Tämä viesti siis oikeastaan koskee ainoastaan kätilöitä tai kätilöksi opiskelevia.
Kohta et enää usko, että olen jopa tutkinut asiaa :D. Kirjoitan siis toivottavasti ensi keväänä ylioppilaaksi ja aion ehkä pitää välivuoden kerätäkseni rahaa jatko-opiskeluun. Ammatinvalinta enää on kesken, mikä lienee varmaan yleistä. Olen pohtinut luokanopettajan ammattia, erityisopettajaa, viittomakielentulkkia tai muuta tulkkia sekä kätilön ammattia. Tiedän, että haluan ammatin, jossa on käytännön työtä, jokin sosiaalinen auttamistyö sen olla pitää ja tulokset työskentelystä olisi voitava havaita pian eikä vasta ikuisuuksien päästä. Myös kehityspsykologia kiinnostaa (on minulla toisaalta sellaisiakin kiinnostuksenkohteita, jotka eivät tähän alaan oikeastaan liity mitenkään, en ala luettelemaan).
Kätilön ammattia ajatellen on yksi pulma: pelkään suunnattomasti piikkejä. Tämä ilmeni muutoma vuosi sitten ensimmäistä kertaa ja on sen jälkeen aiheuttanut paljon ongelmia. Voisinko kuitenkin opiskella sairaanhoitajaksi ja kätilöksi? Voiko pelon ottaa huomioon, mutta selviytyä silti opinnoista? Tämä on hieman typerää, mutta ajattelisin kuitenkin, että pelko neuloja kohtaan voisi tällä tavalla laantuakin.
Olisi myös hauska kuulla kätilön arjesta. Sen plus-ja miinuspuolista. Miten te koette tämän ammatin? Ja ketkäs niitä abortteja tekevätkään? Mistä asti kätilöt huolehtivat äidistä ja lapsesta, ja mihin asti? Mitä kaikkea muuta kuuluu kätilön työhön kuin synnyttämiset? Tiedän, että naistentaudit ovat osa, mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Haluaisin kuulla myös siitä, millaista on opiskella kätilöksi. Onko hirvittävän rankkaa, vaikeita asioita, onko käytännönläheistä? Lopettavatko monet opiskelijat kesken tällä alalla? Entä onko paljon niitä, jotka vaihtavat alaa valmistuttuaan? En tiedä, tietääkö näistä asioista kukaan. Enemmän kuulee niistä tapauksista, jotka lähtevät opiskelemaan alaa synnytettyään.
Olisi hienoa saada vastauksia kysymyksiini. Mielestäni myös opiskelija voi vastata niin moneen kysymykseeni kuin omasta mielestään osaa, hänestähän tulee seuraava ammattilainen! Ammatinvalinta askarruttaa, koska vaihoehtoja on paljon, muttei mitään josta tietäisin niin paljon, että osaisin poissulkea tai valita. Kiitos todella paljon jo etukäteen!
Kohta et enää usko, että olen jopa tutkinut asiaa :D. Kirjoitan siis toivottavasti ensi keväänä ylioppilaaksi ja aion ehkä pitää välivuoden kerätäkseni rahaa jatko-opiskeluun. Ammatinvalinta enää on kesken, mikä lienee varmaan yleistä. Olen pohtinut luokanopettajan ammattia, erityisopettajaa, viittomakielentulkkia tai muuta tulkkia sekä kätilön ammattia. Tiedän, että haluan ammatin, jossa on käytännön työtä, jokin sosiaalinen auttamistyö sen olla pitää ja tulokset työskentelystä olisi voitava havaita pian eikä vasta ikuisuuksien päästä. Myös kehityspsykologia kiinnostaa (on minulla toisaalta sellaisiakin kiinnostuksenkohteita, jotka eivät tähän alaan oikeastaan liity mitenkään, en ala luettelemaan).
