Mitenhän olisi hyvä pitää kuria 2,5 vuotiaalle, joka selkeästi kokeilee kokoajan rajoja?
Ei tottele, sanoo vastaan, juoksee karkuun ja kiukuttelee, jos jotain haluaa niin hirveä huuto.
Tuntuu että annetaan liikaa periksi, ts. kun lapsi alkaa huutaa jotain niin saa usein periksi.
Haluaisin pitää myös rajoja paremmin, mutta tuntuu kurjalta korottaa ääntään tuon ikäiselle.
Mitenhän olisi hyvä pitää näitä rajoja? Jos nimittäin sitä yrittää niin tyttö tulee pahalle mielelle, ja sitten tulee itselle paha mieli ja antaa periksi..Annetaan siis liikaa periksi, eikä hyvä varmaan näinkään..
Ei tottele, sanoo vastaan, juoksee karkuun ja kiukuttelee, jos jotain haluaa niin hirveä huuto.
Tuntuu että annetaan liikaa periksi, ts. kun lapsi alkaa huutaa jotain niin saa usein periksi.
Haluaisin pitää myös rajoja paremmin, mutta tuntuu kurjalta korottaa ääntään tuon ikäiselle.
Mitenhän olisi hyvä pitää näitä rajoja? Jos nimittäin sitä yrittää niin tyttö tulee pahalle mielelle, ja sitten tulee itselle paha mieli ja antaa periksi..Annetaan siis liikaa periksi, eikä hyvä varmaan näinkään..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapsellasi tosiaan on nyt uhmaikä. Eli hän hakee rajoja. Toiset lapset ovat tässä sitkeämpiä ja kovaäänisempiä kuin toiset. Mutta lapsen tavoite on selkeä: asettakaa minulle rajat, jotta oloni on turvallinen!
Meillä on se periaate, että lapsi saa huutaa niin paljon kuin haluaa, sillä ei saa mitään periksi, eivätkä vanhemmat huuda takaisin. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, varsinkin lapsen ääntä. Vanhemmat sen sijaan hillitköön äänensä ja olkoon huutamatta lapselle, sillä se ei tuo tulosta vaan ainoastaan kaaosta. Itselläni on nuorimmainen juuri nyt tuon ikäinen ja koittelee tosiaan rajojaan. Se ei ole aina helppoa, varsinkin kun minulla on jo iso maha ja supistuksia. Teen silti niin että minkä sanon, sen pidän. Karkuun juoksevan pojan kannan sisälle. Tuonikäisenhän saa vielä niin helposti napattua kainaloon tai syliin kiukuttelemasta, toista se on tuon murrosikäisen kanssa...
Kun olet päättänyt että tänään ei saa karkkia tai nyt mennään sisälle tms. ja lapsi pistää vastaan kovaäänisesti, niin muista että jos annat periksi, lapselle tulee turvaton olo. Eli vaikka näyttää että rajoilla ja kurilla aiheutat lapselle pahaa mieltä, totuus on toisinpäin. Rajat tuovat turvallisuutta.
Itse teen usein niin, että kun lapset pyytävät ja tinttaavat jotain, otan aikalisän. Mietin hetken mitä haluan nyt tapahtuvan. Mietin, mikä on kaikille nyt paras ratkaisu ja sitten sanon päätökseni ja se pitää. Kaikenikäiset lapset kinuavat, kiukuttelevat jne., mutta on totta että 2,5 vuotias on siinä aika mestari :D.
Eli pähkinänkuoressa: Lapselle 1)kosketusta joka päivä (syliä, halia,silitystä jne)
2) Katsekontakti kun hänelle puhutaan (myös kun tiukasti mutta huutamatta sanotaan miten nyt toimitaan)
3)Jakamatonat aikaa (tärkeää erityisesti jos on sisaruksia)
4) Rajat
Näillä neljällä perusasialla pääsee pitkälle. Ja kun vielä muistaa että lapsi saa huutaa, äiti ei, niin hyvä. Äiti vain toimii ja nappaa pikkuisen syliinsä.
