Huomionkipeä kissa

Meidänkin puolitoistavuotias kollimme on hyvin
huomionkipeä ja toiminnanhaluinen. Se on maukunut
pennusta asti paljon eikä muuttunut tämän
ominaisuuden osalta leikkauksenkaan seurauksena.
Tosin olen ymmärtänyt että leikkauksen ei koskaan
pitäisikään vaikuttaa kissan persoonallisuuteen
vaan se ainoastaan poistaa sukupuolivietin ja
siitä aiheutuvan mouruilun ja levottomuuden.

Ulkoilutan kissaani vähintään kerran päivässä
tunnin verran - yleensä kuitenkin kaksi kertaa.
Olen pitkään suostutellut avomiestäni toisen
kissan hankintaan, sillä hermot on kyllä välillä
olleet riekaleina katin harrastaessa yömouruntaa,
kun sitä ei ole sen mielestä leikitetty ym.
tarpeeksi ja kun on tullut ihan väsyneenä töistä
tai luennoilta ja ensimmäiseksi on pitänyt lähteä
ulkoiluttamaan kissaa.

Meillä on apuna välillä ollut kaverin kissa, joka
on varta vasten tuotu meille leikkimään kollimme
kanssa. Niistä onkin tullut oikein hyvät kaverit
ja ne painivat yhdessä innokkaina aina kun
toisiaan näkevät.

Neuvoksi en osaa sanoa muuta kuin että
riittävästi leikitystä - hiiriä,palloja, naruja,
joita vedetään perässä ja yksi hyvä
aktivointivinkki on tyhjä kahvipaketti, johon
tehdään tassunmentäviä reikiä ja sisään raksuja,
herkkuja, rapisevia ja heliseviä leluja tms.
Niitä kissa sitten innokkaana metsästää. Meillä
syötävät sisällöt ovat toimineet parhaiten.

Meille otetaan syksyllä toinen kissa kaveriksi,
koska mieheni menee opiskelemaan ja kissa
joutuisi sitten olemaan paljon enemmän yksin kuin
aikaisemmin. Mieheni on siis viimeinkin suostunut
tähän ratkaisuun, sillä se on mielestäni kissan
kannalta oikeastaan välttämätöntä. Kissamme on
niin sosiaalinen veikko, että minun käy sitä
välillä todella paljon sääliksi, kun se ei saa
toteuttaa riittävästi läheisyyden- ja touhun
tarpeitaan. Olen kuullut todella monesta
paikasta, että ensin on ollut yksinäinen kissa,
mutta sille on sitten pitänyt ottaa kaveri, koska
ihminen ei ole riittänyt tyydyttämään sen
seurantarvetta. Kysymys on varmaan useimmissa
tapauksissa ollut sisäkissoista. Yksinäisten
sisäkissojen virikkeet jäävät usein niin kovin
vähäisiksi.

Nanna kirjoitti:

Meidänkin puolitoistavuotias kollimme on hyvin
huomionkipeä ja toiminnanhaluinen. Se on maukunut
pennusta asti paljon eikä muuttunut tämän
ominaisuuden osalta leikkauksenkaan seurauksena.
Tosin olen ymmärtänyt että leikkauksen ei koskaan
pitäisikään vaikuttaa kissan persoonallisuuteen
vaan se ainoastaan poistaa sukupuolivietin ja
siitä aiheutuvan mouruilun ja levottomuuden.

Ulkoilutan kissaani vähintään kerran päivässä
tunnin verran - yleensä kuitenkin kaksi kertaa.
Olen pitkään suostutellut avomiestäni toisen
kissan hankintaan, sillä hermot on kyllä välillä
olleet riekaleina katin harrastaessa yömouruntaa,
kun sitä ei ole sen mielestä leikitetty ym.
tarpeeksi ja kun on tullut ihan väsyneenä töistä
tai luennoilta ja ensimmäiseksi on pitänyt lähteä
ulkoiluttamaan kissaa.

Meillä on apuna välillä ollut kaverin kissa, joka
on varta vasten tuotu meille leikkimään kollimme
kanssa. Niistä onkin tullut oikein hyvät kaverit
ja ne painivat yhdessä innokkaina aina kun
toisiaan näkevät.

Neuvoksi en osaa sanoa muuta kuin että
riittävästi leikitystä - hiiriä,palloja, naruja,
joita vedetään perässä ja yksi hyvä
aktivointivinkki on tyhjä kahvipaketti, johon
tehdään tassunmentäviä reikiä ja sisään raksuja,
herkkuja, rapisevia ja heliseviä leluja tms.
Niitä kissa sitten innokkaana metsästää. Meillä
syötävät sisällöt ovat toimineet parhaiten.

Meille otetaan syksyllä toinen kissa kaveriksi,
koska mieheni menee opiskelemaan ja kissa
joutuisi sitten olemaan paljon enemmän yksin kuin
aikaisemmin. Mieheni on siis viimeinkin suostunut
tähän ratkaisuun, sillä se on mielestäni kissan
kannalta oikeastaan välttämätöntä. Kissamme on
niin sosiaalinen veikko, että minun käy sitä
välillä todella paljon sääliksi, kun se ei saa
toteuttaa riittävästi läheisyyden- ja touhun
tarpeitaan. Olen kuullut todella monesta
paikasta, että ensin on ollut yksinäinen kissa,
mutta sille on sitten pitänyt ottaa kaveri, koska
ihminen ei ole riittänyt tyydyttämään sen
seurantarvetta. Kysymys on varmaan useimmissa
tapauksissa ollut sisäkissoista. Yksinäisten
sisäkissojen virikkeet jäävät usein niin kovin
vähäisiksi.

Niin pieni varoitus, että ei se toinen kissa
välttämättä sitä maukumista poista. Meillä
ainakin maukuvat ulko-ovella vuorotellen. Ihan
selvästi ovat sopineet vuoroista, että ensin sinä
ja sitten minä, että kyllä nuo ihmiset lopulta
kyllästyvät ja vievät meidät ulos...
jossain välissä tuo tahti oli päällä yölläkin,
arvatkaa nukuttiinko tässä taloudessa silloin
juuri ollenkaan. Onneksi ne nyt ovat taas samassa
rytmissä kuin me, eli nukkuvat suurimman osan
yötä tai ainakin melskaavat hiljaa :)Tosin me
siirryimme myös käyttämään korvatulppia
nukkuessa... auttaa muuten kummasti, suosittelen.
Kunhan on isoääninen herätyskello..

Mutta ensi alkuun meilläkin oli siis vain 1
kissa. Se oli kuitenkin niin seurankipeä, etenkin
kun joutui olemaan paljon yksin. Sitten kun itse
tuli väsyneenä töistä ja olisi halunnut ensi
alkuun vain levätä, niin kissa pyöri jaloissa ja
kehräsi ja sen kanssa olisi pitänyt leikkiä ja
reuhata. Kun hankimme sille kaverin, tämä
muuttui. Nyt ne tulevat tervehtimään kun tulen
töistä, haluavat silitystä, mutta reuhukaveri
niillä on nyt omasta takaa. Minun ei enää tarvi
juosta ympäri kämppää :) Niillä on omaa kivaa ja
niiden reuhua onkin kiva seurata, silloin kun ei
joudu itse tulilinjalle esim. kesken takaa-ajon.
Silti ovat kumpikin hyvin ihmisseuraakin
kaipaavia, toinen on varsinainen sylikissa ja
toinenkin tulee puskemaan jalkoja.

Sanoisin että 2 kissasta on ihmiselle vähemmän
vaivaa kuin yhdestä, johtuen juuri siitä, ettei
ihmisen tarvitse enää niin kovasti keksiä
leikkejä kissalle, vaan niillä on seuraa ihan
vaan toisistaan.

Moumokatti kirjoitti:

Niin pieni varoitus, että ei se toinen kissa
välttämättä sitä maukumista poista. Meillä
ainakin maukuvat ulko-ovella vuorotellen. Ihan
selvästi ovat sopineet vuoroista, että ensin sinä
ja sitten minä, että kyllä nuo ihmiset lopulta
kyllästyvät ja vievät meidät ulos...
jossain välissä tuo tahti oli päällä yölläkin,
arvatkaa nukuttiinko tässä taloudessa silloin
juuri ollenkaan. Onneksi ne nyt ovat taas samassa
rytmissä kuin me, eli nukkuvat suurimman osan
yötä tai ainakin melskaavat hiljaa :)Tosin me
siirryimme myös käyttämään korvatulppia
nukkuessa... auttaa muuten kummasti, suosittelen.
Kunhan on isoääninen herätyskello..

