Me ollaan siis iso perhe,molemmilla on lapsia edel.liitosta ja yhteisiäkin on,tällä hetkellä olen kotona vaavin kanssa. Minusta todella tuntuu et mies ei arvosta sitä mitä meijän huushollissa teen oikeesti,ei käsitä kuinka raskasta on pyörittää etenkin meidän aamuja kun yksin niissä tilanteissa olen(siis lasten jotka kaikki asuvat meillä)tuntuu et hän sivuuttaa kaiken mitä sanon,et on raskasta ku tuntuu ettei lapset tottele tms.Meil pitäis olla selvät säännöt ym mut tuntuu et niitä rikkoo jatkuvasti joku..etenkin mummut ja aina jos anoppini tulee tänne tuntuu et ihan lamaannun paikoilleen,tuntuu kuin minusta häviää se äiti-rooli meidän kotona ja et valta ikäänkuin siirtyis hänelle.tosin sitä ihmettelen miksi mieheni on omalle äitilleen antanut vallan toimia miten itse haluaa,eikä edes kuuntele omaa poikaansa.hitsi et ärsyttää niin paljon tällä hetkellä.Onko niin et mun pitää vaan alistua ja niellä kaikki?minulle kummiskin merkitsee paljonkin se mitä etenkin anoppini minusta ajattelee ja kunnioitan häntä mutta häviääkö minun valta ym toimia omassa kodissa kun esim hän meille tulee?anteeks et viestini on sekava
Mieheni ei arvosta
tai siltä se ainakin tuntuu
381425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Mies on mies. EI tietenkään mies ymmärrä, koska ei ole joutunut sitä koskaan yksin tekemään. Karkaa viikonlopuksi vaikka omiin sukulaisiin lepäämään, ja valitse ajankohdaksi sellainen kun anoppikin on jossain reissussa, ettei mies taas luista hommasta. ;-)
Isät osaavat toimia lastensa kanssa vasta kun lapsi on niin iso, että vastavuoroisesti kykenee jotain kommunikoimaan. Tämä siis rankka yleistys, mutta koskee varmasti suurinta osaa miehistä.
Olet aivan oikeassa, ei anopin kuuluisi sanella teillä mitään. Vihjaispa miehellesi, että kävikö hänen äitinsä huushollaamassa edellisenkin liiton aikana miehen kotona, että siksikö se ero tuli? ;-D
Oikeastaan anoppisi voisi ymmärtää sinua ja olla sinulle suureksi avuksi. Jos miehesi kerran kuuntelee häntä mutta ei sinua, mitäpä jos kysyisit anopilta neuvoa, miten hän järjestäisi kodin sääntöjen toimivuuden. Anoppisi on ollut myös pienen vauvan kanssa kotona joskus hamassa menneisyydessä, kyllä hän tietää mitä käyt läpi. Jos anoppisi on oikeasti ihan jees tyyppi, laita hänet laittamaan sääntönne kuntoon ja homma miehellesi jakeluun, keskity sitten vasta myöhemmin siihen, miten mies tulisi itsenäisemmäksi ja perheen "pääksi".
Voisit ehkä muistuttaa miestä siitä aika ajoin, että hän kuitenkin on se "perheen pää", ehkä se siitä pönkittyisi ymmärtämään oman arvonsa. ME äidit kyllä tiedämme toistemme arvon, ja sen, kuinka vaikea miehen on tajuta vauva-ajan vaiheita.
Voimia sinulle, riittävän hyvä on loistava äiti. :-)
Miehelle toinen vaimo ei ole enää niin arvokasta eikä uutta kuin oli ensimmäinen. Silloin kaikki oli uutta ja upeaa, ja ensimmäiset lapset olivat uusi ihana kokemus, mutta ei enää toisessa liitossa koeta niitä hurmos hetkiä, jotka koettiin ekassa.
Myös se korostuu anopeissa ja apeissa, ei se uusi miniä ole yhtä upeaa aikaa kuin oli ensimmäisen kanssa. Ensimmäisen miniä tavat on ne parhaat joita anopit soveltaa uusiin. Niin tehtiin ensimmäisenkin kanssa, ja niin tehdään nyt jatkossakin, ei ole helppo hyväksyä, mutta niin se vain on, että ensimmäinen on aina se polun näyttäjä, ja niin toimitaan, tuli vaimoja vaikka viisi.