Kätilön ammattia ajatellen on yksi pulma: pelkään suunnattomasti piikkejä. Tämä ilmeni muutoma vuosi sitten ensimmäistä kertaa ja on sen jälkeen aiheuttanut paljon ongelmia. Voisinko kuitenkin opiskella sairaanhoitajaksi ja kätilöksi? Voiko pelon ottaa huomioon, mutta selviytyä silti opinnoista? Tämä on hieman typerää, mutta ajattelisin kuitenkin, että pelko neuloja kohtaan voisi tällä tavalla laantuakin.
Olisi myös hauska kuulla kätilön arjesta. Sen plus-ja miinuspuolista. Miten te koette tämän ammatin? Ja ketkäs niitä abortteja tekevätkään? Mistä asti kätilöt huolehtivat äidistä ja lapsesta, ja mihin asti? Mitä kaikkea muuta kuuluu kätilön työhön kuin synnyttämiset? Tiedän, että naistentaudit ovat osa, mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Haluaisin kuulla myös siitä, millaista on opiskella kätilöksi. Onko hirvittävän rankkaa, vaikeita asioita, onko käytännönläheistä? Lopettavatko monet opiskelijat kesken tällä alalla? Entä onko paljon niitä, jotka vaihtavat alaa valmistuttuaan? En tiedä, tietääkö näistä asioista kukaan. Enemmän kuulee niistä tapauksista, jotka lähtevät opiskelemaan alaa synnytettyään.
Olisi hienoa saada vastauksia kysymyksiini. Mielestäni myös opiskelija voi vastata niin moneen kysymykseeni kuin omasta mielestään osaa, hänestähän tulee seuraava ammattilainen! Ammatinvalinta askarruttaa, koska vaihoehtoja on paljon, muttei mitään josta tietäisin niin paljon, että osaisin poissulkea tai valita. Kiitos todella paljon jo etukäteen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuli tuossa vielä mieleen, että haluaisin tietää näistä opiskeluun liittyvistä harjoittelujaksoista. Paljonko niitä on, minkä pituisia, palkallisia vai palkattomia ja millaisiin paikkoihin yleensä pääsee harjoittelemaan missäkin vaiheessa opintoja? Ja tietysti: onko harjottelussa kivaa? Kertooko se paljon tulevata työstä?
Toinen on, etten halua olla "HOITSU". Haluan auttaa. Onko kätilöihin linkitetty tällaista mainetta? Sairaanhoitajaksihan siinäkin opiskellaan. Inhoan ihmisiä, jotka lähtevät hoitoalalle hoitsuuden takia (tunnen heitä liian monia).
Kiitos nyt vielä, jos jaksat vastata miljooniin kysymyksiini! :)
Hei. Lyhyt vastaus. Mietihän vielä ammattiasi kaikessa rauhassa. Käy ammatinvalintatesteissä ja mieti mitä haluat tulevalta ammatiltasi. Laita vaikka paperille plussia ja miinuksia. Ja ihmettelen hoitsukammoasi. Hoitsun päätehtävä on auttaa - hoitamalla. Hyvää jatkoa sinulle!
Kiitos paljon vastauksestasi. Tähän miettimiseen on vielä pyrittävä. Kyselen juuri siksi, että saisin kuulla työstä enemmän ja tietäisin paremmin sen hyvät ja huonot puolet, jotta osaisin arvioida kiinnostaako se oikeasti.
Hoitsukammo ei siis oikeasti ole sairaanhoitajia kohtaan, painotan tätä. Arvostan sairaanhoitajia ja kunnioitan heidän työtään todella. Olen itsekin tottakai tarvinut monen sairaanhoitajan apua, ja olisi hienoa olla itsekkin yhtä paljon avuksi. Monet sairaanhoitajat ovat ollee aivan asiallisia ja päteviä, mutta tunnen myös henkilökohtaisesti niitä, jotka eivät opiskele opiskelun takia tai harjoita tätä ammattia auttamisen takia, vaan he ovat hakeneet alalle vain koska jonnekkin on haettava ja hoitsuna olisi seksikäs. Itse en tätä leimaa haluaisi, mutta tämä on todellakin pienin ongelmistani ainakin tällä hetkellä :D Ja voihan olla ettei muualla kuin "meilläpäin" ole tällaista yleistä ajattelutapaa tietyn luokan naissairaanhoitajista.