Kelpaanko

rohkeasti vaan "metsälle". Jos tuntee viihtyvänsä paremmin kahden, niin mikkä ettei. Voithan vaikka aloittaa tämän Suomi 24:n treffipalstan rivien välistä. Tai heti maanantaina kaupan kassajonosta.
Metsästysonnea;)

miettiä, mutta kannattaako se onkin jo toinen
asia. Mieti ainakin kahdesti.
Miehet ovat mitä ovat...lähes tulkoon kaikki.

Jos haluat aloittaa sopivien miesten katselun mahdollisimman hillitysti, niin Sinun kannattaa tulla Essolle kahville. Me essolaiset kyllä pistämme heti merkille uuden neidon, ja silmäpeli alkaa hetkessä.

Mikäli tiedämme uuden neitokaisen olevan varakaskin, niin seuraamme hänen toimiaan hyvinkin tarkasti, vaikka neidolla olisi jo hieman ikääkin. Tässä iässä ei kannata enää kiinnittää huomiota epäolennaisiin seikkoihin.

Minä kävin parin vuoden kokeilujen jälkeen läpi nuoruuden potentiaalliset heilani. Ja se tärppäsi.
Ei muuta kuin kynä käteen ja nimiä paperille, mitä muistuu.

Sanoit näin:

"Kroppa on muuttunut sitten viime pörräilyn,siis sillä saralla ei ole millä mällätä"

Tämän lause pitää unohtaa heti! Liekö olen tyhmä...mutta kropan kanssa ollaan tekemisissä silloin tällöin mutta korvien välin kanssa 24 tuntia vuorokaudessa.

Minusta korvien väli ratkaisee ei kroppa.

kysymys?
Miksi ei!
Älä muista piittaa!

jos kelpaa ensin itselleen.

En ole tavannut 'sitä toista', mutta olen itselleni asettanut ehdot että kanssani samoista asioista aktiivisesti kiinnostunut ja elämäntavoiltaan samantapainen sen pitää olla jos yleensä joku. Ei tässä iässä enää kumpikaan viitsi ryhtyä liikoja joustamaan, yksinelämisessäkin kun on puolensa eivätkä vallan vähäiset.

Oletko yksin itsesi kanssa vai kaipuussa toisiin?

" missä olette kohdanneet "sen toisen"?"


etsi niistä paikoita kun sinua kiinnostaa,
eiköhän netti ole tätä päivää, voi heti täsmällisemin etsiä kaltaistaan,
ei tarvitse "sivistyneesti puhua" "puuta heinää" ensin viikkoja ennen kuin kehtaa kysyä toisesta tosiasioita, siinähän aina kuluu aikaa ja vanhenee.

minä löysin päivälehtien, reginan yms palstoilta 1968 vihdoin omani,
tänä päivänäkin laittaisin ilmaisiin, salaisella Prepaid -puhelinnumerollani, paikallislehtiin sekä nettiin.

Minä löysin omani karaoketansseista kuusi vuotta sitten.

kanssa olen itsekin pähkäillyt tulematta mihinkään lopputulokseen.
Ollakko vai eikö - siinä hyvä kysymys?
Toisaalta on hyvä olla itsekseen mutta mitalilla on aina kaksi puolta eikä se yksinolo aina ole niin herkkua.
Älä sinä kuitenkaan lannistu jos haluat löytää seuraa vaan mene sellaisiin paikkoihin joista arvelisit löytävät samanhenkisiä ihmisiä.
En ole itse toteuttanut sitä ajatusta vielä mutta ehkä joskus........
Tsemppiä sinulle, pidä kiikarisi puhtaana :)

ottavat mielellään "varamummoja". Lapsetkin tykkäävät jos omaa mummoa ei ole.
Siellä on, tietääkseni, myös "urostätejä", mutta niistä ei aina tiedä.

Sitten olisi jokunen kaupunginosayhdistys, niissä on tosin jo johtopaikat vienyt joku kireänutturainen vanhapiika ja niissä kokoukset aloitetaan usein virsillä tai naisasiayhdistyksien julkilausumilla. Melkein aina on myös seinätaululle heitetty kuva tiellä olevasta muhkurasta joka on alueelle pakko saada, koska alueen lapset = puolisokeat mummot, jäävät muuten auton alle.

Miehet siellä ovat nynnyjä mutta, melkein aina alttiita houkutuksille koska siellä olevat miehet suostuvat mihin vaan, jos ehdotus tulee naiselta.

sen ensimmäisen ja luulin että tässä se elämäni mies.
Mutta toisin kävi, jäi maku täällä on vain ylijäämät jotka ei oikeesta elämästä löydä seuraa.
Tapahtumat , tanssiravintolaan taikka prismaan.Siellä kun yhdessä hillopurkkeja käännellään pikku pilke silmäkulmassa.Itse olen sen huomannut.Jos ei ole ujo aina löytyy seuraa kun suunsa osaa avata.
Yksi kanssa hyvä keino ottaa koira riittää lenkkipolulla juttukavereita.
Ei yksinolokaan ole hassumpaa kun osaa löytää ne hyvät puolet nettiin ei kannata jäädä roikkuun.

omani netissä jo vuosia sitten ja onnellisia olemme.

Tämä on nykyaikana hyvä konsti kun ravintola ei kiinnosta.

sielläpä hyvinkin. On siellä helmiä, mutta yleensä vain lyhyen aikaa kun heidät jo poimitaan :) Täytyy olla valppaana (ehkä kuukausia..) eikä jahkailla yhteydenotossa kun siltä tuntuu.

Tulee sellainen olo noista vuosia siellä pyörineistä, että miksei heillä tärppää. Jotain outoa täytyy olla, ehkä?

Olet tyypillinen noin 60-vuotias eronnut nainen, epävarma, kelpaankohan. Olet kelvannut aviomiehellesi vuosikymmeniä.

Mutta selviytymisesi tulee mutkallisemmaksi jos olisi niin, että miehesi olisi jättänyt sinut toisen (nuoremman)naisen takia. Nousta salonkikelpoiseksi sellaisen kokemuksen jälkeen ottaa aikaa tässä kauneutta ja nuoruutta ihannoivassa maailmassa.

Menit kai nuorena naimisiin, lapsetkin jo muuttaneet pois kotoa. Avioliitto ei antanut enää "mitään" miksi siis olla yhdessä jne..erosit, suunnittelit käpertyä tulevaan suloiseen yksinäisyyteen.

No jaa, tai sitten ei.

Ei ole olemassa helppoja eroja ja eheytyminen vie aikaa siihen, että elämä alkaa taas uudelleen kantaa. Tulee aika "pikku hiljaa herätä", sinulle se on tullut nyt.

Miksi sinä et enää kelpaisi, onhan roppasi hieman rupistunut, niin on meillä kaikilla, ja sillä mahdollisella uudella ystävälläkin ; )

Tarinasi on hyvin tuttu, monen ikäisesi läpikäymä. Kysyt apua ja oletkin saanut monta hyvää neuvoa, mutta se viihdytkö kotona tai uskallatko ulos on avainkysymys. Sinun on löydettävä omanäköisesi ratkaisu ongelmaasi. Joku on tavannut ystävän ravintolassa joku työpaikalla, joku harrastuspiirissä joku on kävellyt päin kadulla. Ei ole varmaa vastausta kysymykseesi, mutta kotoa tuskin tullaan hakemaan ; )

vain testattava :)