No, kyllä se varmaan on parasta, että alistut ja toimit kuin on siinä suvussa aina toimittu. Ei niitä tapoja muuteta jatkuvasti. Onhan se vaikeaa hyväksyä, mutta nöyryyttä vaan kehiin niin kaikki menee hyvin. Ja kyllä vielä huomaat jonakin pivänä, että vanhat tutut tavat joita suvun keskellä on aina käytetty, ovat loistavia. Jos vaimot vaihtuu, ei niitä tapoja tarvitse vaihtaa.
kuuleppa hei yleistäjä ja nyksien vihaaja,ei todellakaan ole kyse siitä et tarttis toimia just tasan silleen kun mieheni edel.liitossa,en ala täällä edes mainostaa sitä mitä mieltä anoppini on ex-miniästään.kukaan ei mieheni suvussa tms halua että toimittas niinkun tämä eka mukamas paras vaimo!!!!taisit todella ymmärtää asiani väärin.
Kiitos muuten sinulle eka vastaaja=)hyvää syksyn jatkoa
ps.tänne ei todellakaan kannata kirjoittaa mitään koska aina joku hyökkää
meillä anoppi yritti hyppiä silmille lasten kasvatuksen suhteen mutta tein selväksi omat kasvatusperiaatteet. Siellä se mökötti muutaman kuukauden mutta joutui antamaan periksi jos halusi lapsenlapsiaan nähdä. Sanoin että meille ei ole asiaa ennen kuin hyväksyy asian. Ollut hiljaa kasvatusASIOISTA SEN JÄLKEEN. Mennyt hyvin ja ollaan paljon tekemisissä. Minun tapoihin ei tulla sorkkimaan. Mieheni lapset ovat erikseen. Ne ovat kasvatettu ihan muille tavoille. Heidän kasvatukseen en puutu mutta omilla lapsillani pietän sen mitä olen heille pienestä pitäen opettanut.
onhan se noinkin mutta mä en pidä sitä mitenkään mahdollisena et meillä täällä olisi lapsilla eri säännöt ja tavat,musta ne on oltava jokaisella samat. yritin miehelleni sanoa että sen pitäisi jutella äitinsä kanssa siitä että sen on kunnioitettava meidän kodin sääntöjä ym,minä en tietenkään voi kieltää etteikö anoppini esim.saisi tavata mieheni lapsia mutta kieltää todellakin voin tapahtuuko se sitten täällä meillä jos toinen tekee mitä huvittaa.se vaan on tosi asia että kaikki tollanen tuottaa lisä hommia etenkin minulle. Lapset eivät tätä menoa saa todellista käsitystä säännöistä ja miksi niitä on,eikö?
meillä on meidän säännöt ja miehen lasten äidin tykönä on omat säännöt. Näin meillä on.
Tarkoitin lähinnä kasvatusasioita. Meillä ei kiukuttelulla saa mitään asioita läpi vaikka äitin tykönä saakin. Tähän on mieheni myös sitoutunut kun yhteen muutettiin ja säännöt luotiin.
Uuden anoppini oli hirveän vaikea hyväksyä esim. se että kielsin miesteni lapsilta karkit jos he eivät syöneet ruokaansa. Silloin ei saanut kukaan karkkia. Mieheni äitin mielestä hän saa antaa omille lapsenlapsilleen karkkia jos hän haluaa. Mutta näin ei ole. Jos säännöt on kaikille lapsille samat niin ei ole oikein että toisten lasten mummi tulee ja vapauttaa puolet lapsista täännöistä vain sen takia että hänellä on oikeus siihen. Selitin anopille että millä säännöillä mennään.
Mutta jos miesteni lapsia ei ole opetettu tietyille asioille mille minun ovat (ja yhteiset) niin en ala sitä heiltä vaatimaan. En voi vaatia että heidän pitäisi. Kyllä tietyt asiat opitaan jo pienestä pitäen.
sama tilanne mikä minulla on nyt.ehkä mun pitäisi siis itse anopin kanssa puhua.joo meillä ei myöskään kiukuttelulla saa yhtikäs mitään mitä taas mieheni lapset saavat äidin luona.kerran olikin sellanen tappelu/riita tilanne jossa mieheni lapsi satutti minun lasta ja seuraus olikin et tämä jää minun kanssa kotiin kun muut lähtivat elokuviin,noh anoppini tokaisi että liian kova rangaistus,oliko vai?kumpa olisin yhtä voimakas luonteeltani miltä sä vaikutat..hmmm kasvatanpa siis heh luonnettani tässä samalla=)
ja käyttäytymään niinkuin toinen nainen haluaa. unohdat, että lapset ovat hänen poikansa lapsia, eikä sulla ole mitään sanomista ja kiristämistä sen asian suhteen. Luulen että kyllä ekan vaimon kanssa saamat lapset kuitenkin ovat rakkaimmat.