P.S. Se mikä sattuu minuun usein kahvilan leikkipaikoissa, on kun äiti tai isä sanoo pienelle "No jää sinne sitten, äiti /isä lähtee." Hirveää uhkailua ja turvattomuuden tunteen aiheuttamista lapselle. Nuo lapset ovat juuri sen ikäisiä, että heille sanotaan "Me lädemme nyt." Ja lapsi otetaan syliin ja lähdetään. Helppoa! Lapsi saa huutaa ja rimpuilla, mutta meidän on aika lähteä. Lapselle tulee turvallinen olo, että äiti tai isä asettaa minulle rajat, pitää minusta huolta eikä jätä vaikka kiukuttelen.
Onnea elämänmittaiselle matkalle lapsenne kanssa!
Olen kanssasi samoilla linjoilla, että aikuinen on se joka tekee päätökset ja luo lapselle rajat. Mutta...
"Nuo lapset ovat juuri sen ikäisiä, että heille sanotaan "Me lädemme nyt." Ja lapsi otetaan syliin ja lähdetään. Helppoa! Lapsi saa huutaa ja rimpuilla, mutta meidän on aika lähteä."
...meillä ei tuosta vaan napata lasta kainaloon ja sanota että nyt mennään, vaan itse suosin käytöstä, jossa kerron lapsilleni hyvissä ajoin etukäteen (esim. kahvilassa) että kohta lähdetään. toistan tätä monta kertaa, ja näin lapset ehtivät valmistauttmaan lähtöön. eipä ole tarvinnut kantaa ulos huutavaa lasta kovinkaan montaa kertaa :).
Juu, tuo on ehdolttomasti hyvä! Harmittaa vaan siis se lasten pelottelu: "No hei hei, äiti sitten lähtee!" Lapselle on parempi että hänet otetaan mukaan väkisin, kuin että pelotellaan. Kyllä lapselle ehdottomasti kannattaa aina sanoa vähän ennen lähtöä että kohta lähdetään, niin hän ehtii valmistautua siihen.
Siis sä et korota ääntä lapselle, koska lapselle tulee paha mieli?????????? Sunhan kanssa sen lapsen täytyy juuri kokea ne pahat mielet ja hyvät mielet. Meillä tyttö 1,7 v ja komennetaan ja kielletään ihan samalla lailla kun isoa veljeä. Meillä ei hypitä sohvalla eikä heitellä ruokaa pöydässä sun muuta. Nyt kun ne rajat ja kuri vedetään, niin ei tarvii myöhemmin sitten olla ihmeissään kun lapsi on "villi" tai ei usko mitään. Meillä lapselle tehdään hyvin selväksi mikä on kiellettyä ja mikä ei. Meillä kun kielletään, niin tyttö saattaa huutaa hetken. Huomaa että itku ei auta, niin itku loppuu aika hätäseen. Sun pitää opettaa lapsi käyttäytymään, ei sitä tehdä tarhassa tai koulussa ikävä kyllä. Aikuisen tehtävä on välillä kieltää. Aina ei saada kaikkea mitä halutaan.
mieltä että lapsi saa huutaa jos sitä helpottaa mutta tahtoaan ei läpi saa jos päätän että tänään lapset pääsevät puistoon ja huomenna ei mennä niin asia on niin! Olen useasti miettinyt niitä vanhempia jotka sanovat että en voi komentaa lastani julkisella paikalla tai että koska hän on niin söpö tai että hänelle tulee paha mieli. mitens sitten kun ei ota ohjia ajoissa omiin käsiin niin miten helv*** ne pärjää sit kun lapsi on murros iässä?!!
Meneekö juttu silloin niin että lapsi sanoo mitä äiti tekee?!
"Mutsi, tuo mulle 15 pulloo leijonaa ja 120 askii röökii! Mutsi vastaa että tottakai rakas lapsi haluisit jotain lantrinkia sen leijonan kanssa? entä haluaisitko "Norttia" se on kuulermma vahvinta röökii?!!!
ja tuon jälkeen Mutsi anna rahaa,
M: paljon?
L: 15000€
M: mihin sinä niin paljon tarvitset?
L: Huumeisiin, maksan samalla velkoi ja ostan varastettua kamaa!
M: tottakai rakas lapseni! Jotta sinulle ei tule pahamieli!!!
Että näinkö?!!!!!