Miten onnetonta... rakastan kissoja, mutta en
koskaa voi hankkia sellaista...
Miehelläni on allergia, mutta minulla itselläni
ei ole allergioita. Olen mahdoton eläinhullu ja
kissa olisi ihana! Enkä nyt sentään miestä ala
vaihtaa tälläisen takia!! =) No, tyydyn sitten
rapsuttelemaan muitten kissoja silloin tällöin
kun omaa kisua ei taida olla tiedossa koskaan...
Onkos muilla samanlaisia "kohtaloita"??? Onko
joku allergiaperhe ottanut kisun/muita eläimiä
allergiasta huolimatta, ja miten kävi? Ei tainnut
olla kauhean viisasta?
koskaa voi hankkia sellaista...
Miehelläni on allergia, mutta minulla itselläni
ei ole allergioita. Olen mahdoton eläinhullu ja
kissa olisi ihana! Enkä nyt sentään miestä ala
vaihtaa tälläisen takia!! =) No, tyydyn sitten
rapsuttelemaan muitten kissoja silloin tällöin
kun omaa kisua ei taida olla tiedossa koskaan...
Onkos muilla samanlaisia "kohtaloita"??? Onko
joku allergiaperhe ottanut kisun/muita eläimiä
allergiasta huolimatta, ja miten kävi? Ei tainnut
olla kauhean viisasta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tiedän kyllä sellaisia, jotka on vaihtanut miestä
sen vuoksi. Ennen lähtee mies kuin lemmikki!! Että
semmosta..
... mutta on paljon meitä, joilla on kissa, mutta
pulaa hoitajista. Itse olen superhellyydenkipeän
kollipojan emäntä ja välillä tuntuu olevan työn
ja tuskan alla löytää kissalle hoitajaa täältä
Helsingistä (kun sukulaiset asuvat muualla).
Usein meno jää minulta sitten menemättä. Myös
eläinsuojelyhdistyksillä on paljon kissoja, joita
saa käydä rapsuttelemassa. Vaikka
siedätyshoidoista puhutaan niin terveyttä en
haaskaisi kissan takia, etenkään jos miehesi ei
muutenkaan ole erityisen innostunut kissan
hankinnasta.
meillä on 8-vuotias kissapoika vaikka miehelläni
onkin allergia,jopa astmaa on joskus epäilty.
tilanne oli se että muuttaessani kotoa yhteen
hänen kanssaan oli vaihtoehtoina joko kissan
lopettaminen tai sen pitäminen,en löytänyt sille
halukasta uutta omistajaa tuttavapiiristäni.
(ventovieraalle en halunnut sitä lahjoittaa,kissa
on nimittäin hullulla tavalla erittäin
läheisriippuvainen minusta...joten joku tuttu
jonka luona sitä olisi voinut käydä katsomassa
olisi ollut hyvä ratkaisu) no ei löytynyt
tuttua,joten päätimme kokeilla vähän aikaa
yhteiseloa, ja hyvin on tähän päivään asti
sujunut. miehelläni ei ihme kyllä ole juurikaan
havaittavissa allergiaa,minä puolestani pyrin
imuroimaan ja vaihtamaan vuodevaatteita
mahdollisimman usein...kissakin on oppinut
omaan "pesäänsä"...mitä kyllä aluksi suuresti
epäilin.(eläinkaupasta ostettu pieni pehmeä
koiranvuode) joten kyllä meillä elää allergikko
ja kissa ei allergikko samassa taloudessa. siinä
vaiheessa jos alkaa tulla oireita ja hankaluuksia
on tietysti tehtävä uusi ratkaisu,onhan se
ihmisen terveys kumminkin tärkein asia.
se on meilläkin, mies on kissoille vähän
allerginen, minä taas en ja kissaa olen toivonut
koko ikäni. Lapsena en vain voinut hankkia isäni
astman vuoksi (lisäksi äitini vihaa kissoja),
opintojen alkuvuodet menivät reissatessa ja, nyt
kun elämä on vähän tasaantunut, paljastui
miehellä allergia :(.
Asiasta on keskusteltu paljon ja eri vaihtoehtoja
käyty läpi. Koirille mieheni ei ole allerginen,
mutta ne taas eivät ole ihan yhtä ihania kuin
kissat ja voihan niillekin allergisoitua...
Yhtenä vaihtoehtona saattaisi olla rexkissa,
kyseisen rodunhan väitetään sopivan monille
allergikoille, mutta sitähän pitäisi tietysti
ensin kokeilla vaikka jonkun tutun kissalla.
Ilmanpuhdistinkin pitäisi sitten hankkia ja
siivoilla paikkoja ahkerasti jne...
Miettimisaikaa meillä on vielä reilusti, sillä
olemme kumpikin lähdössä joksikin aikaa
ulkomaille, mutta sitten palattuamme jatkamme
jälleen asian harkintaa. Miehenikin kyllä pitää
kissoista, ei siinä mitään, mutta oma terveys
tietysti pistää miettimään.