Mutta ensi alkuun meilläkin oli siis vain 1
kissa. Se oli kuitenkin niin seurankipeä, etenkin
kun joutui olemaan paljon yksin. Sitten kun itse
tuli väsyneenä töistä ja olisi halunnut ensi
alkuun vain levätä, niin kissa pyöri jaloissa ja
kehräsi ja sen kanssa olisi pitänyt leikkiä ja
reuhata. Kun hankimme sille kaverin, tämä
muuttui. Nyt ne tulevat tervehtimään kun tulen
töistä, haluavat silitystä, mutta reuhukaveri
niillä on nyt omasta takaa. Minun ei enää tarvi
juosta ympäri kämppää :) Niillä on omaa kivaa ja
niiden reuhua onkin kiva seurata, silloin kun ei
joudu itse tulilinjalle esim. kesken takaa-ajon.
Silti ovat kumpikin hyvin ihmisseuraakin
kaipaavia, toinen on varsinainen sylikissa ja
toinenkin tulee puskemaan jalkoja.

Sanoisin että 2 kissasta on ihmiselle vähemmän
vaivaa kuin yhdestä, johtuen juuri siitä, ettei
ihmisen tarvitse enää niin kovasti keksiä
leikkejä kissalle, vaan niillä on seuraa ihan
vaan toisistaan.

Kymysys: Pystyykö tulpat korvissa nukkumaan
kunnolla? Avomieheni väittää että ei, mutta viime
yön kuuden heräämisen jälkeen tuntuu, että jotain
on keksittävä...

Väsynyt kirjoitti:

Kymysys: Pystyykö tulpat korvissa nukkumaan
kunnolla? Avomieheni väittää että ei, mutta viime
yön kuuden heräämisen jälkeen tuntuu, että jotain
on keksittävä...

Taidat olla kyllä aika väsynyt :( Tiedän kyllä
mimmoista se pahimmillaan voi olla.
Eläinrakkauskin tuntuu öiseen aikaan kadonneen
jonnekin, kun naukuminen ei tunnu loppuvan. Mekin
pahimmillamme aloimme jo harkita kissoista
luopumista. Kun sitä yönaukumista ja
valvottamista oli kestänyt pari kuukautta.

Kyllä korvatulppien kanssa pystyy nukkumaan aivan
hyvin. Jos pelkäät ettet sitten herää aamulla
kellon soittoon, käytä vain toisessa korvassa
tulppaa, siinä joka ei ole tyynyä vasten.

Eiväthän ne tulpat kaikkea ääntä pois sulje,
mutta oikein käytettynä vaimentavat ääniä kyllä
todella, etkä herää niin helpolla ainakaan
naukumiseen. Tulpat on vain laitettava riittävän
syvälle. Muuten ne painavat korvia ja nukkuminen
voikin häiriintyä.

Itselläni ainakin korvatulpat ovat auttaneet
saamaan rauhallisemmat yöunet. Toivottavasti
auttaisivat teilläkin. Ehkä meillä ei kissat enää
niin melskaakaan yöllä, en tiedä. Mutta ainakin
aamuisin, jos mieheni on noussut aiemmin, hän on
väittänyt kissojen melskanneen aamulla oikeen
kunnolla. Ja minä en ainakaan ole herännyt
koskaan, nimenomaan korvatulppien johdosta.

Mutta olisi se hyvä saada se teidän kissannekin
päivärytmi kohdalleen. Ensinnäkin toinen kissa
voisi auttaa siinä, että ne luultavimmin sitten
reuhaavat juuri siinä illansuussa itsensä
väsyksiin ja nukkuvat yöllä. Kissan vireystila
kun on aktiivisimmillaan siinä myöhään illalla.
(tosin jos sitten päättävätkin naukua, niin niitä
on sitten kaksi kpl. Uskon kuitenkin että
vähemmän 2 kissaa yöllä häiritsee kuin yksi.
Ensinnäkin eivät sitten kyllä nau'u
yksinäisyyttään niin kuin yksi kissa voi tehdä.
Mutta saattavat sitten naukua ulko-ovella)

Meillä auttoi myös se että viimeinen iltapala
annettiin juuri ennen meidän omaa nukkumaan
menoa, sekä ruvettiin jättämään yöksi kissoille
raksuja eli kuivamuonaa. Jostain syystä sen
jälkeen yöt rauhottuivat. Varsinkin noiden
raksujen jättämisen jälkeen. En tiedä onko se
selitys mihinkään vai pelkkä sattuma.

