elokuu
tämän talon olohuoneen
tapetin kuviot tuovat mieleen
talon meren rannalla
muistoja
raikkaan tuulenpuhurin mereltä päin
naukkailtaessa aperitiiveja
terassilla
kun aina jotakin oli tapahtumassa
ja
sen myrskyisen merimatkan
tuulisen yön
hitaasti liikkuva valtamerialus
aavalla merellä
kansituolillaan kukkahattuinen
kuin vanha rapistunut puu
suupielissään kovat juonteet
lähettämässä tuulten vihurina
juorujaan liikkeelle
eikä aikaakaan
kun kapteeninpöytää myöten
laiva täynnään
suusta suuhun syöksähtäviä
sanaryöppyjä
keskustelut kaukana henkevistä
kuinka lohdullista sentään onkaan
ja kuitenkin jokseenkin omituista
näin yht´äkkiä
havahtua ajatukseen
että
rantautuessamme
taivaalla oli silloinkin
tuo keltaisena kumottava
elokuu
eikös se ollut juuri äsken
kun kesä vasta teki tuloaan
nyt
tuoksuvat kesäillat
joutilaisuus
tipotiessään
täällä taas virran vietävänä
pyorteissä
selittämättömissä yhteensattumissa
tapahtumasarjoissa
elämänkiemurat
suuret mullistukset
mokomat pikkuseikat
vähäpätöiset tapaukset
hämäräperäiset asiat
kaikki
yhteen sidottuina
mikä vyyhti
täysin sekaisin
ja olo kuin lähdössä vieraalle merelle
kiitos ei
ei enää pelkkiä olankohautuksia
ole minulle
aurinkoinen kuu
tai sittenkin
mieluummin
tähti
¤
Oho,
... Maria L !
Olin juuri laittamassa tätä runoani tänne palstalle,
kun huomasin ällistyksekseni, että olet juuri sujauttanut runosi
Asuukohan siinä talossa vielä joku
-
Melkein pelästyin... siis ihme juttu... olen kirjoittanut tätä runoani
elokuu
eilen ja puunannut ja muutellut, kun siitä ei valmista tullut ja nytkin vielä se on jotenkin kummallinen mielestäni, koska yhdistelin siihen kahta eri runoani, jotka olen joskus aiemmin kirjoittanut.
No, on mitä on.
Pakkohan tämä on tähän nyt laittaa, vaikka jotenkin viiraava yhteensattuma... ettei nyt vaan sulla ole ollut nuppi kaakkoon tätä kirjoittaessasi !?... vai minulla...
Hauskaa !
... runoilemisiin!
tämän talon olohuoneen
tapetin kuviot tuovat mieleen
talon meren rannalla
muistoja
raikkaan tuulenpuhurin mereltä päin
naukkailtaessa aperitiiveja
terassilla
kun aina jotakin oli tapahtumassa
ja
sen myrskyisen merimatkan
tuulisen yön
hitaasti liikkuva valtamerialus
aavalla merellä
kansituolillaan kukkahattuinen
kuin vanha rapistunut puu
suupielissään kovat juonteet
lähettämässä tuulten vihurina
juorujaan liikkeelle
eikä aikaakaan
kun kapteeninpöytää myöten
laiva täynnään
suusta suuhun syöksähtäviä
sanaryöppyjä
keskustelut kaukana henkevistä
kuinka lohdullista sentään onkaan
ja kuitenkin jokseenkin omituista
näin yht´äkkiä
havahtua ajatukseen
että
rantautuessamme
taivaalla oli silloinkin
tuo keltaisena kumottava
elokuu
eikös se ollut juuri äsken
kun kesä vasta teki tuloaan
nyt
tuoksuvat kesäillat
joutilaisuus
tipotiessään
täällä taas virran vietävänä
pyorteissä
selittämättömissä yhteensattumissa
tapahtumasarjoissa
elämänkiemurat
suuret mullistukset
mokomat pikkuseikat
vähäpätöiset tapaukset
hämäräperäiset asiat
kaikki
yhteen sidottuina
mikä vyyhti
täysin sekaisin
ja olo kuin lähdössä vieraalle merelle
kiitos ei
ei enää pelkkiä olankohautuksia
ole minulle
aurinkoinen kuu
tai sittenkin
mieluummin
tähti
¤
Oho,
... Maria L !
Olin juuri laittamassa tätä runoani tänne palstalle,
kun huomasin ällistyksekseni, että olet juuri sujauttanut runosi
Asuukohan siinä talossa vielä joku
-
Melkein pelästyin... siis ihme juttu... olen kirjoittanut tätä runoani
elokuu
eilen ja puunannut ja muutellut, kun siitä ei valmista tullut ja nytkin vielä se on jotenkin kummallinen mielestäni, koska yhdistelin siihen kahta eri runoani, jotka olen joskus aiemmin kirjoittanut.
No, on mitä on.
Pakkohan tämä on tähän nyt laittaa, vaikka jotenkin viiraava yhteensattuma... ettei nyt vaan sulla ole ollut nuppi kaakkoon tätä kirjoittaessasi !?... vai minulla...
Hauskaa !
... runoilemisiin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Scarabaeus hyvä, vielä nuo tähdetkin - tämä ei ole totta!
Oletko lukenut Rakkauden Myytin? Onko se se samainen tähtönen mitä tuijotamme?
Sinun, Maria L