vanhempien sängyssä vai jollain toisella seinällä kauempana vanhempien sängystä teillä, joilla vauva nukkuu samassa huoneessa, mutta omassa sängyssään?
Ja onko ollut toimiva ratkaisu?
T. Sängyn siirtämistä suunnitteleva äiti =)
Ja onko ollut toimiva ratkaisu?
T. Sängyn siirtämistä suunnitteleva äiti =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alusta asti nukkunut omassa sängyssä samassa huoneessa. Toimii meillä. Eipähän tartte isompana vierottaa perhepedistä, vaikka oishan se ihana ku toinen tuhnuttas vieres..=)
teijän sängys vai vähän kauempana?
Meillä tällä hetkellä on kauempana samassa huoneessa, mutta tyttö (3,5kk) pyörii kuin väkkärä yöllä ja saan harvase hetki tarkistaa, ettei ole kääntynyt masulleen...kun ei jaksa siinä oikein vielä olla ja pelkään, että toinen tukehtuu...esikoinen kun meillä on kyseessä, niin olen hiukan (?) ylivarovainen. =D
t. AP
Meillä ollaan toimittu varmaan kaikkien "ohjesääntöjen" ja nykysuositusten vastaisesti, sen mukaan, mikä vauvasta ja äidistä on tuntunut mukavimmalta ja (ainakin meillä) toimivimmalta. Ensimmäiset kuukauden neiti nukahti nätisti iltatissille, josta sitten siirsin hänet pehmustettuun äitiyspakkauskoppaan nukkumaan. Koppa oli aivan sänkymme vieressä toisen, isomman pahvilaatikon päällä, että saatoin (aluksi n. tunnin välein) koska tahansa helposti kurkata, että pienellä on kaikki hyvin (ei "yli"huolehtimisessa ole mitään hävettävää, se kuuluu varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla alkuajan tuntemuksiin, ja parempi niin, kuin ei huolta ollenkaan!).
Sitten, kun koppa alkoi käydä ahtaaksi, siirryttiin pinnasänkyyn, jonka kanssa toimittiin samoin; Illaksi pinnis roudattiin lähelle ja reunapehmusteisiin tein pienen kolon, josta saatoin nähdä tyllerön vain päätä kääntämällä. Päikkärinsä lapsi kuitenkin nukkui parisängyssämme tyynyvallin keskellä ja itkuhälytin ihan vieressä, kun tyttömme alkoi konttailla varsin aikaisin, ja pari kertaa kerkesi pudota sängystä herättyään.
Sitten (n. pari viikkoa sitten, kun tyttö täytti 8 kk) pinniskin alkoi käydä ahtaaksi kovalle pyörijälle ja keksimme ottaa käyttöön matkasängyn, joka hiukan leveämpänä ja pehmeäreunaisena salli neidin unitouhuamisen, eikä esim. jalan kolahtaminen pinnoihin herättänyt neitiä. Nyt, kun olen lopettanut imettämisen, olemme myös alkaneet nukuttaa neitiä suoraan omaan sänkyynsä. Aluksi hän pisti kovasti kampoihin, ja muuataman kerran jouduin antamaan periksi kovalle huudolle ja nukuttamaan (kuitenkin pullomaidolla) ensin parisänkyyn ja sitten nostamaan omaansa. Nyt kuitenkin viikon verran tyttö on jo suostunut nätisti nukahtamaan omaan punkkaansa, sekä yöllä, että päikkäreillä. Mutta edelleen sänky on yöllä meidän vieressämme, vaikkakin "tarkistuskerrat" ovat jo vähentyneet muutamaan kertaan yössä.
Näin on homma toiminut meillä askel askeleelta "itsenäisempään" suuntaan. Seuraava asekel onkin sitten oma huone, mutta tämänhetkisessä asunnossamme se ei vielä ole mahdollista, eli saamme nauttia toistemme seurasta vielä hyvän aikaa. Toki tällainen järjestely edellyttää sitä, että lapsi nukkuu yönsä suhteellisen hyvin, jolloin myös isi ja äiti saavat tarvitsemansa levon. Ymmärrän siis hyvin myös niitä, joilla lapsi nukkuu alusta asti omassa huoneessaan, jolloin voidaan sopia vuorot heräämisten varalla ja ainakin toinen vanhemmista saa nukkua.
En myöskään usko, että omaan huoneeseen vieroituksesta tulee meillä ongelmaa, koska kaikki muutkin vaiheet ovat n. viikon "neuvottelujen" jälkeen alkaneet sujua. Sitä paitsi tyttö on jo pitkään nukkunut kaikki päikkärinsä "yksin", kun olen siirtynyt omiin töihini toiseen huoneeseen heti hänen nukahdettuaan. Itkuhälyttimet ovat kyllä olleet ahkerassa käytössä, koska toisaalta haluan olla paikalla, kun lapsi on herännyt; Ei maailmassa voi olla kovin montaa suloisempaa näkyä, kuin vastaherännyt pienokainen, jonka naama leviää onnen auringoksi, kun äiti ilmestyy ovelle! :)
on toisella puolella huonetta omaan sänkyyn nähden.