Olisiko kenelläkään antaa hyviä käytännön neuvoja ongelmaamme.Koiramme on seitsemän kuukauden ikäinen itä Laika, joka pelkää autossa matkustamista.Kun sen sattuu saamaan autoon se istuu siellä toise laikamme kansa aivan tyynen näköisenä, mutta esim. metsältä lähdettäessä se ei tule edes lähelle autoa jotta sen voisi panna remmiin ja viedä autoon kuten kotoa lähdettäessä. Ei ole nakkimakkaroistakaan apua, vaikka on muuten ruualle perso.
Autokammoinen
Sikkarahäntä
4253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
remmi kiinni jo ennen ku auto on näkyvissä, oppii kyllä ajan kans ettei se nii pelottavaa oo. meillä on ollu joskus sama ongelma ja ajan kanssa menny ohi ku nuorempi kattonu vanhemmasta mallia :)
Meillä ei varsinaista auto(ilu)kammoa ole, mutta tarkkana tässä saa nyt olla kun henkilöautoilua enemmän harrastetaan. Ennen yleisillä paljon liikuttiin, niissä mielellään matkustaa ja makailee. Henkilöautoilussa mukavaa vasta kun ollaan tasaisessa vauhdissa moottoritiellä, taajamanopeuksissa "luomunopeusmittari" alkaa nopeasti vingahdella jotta saisko sitä vauhtia, kiitos:) Matkavaljaiden näkeminen joskus aiheuttaa peruutuksen takavasemmalle, mutta auton näkeminen ei niinkään. Joskus teen niin että lenkiltä tullessa kun pitäisi autoon hypätä, kävelläänkin ohi ja tehdään "kunniakierros" auton jäädessä näkymättömiin, sitten mahd. leikityksen tai vapaanajuoksentelun jälkeen palataan takaisin. Sitten autosta poistuessa pitäisi muistaa tehdä se (oman koirani kohdalla toimii)turhia häsläämättä. Pyydän koiran istumaan, avaan oven (koira istuu, kiinnitän remmin, koira istuu)KEHUN jos koira rauhallinen, annan luvan poistua autosta enkä siinä enää kehu ettei synny kuvaa että ollaan päästy pois jostain kauheasta paikasta ihanaan kotiympäristöön, senhän koira kyllä itsekin osoittelematta huomaa (että kotiin/muuhun mieleiseen paikkaan tultiin)ja tämä riittää palkinnoksi.
...totutettiin autopelkoista koiraa hitaasti siten,että sen ruokakuppia vietiin pikkuhiljaa lähemmäs autoa.Todella pikkuhiljaa.Ruoka annettiin aina ja vain auton lähietäisyydellä.Lopulta,viikkojen(?)jälkeen kuppi laitettiin autoon. - Sinun koirasi ehkä kun nuori on,tietää hauskan loppuvan,jos antautuu remmiin ja sitten autoon,sehän jatkaisi vapaanaolemista paljon mieluummin.
Meidän parivuotias seropi oli autoillut ennen meille tuloa vain muutaman kerran elämässään. Autoon tai auton lähellekään sitä ei saanut muuten kuin kantamalla. Otettiin makupalat avuksi; ensin niillä houkuteltiin lähelle autoa. Sitten molemmat takaovet auki ja takapenkin läpi kuljettiin siten, että joka kerran makupala oli aina vaan kauempana ja kauempana. Ikään kuin vahingossa koira olikin autossa! Puoli tuntia siihen meni ja sen jälkeen autoon meno on ollut helppoa.
Autolla matkustamiseen totutettiin siten, että ensimmäiset matkat suuntautuivat aina vain kotiin päin. Taluttamalla ensin muutaman sadan metrin päähän, josta autolla tultiin tuttuun ympäristöön.