Toivonkipinöitä

Serkkuni sairastui kaksi vuotta sitten haimasyöpään. Haimasyövän ennusteet ei paljoa mieltä ylennä, vain 2% sairastuneista on hengissä viiden vuoden päästä.

Mutta minun serkkunipa on tänä päivänä terve, hän on parantunut haimasyövästä tällä tietoa kokonaan! Eli ei kannata tuijottaa ennusteisiin eikä tilastoihin.

Itse olen myös parantunut syövästä, joskin lähtötilanteeni oli paljon positiivisempi kuin serkullani. Eräs ystäväni sai kuulla syövästään tänä kesänä ja käy nyt hoitoja läpi.

Isoisäni sekä toisen sukuhaaran isoäitini ovat kuolleet syöpään, toinen jo joskus 40-luvulla ja toinen pari vuotta sitten. Isoäitini kuoleman jälkeen sain tietää omasta syövästäni.

Tuttavani sairastui yli kolmekymmentä vuotta sitten lymfoomaan alle kaksikymmentä vuotiaana, nyt hän on terve yli viisikymppinen. Hänelle ei aikanaan paljoa toivoa annettu. Työyhteisöstäni menehtyi 18-vuotias poika lymfoomaan vuosi sitten.

Tämä on omituinen sairaus, yhtään ei tiedä kenelle se tulee ja kuka siitä selviää. Onneksi nykyään yhä useampi! Toivoaan ei saa menettää!
1270
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

kuin arpapeliä - niin kuin koko elämä sinällään.
Tunnen useita syövästä selvinneitä - kuten myös ei selvinneitä.
Tälläista se vaan on Mummoni sanoi aikoinaan että jokaisen ihmisen kuolinpäivä on jo syntyessä hänen otsaluuhunsa merkitty....?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tämä on totta kirjoitti:

Serkkuni sairastui kaksi vuotta sitten haimasyöpään. Haimasyövän ennusteet ei paljoa mieltä ylennä, vain 2% sairastuneista on hengissä viiden vuoden päästä.

Mutta minun serkkunipa on tänä päivänä terve, hän on parantunut haimasyövästä tällä tietoa kokonaan! Eli ei kannata tuijottaa ennusteisiin eikä tilastoihin.

Itse olen myös parantunut syövästä, joskin lähtötilanteeni oli paljon positiivisempi kuin serkullani. Eräs ystäväni sai kuulla syövästään tänä kesänä ja käy nyt hoitoja läpi.

Isoisäni sekä toisen sukuhaaran isoäitini ovat kuolleet syöpään, toinen jo joskus 40-luvulla ja toinen pari vuotta sitten. Isoäitini kuoleman jälkeen sain tietää omasta syövästäni.

Tuttavani sairastui yli kolmekymmentä vuotta sitten lymfoomaan alle kaksikymmentä vuotiaana, nyt hän on terve yli viisikymppinen. Hänelle ei aikanaan paljoa toivoa annettu. Työyhteisöstäni menehtyi 18-vuotias poika lymfoomaan vuosi sitten.

Tämä on omituinen sairaus, yhtään ei tiedä kenelle se tulee ja kuka siitä selviää. Onneksi nykyään yhä useampi! Toivoaan ei saa menettää!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu