Olen alkanut miettimään, että olisiko itsemurha hyvä ratkaisu.
Asiat on päällisinpuolin ihan kunnossa, on paljon kavereita, hyvä koti ja poikaystävä. Itsetuntoni on kuitenkin vain mennyt niin alhaiseksi, että pienimmätkin asiat alkavat tuntua mahdottomilta. Pidän itseäni rumana ja lihavana, enkä ole edes missään hyvä. Koulu menee päin vittua ja missään muussakaan en ole menestynyt. Viiltelystä jääneet arvetkin muistuttaa vaan kaikesta paskasta, tosin viiltelyn olen onnistunut lopettamaan.
Okei, ymmärrän, että itsemurha on itsekäs ratkaisu, mutta tuntuu, että se on enää ainut ratkaisu. Ehkä sen jälkeen saan hyvän elämän..
Asiat on päällisinpuolin ihan kunnossa, on paljon kavereita, hyvä koti ja poikaystävä. Itsetuntoni on kuitenkin vain mennyt niin alhaiseksi, että pienimmätkin asiat alkavat tuntua mahdottomilta. Pidän itseäni rumana ja lihavana, enkä ole edes missään hyvä. Koulu menee päin vittua ja missään muussakaan en ole menestynyt. Viiltelystä jääneet arvetkin muistuttaa vaan kaikesta paskasta, tosin viiltelyn olen onnistunut lopettamaan.
Okei, ymmärrän, että itsemurha on itsekäs ratkaisu, mutta tuntuu, että se on enää ainut ratkaisu. Ehkä sen jälkeen saan hyvän elämän..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kerta asias on päällisinpuolin kunnossa niin miks ihmeessä tekisit itsemurhan? Ja mitä ulkonäköös tulee niin tuskinpa olet ruma tai läski kerta omistat kavereita ja poikaystävänki.
Miettisit vielä. Ajattele sitä kaikkee hyvää mitä sun elämässäs on. Puhu vaikka tosta asiasta jollekkin läheiselle ystävälle tai poikaystävälles.
Se ei oo ratkaisu.
Se on vaan yks synkkä tienhaara.
Sä kuitenkin saat elämän taas maistumaan kun puhut muille tunteistas.
Masennukset ja itsetunnon pulmat saadaan nykyään hoidettuu tosi hyvin.
Ammattiapukin on hyvää.
Mä annan sen neuvon et puhu muille koska se oikeesti auttaa.
Itsemurha on vaan huonoista vaihtoehdoista yksi.
Sen mieleen tuleminen saa ihmisen pohtimaan vaikka muita oikeasti hyviä vaihtoehtoja on.
Puhu muille, se auttaa :)
mulla on samanmoinen ongelma. yritän olla niin välittämättä vaikka monesti menee monta päivää ihan itkien ja muutenkin suoraan sanottuna perseelleen. uskon jumalaan ja että tälläkin on jokin tarkoitus kenties. jos elämä käy tosi tukalaksi eli vaikka monta viikkoa täyttä paskaa oloa, siis tosi paskaa niin nostan kytkimen ja 'katoan' jonnekkin. kuitenkin tavoite on elää elämä loppuun. kyl siitä jonku palkinnon sitten saa.
Poikaystävä, ystävät, hyvä koti. Eikö tuossa ole tarpeeksi syytä elää? On takuulla. Älä nyt päätä elämääsi, se on vasta aluillaan. Puhu vanhemmillesi itsetunto-ongelmistasi, ja muustakin mistä nyt haluat. Tsemppiä.
uudelleensyntymään...Oletko kuullut karman laista? Jos nyt tapat itsesi, saat tosissaan kärsiä seuraavalla kierroksella! Sitä paitsi kuinka suuri %osuus ihmisistä elää kehitysmaissa tai muutenvaan orjina? Vertaapa omiin oloihisi suloSuomessa ja mene puhumaan terkkarille.
kamalan itsekästä ajattelua, tappamalla itsensä aiheuttaa kamalaa kärsimystä muille ja ne alkaa etsiä itsestään syytä miksi tuo noin teki. Minulla ei ole ollut poikakaveria ikinä, jos olisi niin olisin onnenikukkuloilla.
Jos on painoindeksin mukaan liian lihava, voi laihduttaa eikä märehtiä joutavia. Jos koulu menee päin persettä voi ottaa selvää miksi, minulla on koulu mennyt päin persettä 15-vuotta, mutta minähän en aio luovuttaa ikinä. Jos ei tiedä missä on hyvä, ei ole vielä ehtinyt tutkia kaikkia vaihtoehtoja mitä voi tehdä.
Mä en henkilökohtaisesti usko että kuoleman jälkeen on mitään. Ei parempaa ei huonompaa. Itsemurha. Se on epätoivoinen ratkaisu ongelmaan. Huonoin mahdollinen. Sullahan on perhe, kavereita ja poikaystävä joka rakastaa. Haluatko sä todella jättää ne? Voitko sä kuvitella millä tavalla itsemurhasi vaikuttaa perheeseesi, kavereihisi ja poikaystävääsi koko heidän loppuelämänsä. He tuskin saisivat koskaan tietää miksi teit sen. Pahimmassa tapauksessa he syyttäisivät itseään siitä. Sä olet syntynyt tähän maailmaan ja on mielestäni väärin että oma elämä riistetään. Koska on aina mahdollisuus selvittää asiat. Ja jos ei selvittää, niin ainakin helpottaa oloa ja elämänlaatua. Aina sanotaan että itselleen voi tehdä pahan olon. Jopa masennuksen aiheuttaa. Itselleni kävi näin. Luulin olevani masentunut (saatoin ollakin) ja kaikki oli synkkää ja pimeää. Tunsin vihaa ja olin katkera kaikkia kohtaan. Sitten jonkun ajan päästä ymmärsin että voin helpottaa oloani. En ajatellut enää negatiivisesti asioista, vaan yritin nähdä asiassa jotain positiivista, vaikka ihan vähän. Sisimmässäni halusin olla masentunut ja surullinen. mutta sitten tajusin että eihän tämä elämä voi näin mennä. Tuhlaanko mä mun elämän? Ja vielä omasta tahdosta? Koska mä pystyin vaikuttamaan mun pahaan oloon.
Joskus myös joku elämän muutos voi helpottaa pahaa oloa. Voitko sä puhua sun poikaystävälle sun pahasta olosta? Tai jollekin aikuiselle? Susta voi tuntua ettei siitä ole mitään apua, musta ainakin ensiksi tuntui. Mutta sitten mä tajusin että mä voin helpottaa mun oloa. Ja niin mä puhuin mun terapeutille/kuraattorille, itkin... Ja arvaa mitä? Se auttoi. Se auttoi ihan saatanasti.
Mieti sun elämää, mitä sä voisit tehdä sun pahan olon helpottamiseksi. Mieti sitä vaikka jonkun toisen kanssa. Mä uskon että itsemurha ei ole se ratkaisu.
Ees pahimmassa umpikujassa ihiminen ei sais tehä ittemurhaa. Jos sulla on vielä ystäviä ja suhde, et oo menettäny läheskään kaikkija. Muista että elämä on Jumalan antama lahja, jonka katkasemalla luopuisit taivaasta suoralta käjeltä.
Itsetunto itselläkin on ihan 0 mutta, ei se itsemurha ole mikään ratkaisu. Sun kannattaa puhua sun läheisimmilles asioista ja miettiä ratkaisua tuohon itsetunto ongelmaan..