uusi vaimo neljän lapsen kanssa menee omien lapsien edelle. meidän yhteisistä lapsista ei ole hänelle mitään hyötyä. niinkuin hän aikoinaan sanoi.
tää on siis ihan raja tapaus. ei se sano sitä että teillä menee näin. kannattaisi jutella miehen kanssa vakavasti. asun nyt normaalin miehen kanssa ja meillä kulut menee puoliksi suunnilleen. ei meillä katsota kuka ostaa mitäkin ja maksaa. kumpikin auttaa toista omien varojensa mukaan, jotta pärjätään eikä laskut jää maksamatta.

lapsi tai lapset saavat kaiken ,mitä pitää, sitten vasta toiset. Sillä ei ole lasten vika, että isä on jättänyt heidät.
On jotenkin kumma, että uusia lapsia pitää tehdä vaikkei osata ensimmäisistäkään huolehtia. Ekat eivät saa kärsiä siitä, että mies tekee sijaislapsia. Heille kuuluu turvata hyvä rahallinen elintaso.
Varsinkin jos neljä on sun, niin miehellä ei ole velvollisuuta heitä kustantaa.

paljon täällä puhutaan, että uusioperheissä avo tai aviopuoliso, ei ole toisten lapsista vastuussa ja elatusvelvollinen. mutta kyllä se menee niin, että jos perheessä asuu lapsia eri avioliitoista, ovat molemmat aikuiset velvollisia huolehtimaan siitä, että lapsella on perustarpeet. ruoka, vaatteet ja katto pään päällä. eli arkipäivästä.
tällä kirjoittajalla ei kovin hyvin ole asiat. tuntuu, että heillä asuu kaksi perhettä. hän ja mies ja sitten hän ja lapset. mies siinä viidentenä lapsena.
oikeasti toimivassa parisuhteessa hyväksytään kaikki perheen jäsenet. ja jos siihen ei pysty on paras olla lapsia kiusaamatta ja menemättä yhteen. hyviä miehiä on vaikka kuinka paljon.

Kyllähän sen asian oikeasti kuuluu mennä niin, että mies maksaa oppirahansa päältä pois eli elatusmaksunsa ensin, sitten kaikki loppu mitä jää, menee yhteisen talouden pyörittämiseen.

Joskus sitä vaan ei tunnuta ymmärtävän, kun on ero valmis, omaisuus ositettu ja elatusmaksu määrätty, mies hoitaa sen kuten kuuluu, eikä joka kk hänen tilipussiaan ositeta uudelleen vain siksi, että nainen saa helpommin lähihuoltajuuden itselleen.

Kyllä lähihuoltajan on järjestettävä menonsa tulojensa mukaan, sitä se suurempi vastuu tuo mukanaan. Lähin palkan ja lakisääteisten tukien elatusmaksun jälkeen hän on vastuussa oman taloutensa tulojen ja menojen balanssista, ja hankkii asioita sen mukaan. Jos lähi ottaa itselleen miehen, se tottakai yleensä helpottaa asumiskustannuksissa ja arkielämässä talouspuolta paljonkin.

Alkuperäiselle sen verran, jos mies vain asuu omistamassasi talossa, ja odotat hänen osallistuvan kuluihin 50-50, ymmärrät kai, että se on melko epäreilua. Miehen rahat eivät poiki ollenkaan, sinulla kyllä menee säästöön ja talon arvo nousee, kun maksat omaa kotia pois. Reiluinta olisi myydä osuus talosta miehelle, jolloin kulusikin laskisivat ja käteen jäisi enemmän rahaa. Tämä tietysti vain siinä tapauksessa, että muutenkin olette tosissanne toistenne kanssa, muutoin tulee vaan uusi ositus eteen.

Miehellesi kuuluu myös mahdollisuus jättää perintöä jälkeensä. Siitä mitä sinä omana perintönäsi kerrytät, ei hänen kuulu maksaa. Jos hän suostuu olemaan epätasa-arvoisesti alivuokralaisesi, se on hänen asiansa. Teidän ehkä kannattaisi laskea niin, että sekä hyödyt että menot menisivät tasa-arvoisesti 50-50, jos haluat hänen osallistuvan enemmän. Eikä se jos mies omistaa auton, ole juuri minkäänlainen sijoitus, sen arvo ainoastaan laskee, talon yleensä nousee.

Kun ihmiset rakentavat yhteistä tulevaisuutta jonka olisi tarkoitus kestää läpi elämän, onko silloin tarkoitus että toinen elää heikommalla tasolla kuin toinen? Olette toisenne valinneet, ja tasa-arvoisia puolisoita(Vai??) Eikös silloin eletä tasa-arvoista elämääkin. Vai laittaako mies sisäfilettä itselleen pöytään kun te muut tarjousjauheliha pihvejä? Lähteekö hän luxus lomalle naurusaarille, kun te haette tuettua lomaa suomessa. Vai mihin hän sitten käyttää säästyneet roposensa? tai mihin sinä käytät? Mikäli sikäli olet se enemmän ansaitseva. Meidän uusperheessä maksaa se joka pystyy(tosin meillä ei ole omistus asuntoa kummallakaan, sinänsä epäkohta, jos ero tulee ja mies on siitäkin maksanut osansa ja mitään ei silti saa, mutta toisaalta jos lopun elämäänne olette yhdessä niin tasavertaisestihan se lapsille jaetaan). ja meillä eletään muutenkin tasa-vertaisesti, jos ei ole varaa tehdä jotain niin ei sitä ole varaa sitten kenelläkään perheen jäsenellä tehdä.

rahat tähän uusperheeseen..laskuja maksamme kun niitä tulee.
Ruokaa ostan useammin/enemmän minä(koska minulla useita lapsia)kuin myös ostan myös omille lapsilleni vaatteita/koulutarvikkeita/harrastusvälineitä rahalla jonka saan elatusmaksuna ex-mieheltäni.