Edelleen käydään puolin ja toisin. Mulle sanoivatkin kerran, että voi kun te joskus menisitte taas yhteen. Harmi pahoittaa anopin mieli, mutta minä en hänen poikaansa enää halua takaisin. Näin on ihan hyvä olla. Kyllä lämmitti sydäntä. Tiedän että olen tärkeä heillem, niin hekin minulle.
ensimmäinen lapsi rakkaampi kuin toinen?
Tietenkin. ;-)
Tervettä teillä päin.
Monella naisella olisi jonkilainen kilpailu siitä kuka lapsista on se rakkain ja paras!ainiin sori mä unohdin ne ensimmäiset lapset sen maailman parhaimman vaimon kanssa josta ollaan kummiskin erottu jne!mun asia ei kylläkään liity millään tavalla siihen kuka lapsista on se paras,meillä ainakin kaikki lapset ovat samanarvosia
uskotko oikeesti moiseen soopaan?
Kyllä se kuule niin on että jos ihminen on fiksu,hän ei erottele lapsia/tai lapsenlapsia "tärkeimmästä" "ei niin tärkeiksi"..fiksulle vanhemmalle/isovanhemmalle kun KAIKKI lapset ovat samanarvoisia.
Mieheni ensimmäinen puoliso osoittautui aikas pian liiton solmimisen jälkeen täydelliseksi juopoksi.Vaikka oli heillä jo lapsikin,lähti "rouva"silti päivien kestävälle ryyppykierrokselle.
Teoillaan hän aiheutti appivanhemmilleen,lapselleen ja silloiselle miehelleen todellista kärsimystä ja pahaa mieltä.
Ja todellakaan sellaista naista/"miniää"ei kukaan kaipaa.
Itse kun menin naimisiin mieheni kanssa,en ajatellut hänen vanhempiaan lainkaan..enhän minä heidän kanssaan elämääni viettäisi,ainoastaan mieheni ja lapsiemme kanssa;)
Nää on näitä, että kun uusnaista arvostellaan, niin heti isketään ex viamon kimppuun ja se on sittten ihan sallittua! Exää saa arvostella ja haukkua, mutta nyksää ei milloinkaan. Heh. exät on aina juoppoja, mut nyksät ai ai kun he ovat järkeviä. Miksi kummassa?
no siksi ne on exiä kun heissä on vain vikaa :)
Heh hee..
ap...kirjoitus kun ei liity katkeruuteen mitenkään?kyllä täällä poiketaan joka kerta asiasta kun asiasta!
et olisi jotain! Jos morkkaamalla yrittää itseään tehdä paremmaksi, niin melko sairasta.
Enemmän nöyryyttä uusillenaisille ja peillin katsomista ja hyäksyä itsensä sellaisena kuin on!
Jos miehellä on ollut eka vaimo ja lapsia, niin sitten on! Onko se niin kurjaa olla toinen nainen?
ovat jonkun eksiä, joten jotain vikaa heissä sitten on ollut :). Uusi suhde mieheen ei poistane tätä nyksänaisten viallisuutta verraten miehen eksään, luullakseni. Näissä kirjoituksissa ei tunnuta muistavan, että ollaan itsekin erottu jostain syystä, eikä se ole aina exmiehensä huonous näiden pauhaavien nyksien eron syynä ollenkaan.
Miehelle on tärkeä ensimmäinen puoliso, siitä ei mihinkään pääse ja toinen on melkolailla sitä varten, että on totuttu naiseen ja sitä varten otetaan nyksä. Ei nyksä saa mitenkään otettua miehen ensimmäistä vaimoa pois miehen sydämestä, vaikka kuinka haluaisi. Jos miehellä on lapsia ensimmäisen vaimon kanssa, ei mies halua vältämättä itse uusia lapsiakaan, nyksä tietysti haluaa.
Tämän kirjoitan kokemuksestani. Menin ensimmäiseen ja tähän mennessä ainoaan liittooni eronneen miehen kanssa, jolla lapsia edellisestä liitosta. Halusin lapsia ja mies ei välttämättä, mutta siihen lapset kuitenkin syntyivät. Elämä oli sitä, etten ollut oikein mitään kenenkään mielestä. Ei mies oikein enää rakastu kunnolla niin kuin ensimmäiseen vaimoonsa rakastuu, se oli pakko hyväksyä ja olla kiitollinen siitä mitä jäljellä oli. Kysyin mieheltä asiaa kun se vaivasi mieltäni. Mieheni kertoman mukaan eksässään oli paljon huonoja puolia ja totesi, että minussa uudessa vaimossa ei juurikaan ole huonoja puolia, mutta siitä huolimatta hän niin tuntee eksäänsä kohtaan. Nyksänainen pettyy omiin odotuksiinsa ja siitä mielestäni johtuu miehen eksän haukkuminen ja mikä pahinta miehen lasten mollaaminen ja arvosteleminen.
