TOIVE KOOTA MUISTOJA vuodesta 1900 lähtien.

Vanhempieni nuoruudesta, heidän elämäntaipaleestaan juttelin äitini kanssa vasta nyt kun itselläkin oli jo elämää ja elämänkokemuksia takana.

Äidin sisarukset, heidän perheensä olivat osa lapsuuttakin, usein vierailimme toisissamme, ja sisarusten eläessä meillä serkuksilla oli useinntapaamisiakin, nyt emme oikeastaan paljonkaan tiedä toisistamme. Tapaamme vain sukulaisten hautajaisissa, kuten nykyisin tahtoo olla monien kohdalla.

Äidin sukua on tutkittu pitkälle menneisyyteen, suku on julkaissut sukukirjankin.

Isän kaikki veljet asuivat lähellä, tuttavuudet ja yhteydet toimivat, osa serkuista on jo sinnekin suuntaan ihan outoja.

50 vuottako olette veljesi kanssa kulkeneet eri teitä. Onneksi olette löytäneet toisenne uudelleen ja voitte kerrata muistikuvia lapsuudestakin.

Minulla on hyvät suhteet sisaruksiini. Vanhin veljeni on aina avannut ovensa meille muille, että olemme voineet pitää yhteyttä kotiseutuumme ja käydä siellä verestämässä muistojamme.
Kiitos kun he ovat olemassa ja muistelemassa millaista oli kotona, silloin lapsina.
Omista muistoistanikin voin jakaa nuoremmille.

Toivon että pääsette jatkamaan vuodesta 1.
Terkuin Kipa täältä jostain.