Toisinaan ostan myös vaatteita/kirjoja tms. mieheni lapsille,joista toinen asuu luonamme.Annan myös mieheni lapselle ns. kuukausirahaa,samalla kun annan omille lapsillenikin.

Mieheni ei anna kylläkään rahaa minun lapsilleni..eikä myöskään osta heille lahjoja tms.
Siksi teemmekin niin että esim.synttärinä tai jouluna kumpikin ostaa lahjoja VAIN omille lapsilleen.

Rahasta toki tulee aina välillä riitaa..etenkin miehen taholta.
Itselle riittäisi se että ruokaa on kaapissa,ja lapsilla/itsellä vaatetta päällä ja kaapista vaihtovaatetta löytyy..laskut/vuokra maksettuna..ihmissuhteet ois kunnossa ja parisuhde jatkaisi tätä samaa mukavaa eloa ,muuta ei tämä ihminen tarvitse.

Kaiken kaikkiaan Uusperheys on sopeutumista ja joustamista..molemminpuolin.

Asumme omistamassani talossa. Mies, minä ja kolme lastani aiemmasta liitosta. Miehen poika käy meillä viikoittain yökylässä, mutta asuu äitinsä luona.

Asumiseen liittyen minä maksan lainan, sähkön, tv:n, netin, veden ja jätehuollon. Mies maksaa lämmityksen (öljy).

Meillä on yhteinen S-tili, johon minä laitan 600 euroa, mies 300 euroa. Ostamme sieltä ruuan, wc-paperit, pesuaineet jne.

Joskus tuntuu että, miehen asumiskulut kookkaasta omakotitalosta ovat aika pienet (100 euroa/kk), mutta toisaalta taas... Parisuhde ei ole liikesuhde.

Kummallakin on omat rahat ja omat tilit. Henkilökohtaiset hankinnat tehdään oman harkinnan mukaan, isot sekä pienet.

Järjestely on toiminut hyvin, tosin toistaiseksi kumpikaan ei ole ollut taloudellisesti tulottomassa tilassa.

Meillä jaetaan puoliksi ihan vaan.Mies tiesi meidät tavatessaa että mulla oli kolme lasta.
Ja ei olis pitänyt rakastua jollei pysty hyväksymään kaikkia.

Musta tuo kuulostaa kaameelta...
Mä oon ite ollut tosi tarkka että maksan puolet kaikista laskuista ja ruoka ostetaan tilille ja maksetaan puoliks.

Mutta loukkaantuisin kyllä jos kirjoittais nimensä ruokiin jne.
Meillä nyt 2 yhteistä lasta..

Jaksamisia ja voimia.

Alkuperäiselle, kylläpä miehesi puhuu typeriä
"lapsistasi ei ole hänelle mitään hyötyä" - no kenelle AIKUISELLE pitäisi olla kenenkään lapsista HYÖTYÄ? Voi herranjee. Jos meet yhteen ihmisen kanssa, jolla on alaikäisiä, huollettavia lapsia, saat olla ihka varma että maksat kuluja myös itse.
Tiedän tän oikein hyvin, koska olen itse lapseton nainen ja miehelläni on kaksi lasta. Vaikka meillä on sovittu että kaikki kiinteät kulut menee puoliksi,omat henk.koht.menot maksamme omista pusseista ja hänen lasten menot miehen pussista.... ette kai todella usko että näin tapahtuu?? EI EI. Lapsiin menee niin paljon rahaa, kuka ehtii ja pystyy osittamaan joka ruokalaskua?
Minä olen tyytynyt siihen että maksan ruokakuluista reilusti puolet, vaikka ne hänen lapsiaan ovatkin jotka siitä paljon käyttävät ja ostelen omasta halusta joskus muutakin lapsille. Mutta huom. vain omasta halusta.

Meillä mies maksaa yhteiseen kassaan 180 euroa kuussa. Se kattaa kaikki kulut: ruoat, sähköt, vesimaksut, lämmityksen, jätehuollon, siis koko ylöspidon. Me asumme myös minun talossani ja minulla on 4 omaa lasta. Jos mies ostaa omalla rahalla ruokia, hän pitää ne omalla hyllyllä jääkaapissa eikä niihin saa kukaan muu koskea, vaikka olisivat homehtumaisillaan.

Siis kuinka voi olla noin Id...ti. Meidän perheessä on aina kaikki kulut menneet puoliksi heti siitä alkaen kun muutin nykyisen vaimoni kahden hänen lapsensa luokse. Ei meillä olla misssään vaiheessa mietitty että nämä ovat vaimoni rahat ja nämä minun. Kaikki lapset ovat meillä samalla viivalla!

Voimia sinulle ja onnea uuden vauvan johdosta. ;)

eli molemmat maksamme taloa saman verran. sähkö vesi puh ja yleensäkin laskut maksaa se, jolla sattuu olemaan rahaa. ruuat samoin. eli hän maksaa puolet, minä puolet. hänellä kaksi lasta edellisestä ( eivät asu meillä) minulla yksi. Näinhän sen pitääkin mennä, aika uskomattomalta kuulosti tuo sinun juttu.