Olen pahoillani kokemuksestasi.
Minun kohdallani on toisin. Aviomiehelläni on lapsia kahden entisen tyttöystävänsä kanssa. Eivätkö nämä edelleenkään ole avioituneet, vaikka lapsia saavat edelleen, toisella näistä jo kolmen miehen kanssa...
Vasta minut tavatessaan kohlahti ja lujaa. Halusi naimisiin. Mies jonka vanhempansakin tuntevat miehenä, joka ei tule koskaan avioitumaan.
Tunnen olevani puolisona ykkönen mieheni elämässä, ja niinhän sen pitää ollakin. Olemme onnellisia yhdessä.
Olen nainen siinä missä entiset tyttöystävänsäkin, mutta koen olevani miehelleni jotain erityistä heihin verrattuna, sattuneesta syystä.
tunteensa, joten jos sinä kuvittelit että miehellä kolahti sinut tavatessaan ja se oli rakkautta, niin ei se välttämättä mies niin ajattele.
Hän voi niin sanoa ja antaa ymmärtää vaikkei itse niin tunne, saapahan ainakin pikku valkoisilla valheillaan pitämään naisen vierellään.
Mun mies seurustelee juuri siksi, ettei unohda minua, olin hänelle se ainut oikea, mutta minä en niin tuntenut. Hän voi kaivata minua kuin paljon haluaa, mutta en vastaa hänen tutneisiin.
Aika hyvin pystyy huijaamaan naistansa tälläkin hetkellä. Jos se on rakkautta naisen taholta, niin mun exä ei tunne samoin häntä kohtaan.
luulet itestäs ny liikoja heiiiiii!!!sä siis väität et joka ikinen mies ajattelee ekaa naista jonka kaa lapsia et hän on ja pysyy miehensä sydämmes ja on aina se ykkösnainen..vittu mitä skeidaa,mä niin aina toivoisin et joku tulis sanoo vastaavaa päin naamaa ni lataisin oitis tauluun sellasta eukkoo.en mä ainakaan pidä mieheni exää uhkana tms,siis sitä porsasta..juottosikaa..ihrakasaa..jakorasiaa..ym..hyi helvetti..oon sanonukki miehelleni et ku mä jätin exäni ni hän otti tilalle kamalan sian..ja mun mies ku jätti ja lähti kävelee jätti hän sian..hah..mutta heiiii..ikinä ei oo lapsiaan hylänny asuvat meillä
Mutta pidä siitä kiinni, jos se sinua auttaa :D Kyllä minua nauratti kovasti, ihan kuin olisit kissanhännän vetosilla jonkun kanssa, vaikka tiemmä sinun ei enää tarvitsisi. Miksi moinen tarve?
ei kaikilla ole. Koita koota itsesi,jotta osaat myöntää ja kestää tappiot, niit tulee elämässä aina. Varsinainen ihminen,, heh...
Kurjaa kun susta tuntuu että muut puhuu mitä puhuu, mutta taitaa oma tunto kolkuttaa, ja itse tunto olla matalammalla kuin aikoihin. Jos joillaa menee hyvin, sääli ettei sulla!
Että olet hauska, yrität väittää omat tuntosi toisten tunnoiksi. Hihhihiiii... Kovasti helposti leimahdat, mä olen vain hyväntuulinen, kiitos "kysymästä" ;D
Onko sulla oikeesti ongelma itsesi kanssa?
Vitsit, olen ollut pitkään poissa mutta nyt pitää kyllä nostaa hattua Lissulle! Se on varmasti usean päivän ajan kieli poskessa vääntänyt tätä "tositarinaa".
Voi yhden kerran kun sai hyvät naurut. Lisää tätä!
olet tärkeä myös meillem, ketä muutakaan me täällä nauraisimme.
Siis olla vaimo numero 2. En voi kuin kuvitella, miten kamalaa on olla ex-nainen. Hui. Ihan väristyttää ajatuskin. Mutta onneksi ei tarvi surra moista.
onko se kamalaa vai ei! Kerro nyt otuus, ettei jää painamaan mieltä. Kyllä se siitä, varmaan löydät vielä jonkun.
pystyt kyllä parempaan. Pyydänkö poistamaan äskeisen niin ehdit vielä vähän hioa.
