TUNTUU ETTÄKUN IHMINEN TULEE IÄKKÄÄMMÄKSI NIIN SEN HULLUMMAKSI MENEE.LIEKÖ KELLÄÄN KOKEMUKSI ,MINULLA ON UKKO LÄHENTELEE JO 70 NIIN YHÄ ENEMÄMÄN ON NALJAILIJA YM.IHAN SYYTTÄ ,OLEN KEHOTTANUT ETTÄ MENIS LÄÄKÄRIIN KUN ON NIIN PIRULLINEN VAI HALUAAKO VAAN KIUSATA LOPPUUN ASTI.AVIOSSA OLLAAN OLTU PINI IHMISIKÄ JO,VAAN AINA TUNTUU OLEVAN VASTAMÄKEÄ MEILLÄ.NEUVOKAA JOTAIN MITÄ TEEN.
onko mies
seonnut
151027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Pulmasi on ikävä, ei ole minulla neuvoa siihen.
Naljaileeko ukkosi kaikille, vaiko vain sinulle?
Mutta tuleekohan täältä vain lisää pahaa mieltä lastiksesi? Kas kun pahaa aavistellen odotan milloin saat täälläkin ensimmäisen naljailun vastaukseksi.
Kas kun täällä mellastaa merkillinen ihmislaji joka asioikseen tulee viistoilemaan kaikkeen, oli sitten esitetty kysymys kuinka pieni ja asiallinen tahansa. Etukäteen jo varoitan, älä välitä näistä rääväsuista.
Kyllä se taitaa olla sillä lailla että useimmat vanhukset, niin miehet kuin naisetkin, tulevat vanhuuden höperöiksi ja sita kautta aika aggressiivisiksi, epäluuloisiksi ja vihamielisiksi. Ja tuota pahaa olo puretaan tietenkin helpoiten lähiomaisiin.
Kaippa se on sitä kun huomaa että terveys pettää, hommat ei enää luista kuten nuorena. Kaikenlaista sattuu kun muisti heikkenee. Turhautuu.
Omia kokemuksia isoisästä sekä -mummoista. Vähän jo välillä siihen suuntaan alkaa olla jutut isällä ja hänen sisaruksillaan, jotka kaikki ovat kohta saavuttaneet jo 60 vuoden iän.
Pitää yrittää ymmärtää.
Ihanko totta, niinkö iäkkäitä "vanhuksia" on suvussasi elossa, että peräti kaikki JO KOHTA KUUSKYMPPISIÄ!!!
Siis eivät edes lähelläkään eläkeikää, vaan täydessä työvireessä ;)
"Höperöitä" he tietysti ovat, kun eivät ole "itse vielä nuoren" kanssa kaikesta samaa mieltä.
Purskahdin itsekseni nauramaan, kun kirjoitat "vanhuksista" ja melkei kuusikymppisiä,, hah haa, sanon minä.
Voi herrajee... kyllä me lähes kuusikymppiset olemme vielä tosi nuoria (ja yleensä nuorekkaita), OIKEISIIN vanhuksiin verrattuna!
Kun täytät joskus 40v, sillon ymmärrät että olet vielä ihan tytön hupakko ja alat vasta "aikuistua":) Muista tämä!
pitää sinua itsestäänselvyytenä, kun olette pitkään yhdessä eläneet. Sinun pitää jollakin tavalla saada hänet pelkäämään, että sinäkin voit hävitä hänen elämästään, vaikka uuden ja paremman miehen matkaan. Jospa tuo siitä tokenisi ja alkaisi arvostaa elämäänsä sinun rinnallasi.
"haluaako kiusata loppuun asti, aina tuntuu olevan vastamäkeä", nämä tarttuivat kirjoituksestasi silmiini. eli, jos vieläkin, tuossa iässä on vastamäkeä, niin ota hyvä ihminen avioero tai hommaa ukko vanhuspsykiatrille(terveyskeskuslääkäri käy myös).
sinun ei kannata pilata jäljellä olevaa elämääsi
jatkuvan vittuilun kuuntelemisessa.
Käy täyttämässä avioerohakemus. Puolenvuoden kuluttua kuittaat saman eropäätöksesi niin kärsimyksesi loppuvat siihen paikkaan. Avioliittoa ei kannata kunnioittaa niin paljoa että alistuu vuosiksi ja vuosikymmeniksi toisen komenneltavaksi ja alistamaksi. Yksin kun saa elellä kaikessa rauhassa ja nauttia vapaudesta täysin rinnoin.
Niin, voihan sen erohakemuksen jättää...
Puolen vuoden kuluttua katsoo sitten mikä on tilanne, mihin suuntaan etenee.
Mutta aika paljon on luvattu että kärsimykset loppuvat siihen paikkaan. Kyllä ihmisiän kestäneen avioliiton purku varmasti sattuu, olkoonkin kuinka järkevä ratkaisu tahansa.
Suo siellä vetelä täällä...
En ymmärrä? Nuorena on hirmu kiire naimisiin ja sitten pitää kitua loppuelämä toisen orjuudessa?
Onko se papin sanoma aamen niin jumalattoman sitova sana että senvuoksi pitää ottaa itselleen elinikäinen taakka? Koskaan en elämäni aikana kuunnellut kauaa räksyttävää ja oikuttelevaa avo tai aviopuolisoa vaan kasasin kampevähäni ja läksin muihin maisemiin. Vähänaikaa ero tietenkin mielessä kirveltää, mutta se menee aikapian ohi, kun pääsee elämään omaa elämää. Aikapian taas huomaa uuden ihmisen kulkevan rinnallaan ja menneet on vain kaukaisia muistoja.
Noh noh, enhän minä tuossa edelä noin kirjoitellut.
Mutta tiedän että asiat eivät ole noin keveitä kuin sanot, ainakaan useimmille, ja kaikkein vähiten tuossa iässä pitkän liiton jälkeen.
Toisekseen, tuo puolen vuoden harkinta-aika voi tuoda uusia ajatuksia myös ukon mieleen, kun on tosipaikan edessä.
Että äläpä yllytä ja kiihkoile, kukin tekee omat ratkaisunsa oman harkintansa mukaan. Ei ole nyt kyse sinun elämästäsi... koita nyt vaan ymmärtää.
Mitäpä sitten vikiset ja neuvoja kyselet kun itse kerran tiedät miten haluat elämääsi kuluttaa puolisosi kanssa. Hyvää ja onnellista elämää teille, toivottelen!
Jos ystävällisesti viitsisit hetken keskittyä lukemaasi.
En ole aloittaja vaan ihan toinen henkilö.
Vähän vaan tässä toppuuttelin noita äkkipikaisia ja yksioikoisia neuvoja.
Minulla itselläni ei ole puolisoa - enää. Valitettavasti, poismenoa erittelemättä.
Sinulle toivottelen vähän ymmärtäväisempää mielenlaatua ja ymmärrystä sillekin ettet ehkä ihan kaikkeatässä maailmassa tiedä.
Eipä ihme, että aina on sinulle ero tullut.
Nyt yrität määrätä aloittajan eroamaan.
Huom - minä En ole aloittaja - niinkuin ei tuo sinulla vastnnutkaan näköjään ollut.
Melkoinen hirmuhallitus taidat olla.
Monesko ukko sulla kulutuksessa?
Lapset tiätty niillä iseillä, tuskin sinulla...
vienonenkarpelasaarelakarpela-tiesmikätaaskohta