Hei nettaajat,
Olettekos lukeneet Isaac Asimovin Säätiö-trilogian?
Jokunen päivä sitten huomasin että "uusi sukupolvi" ei ole lukenut (tai ei ole edes kuullut!) vanhojen hyvien kirjailijoiden kuten Asimovin, Clarken, Heinleinin perusteoksia.
Niille jotka kaipaavat _hyvää_ sci-fiä niin lukekaapa aluksi kirjat: Säätiö, Säätiö ja Imperiumi ja Toinen Säätiö.
-M
Olettekos lukeneet Isaac Asimovin Säätiö-trilogian?
Jokunen päivä sitten huomasin että "uusi sukupolvi" ei ole lukenut (tai ei ole edes kuullut!) vanhojen hyvien kirjailijoiden kuten Asimovin, Clarken, Heinleinin perusteoksia.
Niille jotka kaipaavat _hyvää_ sci-fiä niin lukekaapa aluksi kirjat: Säätiö, Säätiö ja Imperiumi ja Toinen Säätiö.
-M
Vastaukset 11
Vanhimmat
...olen lukenut, parasta Asimovia.
Ja lisäksi edelliseen nostaisin vielä Lemin nerokkaan satiiriset teokset.
Omassa hyllyssä on ehkä reilu metri scifiä tuolta 50-60 -luvuilta. Aikamoisia helmiä joukossa, kuten tuo Asimovin klassikkotrilogia (mitä, seitsemän osaa kaiken kaikkiaan?)
Ja harva alle kolmikymppinen on läpi kahlannut!
Edes Orvellin 1984:ää eivät kaikki "scifisteinä" itseään pitävät ole lukeneet... Perhana, alan kuulostamaan isältäni. :)
On toki uudemmassakin scifissä hienoja tapauksia, mutta tyyli on vaihtunut jossain tuon kultakauden jälkeen. Kannattaa tutustua vanhempaankin kamaan.
Se on kunnon scifiä. Tämä uudempi scifi on scifiin verhoutunutta fantasiaa - se että tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen ei tee siitä automaattisesti scifiä.
Ei se ikä ole mikään tae scifin kovuudesta (oletan että tarkoitat, että kova scifi on oikeaa scifiä ja pehmeä on muuta). Kyllä sieltä vanhemmastakin materiaalista löytyy pehmeämmän linjan edustajia, siinä missä uudemmasta kovan linjan heppuja.
Tosin "vanhaan hyvään aikaan" scifi oli lähinnä fyysikoiden ja muiden tieteenharrastajien kirjoittamaa, ja se näkyi. Nykyään se tuppaa olemaan yleisesti hyväksytty taiteenlaji, joten kaiken maailman ituhipit nyt kirjoittavat mitä sattuu, kutsuen sitä scifiksi... :)
Itselleni scifissä kovuus ei ole sinänsä itseisarvo. Pidän sekä kovemmasta, että pehmeämmästä...
vaikka siihen tosin kuuluu (trilogia) vain nuo
kolme keskeistä kirjaa niin itse tarina alkaa
jo aamunkoiton roboteista ja jatkuu jonnekin
Gaian seikkailuihin.
Olisko 7...8 kirjaa.
Entäs sitten Herbertin "Dyyni"-trilogia.
Vähintään yhtä huikea.
Säätiö tarinan alku taitaa olla muuten Teräsluolat.
Asimovin luoma tulevaisuuden näkymä on aivan mahtava.
Kirjailijan nerokkuutta kuvaa että kaikki teokset jotenkin voidaan niputtaa yhteen. Lisäksi ensimmäiset kirjat on kirjoitettu jo joskus 40-luvulla, eikä tuota aikaeroa juuri huomaa hänen viimeisiin teoksiin verrattuna.
Luen säännöllisesti Asimovia jotta säilyisi perustuntuma oikeaan scifiin.
"Olettekos lukeneet Isaac Asimovin Säätiö-trilogian?"
Tietenkin.
"Jokunen päivä sitten huomasin että "uusi sukupolvi" ei ole lukenut (tai ei ole edes kuullut!) vanhojen hyvien kirjailijoiden kuten Asimovin, Clarken, Heinleinin perusteoksia."
Miten olisivitkaan kuulleet? Eihän heidän kirjojaan ole painettu _vuosikymmeniin_ Suomeksi!
Asimovinkin teoksista suurin osa on painettu suomeksi joskus 70-, 80-luvuilla. Hyvä jos löytää kirjastoista enää.
Luin kolme ensimmäistä osaa englanniksi silloin kun en kieltä vielä kunnolla osannut, ja muistan pähkäilleeni pitkään miten "foundation" pitäisi siinä yhteydessä kääntää :D
Enlannin kieltä taitamattomana turvaudun sanakirjaan: Perustaminen, perustus, perusta, alusta, pohja, laitos, säätiö, stipendi, apuraha, todellisuuspohja, aihe, syy yms. Revi siitä siitä sitten. Jos lukisin ko. trilogian monen vuoden jälkeen uudestaan (ehkä luenkin) saattaisin ihan itsekin keksiä muutaman käännöksen lisää. Ei ollenkaan huonoa scifiä, sanokoot kaiken maailman asiantuntijat ja jerrymiehet mitä huvittaa ;-)
Mitä? Dissaako Jerrymies Säätiötäkin?
Perhana, että ollaan välillä eri linjoilla (esim. se Dyyni joka täälläkin mainittiin)... :)