Koitahan jaksella!

Moumokatti kirjoitti:

Taidat olla kyllä aika väsynyt :( Tiedän kyllä
mimmoista se pahimmillaan voi olla.
Eläinrakkauskin tuntuu öiseen aikaan kadonneen
jonnekin, kun naukuminen ei tunnu loppuvan. Mekin
pahimmillamme aloimme jo harkita kissoista
luopumista. Kun sitä yönaukumista ja
valvottamista oli kestänyt pari kuukautta.

Kyllä korvatulppien kanssa pystyy nukkumaan aivan
hyvin. Jos pelkäät ettet sitten herää aamulla
kellon soittoon, käytä vain toisessa korvassa
tulppaa, siinä joka ei ole tyynyä vasten.

Eiväthän ne tulpat kaikkea ääntä pois sulje,
mutta oikein käytettynä vaimentavat ääniä kyllä
todella, etkä herää niin helpolla ainakaan
naukumiseen. Tulpat on vain laitettava riittävän
syvälle. Muuten ne painavat korvia ja nukkuminen
voikin häiriintyä.

Itselläni ainakin korvatulpat ovat auttaneet
saamaan rauhallisemmat yöunet. Toivottavasti
auttaisivat teilläkin. Ehkä meillä ei kissat enää
niin melskaakaan yöllä, en tiedä. Mutta ainakin
aamuisin, jos mieheni on noussut aiemmin, hän on
väittänyt kissojen melskanneen aamulla oikeen
kunnolla. Ja minä en ainakaan ole herännyt
koskaan, nimenomaan korvatulppien johdosta.

Mutta olisi se hyvä saada se teidän kissannekin
päivärytmi kohdalleen. Ensinnäkin toinen kissa
voisi auttaa siinä, että ne luultavimmin sitten
reuhaavat juuri siinä illansuussa itsensä
väsyksiin ja nukkuvat yöllä. Kissan vireystila
kun on aktiivisimmillaan siinä myöhään illalla.
(tosin jos sitten päättävätkin naukua, niin niitä
on sitten kaksi kpl. Uskon kuitenkin että
vähemmän 2 kissaa yöllä häiritsee kuin yksi.
Ensinnäkin eivät sitten kyllä nau'u
yksinäisyyttään niin kuin yksi kissa voi tehdä.
Mutta saattavat sitten naukua ulko-ovella)

Meillä auttoi myös se että viimeinen iltapala
annettiin juuri ennen meidän omaa nukkumaan
menoa, sekä ruvettiin jättämään yöksi kissoille
raksuja eli kuivamuonaa. Jostain syystä sen
jälkeen yöt rauhottuivat. Varsinkin noiden
raksujen jättämisen jälkeen. En tiedä onko se
selitys mihinkään vai pelkkä sattuma.

Koitahan jaksella!

Meillä on naukumiselta vältytty kun kisulille on
opetettu että yöllä makuuhuoneen ovi on kiinni ja
kisuli oleskelee muualla kämpässä. Kun kello soi
aamulla on kisulikin huomaa että nyt ne herää ja
avustaa kellon kanssa heräämistä (naukumalla) :)

Helppo sanoa, jos vain voisi olla varma siitä,
että toisen kissan kanssa meteli tosiaan
lievenisi. Ja muutenkaan kissa ei mielestäni mene
hyvien ihmissuhteiden edelle :) Olen kuullut
liian paljon tarinoita siitä, että kaksi kissaa
pistää hermot riekaleiksi kaksinkertaisesti.
Olisi kiva saada toinen kisu "koeajaksi" ja
katsoa miten kaverukset tulisivat juttuun.
Onkohan se mahdollista, esim.
eläinsuojeluyhdistyksen kautta (jos saisi sen
miehen painostettua siihen...)?