Voi yhden kerran! :D :D :D :D
itse luulenpa ja tiedänpä omasta kokemuksesta että kaikki lapset on rakkaita joskus ollut se ex-puolisokin mutta kun elämä ei men kuten tarinat ja kaikki pääty hyvin ja onnellisesti:D mutta sitten löytääpi sen uuden ja spivamman;D..
mutta asiaan. itsekkin olen uusioperheen äitipuoli:) ja anoppi sitten kokajan on sitä mieltä että jos se ei tee ruokaa taikka sitä taikka tätä ja ompas se huono ja nuori ja ja ja.. MUTTA! minä en seurustele anopin kanssa teen ruokaa siivoan kun kerkiän tämän ison perheen tiimoilta jne.
anopilla valitettavasti on vaaleanpunaiset lasit lasten edellisen äidin suhteen vaikka minä ja mieheni lapset hoidetaan suurimmaksi osaksi.. (ja tää edellinenkin oli jo miehen TOINEN VAIMO kaikille näsille tiedoksi;D) mutta olen ajatellut että luulkoot mitä luulee.
koska miehen edesmenneen siskon lapsi joka ajoittain meillä asuu on kyllä heille sanonut että kyllä se ruokaa tekee ja meistä huolehtii jne. jopa mieheni sanoi että siskon tytön asuminen olisi ollut todella hankalaa järjestää kummankaan exän kanssa. eli minäkin sallin todella paljon kun kaikki lapset edellisistä liitoista asuu täällä ja viellä siskon tyttö päälle;D sillontällön..
eikä anoppi arvosta pätkänvertaa ja varmaan arvostelee oman yhteisen lapsen suhteen vaikka moni on sanonut minuakin hyväksi äidiksi ja äitipuoli soopaa en lapsille ole tyrkyttänyt ovat saaneet kutsua miksi haluavat. (etunimellä). mutta olenkin miettinyt että paskanko väliä anopista kun ei se mitään tiedä meidän elämästä:D
No jos tämä ei ole trolli niin mikä.
kuulunut lapsen suustakin monta kertaa,kun äidistään puhuu(lapsi nyt murkkuikäinen).Mieheni ja tuo lapsen äiti olivat eronneet jo 11vuotta aiemmin,ennenkuin minä tapasin mieheni.
Tuo nainen ei ole kyennyt töihin 17vuoteen,koska alkoholi on hänellä todellinen sairaus ja kaik päivät kulkee juoppoporukan muassa.
En voi uskoa tuollaista soopaa.
Useimmilla kait meistä on ollut suhteita elämän varrella..jotkut on olleet vähäisempiä jotkut taasen muistaa hymyn kera vieläkin..eikö?
Mutta en minä ole koskaan ajatellut että kun olin ensimmäisen kerran naimisissa ollut että se oli juuri se..eikä ketään muuta enää hänen jälkeensä tule.
Tokihan sitä halusi uudelleen rakastua,ihastua olla ja elää toisen ihmisen kanssa kun sellainen kohdalle osuisi.
En koskaan ole eron jälkeen ajatellut exääni,enkä usko että hänkään olisi ikinä perääni haikaillut.Hän ei ajattele minua "ensimmäisenä"enkä minäkään pidä häntä sellaisena.
Suhteemme kun oli ajettu aivan loppuun.
Nykyiselle miehelleni sen sijaan olen se ainoa oikea vaimo tässä elämässä:)
niin kuis nyt sitten? Sen tähdenhän se ero varmaan tulikin. Ei se sen kummenpi ole kuin entinenkään liitto.
Miksi arvostaa muita jos ei ensimmäistäkään osaa? Mies ajattelee yhä edellistä vaimoa.
täydellisen lampaan,joka nöyristelee äitiään ja se sitten näkyy tilanteissa kun anoppi tulee kotiinne.
Samasta syystä en itse ole koskaan kutsunut nykyistä anoppia luoksemme...hänen kotonaan olen käynyt vain n.viisi kertaa näiden kolmen vuoden aikana.
Ei ole kiva mennä kuuntelemaan kuinka anoppi kehuu miehen ex kumppaneita,ja vain koska miehelläni on heidän kanssaan yhteiset lapset...minähän en ole kukaan/tai mitään koska meillä ei yhteistä lastakaan ole..vaikkakin minulla omia lapsia toki on.
Sanoisin että nöyryyttävä kokemus anoppilassa,siksi sinne en halua mennä.Ja miksi pitäisikään mennä??
Ex-anoppini kanssa olen hyvissä väleissä ja tekemisissäkin viikottain.
Hän ei ole minua "hylännyt"vaikka erosimme hänen poikansa kanssa.