Muutama viikko vasta takana uudessa koulussa ja tuntuu, että joululomaan on toivottoman pitkä aika. Koko ala on alkanut tuntua niin pirun vastenmieliseltä kun tuntuu, että epäolennaisiin asioihin menee kaikki energia ja itse opetustyö on vain minimaalinen osa koko tuntimäärää.Sääli, sillä opettaminen on todella hienoa ja antoisaa hommaa, tämä muu oheishomma vaan puskee niin kovan ärsytyksen pintaan, että kaikki ilo työstä häviää.
Olen aivan uupunut vanhempien jatkuvaan asioihin puuttumiseen ja turhiin yhteydenottoihin millon mistäkin pikkuasiasta...on kummallisia/liikaa/liian vähän/liian helppoja tai liian vaikeita läksyjä, huono opetus, huono istumajärjestys,hankala lukujärjestys, "meidän perheelle ei tämmöiset aikataulut sovi", se ja tämä on epäreilua, meidän mussukka sitä ja meidän mussukka tätä, "olit sanonut näin...", "miksi on sisäliikuntaa, vaikka...", miksi sitä ja miksi tätä...mikään ei kelpaa ja joka päivä pitäisi olla puhelimen päässä joka hemmetin välitunnilla ja koulupäivän päätteeksi.Muillakin opettajilla tuntuu tätä ongelmaa sentään olevan, etten nyt ainoa ole, mutta kuitenkin...
Tuntuu, että lapset ovat ihan normaaleja, pärjääväisiä, reippaita ja mukavia, mutta perheiden vanhemmat muodostavat joka asiasta jonkin draaman.Jatkuvasti joku tivaa lapselleen erityiskohtelua, erityishuomiota jne. jossain asiassa ja opettajan oletetaan huolehtivan ja olevan kykenevä repeämään 1000 osaan ehtiikseen hoitaa kaikki hommat. Hyvä ettei persettä pyyhkimään ja lasta syöttämään pyydetä.
Milloin tämä maailma on mennyt tämmöiseksi? milloin opettajan hommasta on tullut yleisen sihteerin, lähihoitajan, palvelijan ja psykiatrin hommaa??????
Olen aivan uupunut vanhempien jatkuvaan asioihin puuttumiseen ja turhiin yhteydenottoihin millon mistäkin pikkuasiasta...on kummallisia/liikaa/liian vähän/liian helppoja tai liian vaikeita läksyjä, huono opetus, huono istumajärjestys,hankala lukujärjestys, "meidän perheelle ei tämmöiset aikataulut sovi", se ja tämä on epäreilua, meidän mussukka sitä ja meidän mussukka tätä, "olit sanonut näin...", "miksi on sisäliikuntaa, vaikka...", miksi sitä ja miksi tätä...mikään ei kelpaa ja joka päivä pitäisi olla puhelimen päässä joka hemmetin välitunnilla ja koulupäivän päätteeksi.Muillakin opettajilla tuntuu tätä ongelmaa sentään olevan, etten nyt ainoa ole, mutta kuitenkin...
Tuntuu, että lapset ovat ihan normaaleja, pärjääväisiä, reippaita ja mukavia, mutta perheiden vanhemmat muodostavat joka asiasta jonkin draaman.Jatkuvasti joku tivaa lapselleen erityiskohtelua, erityishuomiota jne. jossain asiassa ja opettajan oletetaan huolehtivan ja olevan kykenevä repeämään 1000 osaan ehtiikseen hoitaa kaikki hommat. Hyvä ettei persettä pyyhkimään ja lasta syöttämään pyydetä.
Milloin tämä maailma on mennyt tämmöiseksi? milloin opettajan hommasta on tullut yleisen sihteerin, lähihoitajan, palvelijan ja psykiatrin hommaa??????
Vastaukset 34
Vanhimmat
... tiedä sitten missä vaiheessa toi täyttää kotirauhan häiritsemisen tai ahdistelun tunnusmerkit
perusasiat: monta oppilasta, vähän aikaa, kaikki ei voi olla erityistapauksia ja sinä päätät lukujärjestykset yms koska kokonaisuus ratkaisee ja salia käyttää monet muutkin.Itsellä on tyly muoto, kerron nuo heti syksyllä ja en anna puhelinnumeroa vanhemmille juuri tuommoisten juttujen vuoksi. Vaihda numero äläkä anna sitä eteenpäin. Tsemppiä.
kertoo vain, että teet maailman tärkeintä työtä.
Siinä kaikki apu.
Mistään ei löydy Liiton toimesta ohjeita tai esimerkkejä missä kulkee asiallisen yhteydenpidon ja häirinnän raja. Opettajallakin pitäisi olla turva, tuki ja TIETO mitä tehdä.
Liitto voisi olla aktiivinen ja ihan julkisesti tuoda asiaa esille. Eikä vain mainostaa, että edunvalvonta ja työolo asiat ovat tärkeitä.
Edunvalvonnastakin maksetaan !!!!
No voi hellanlettas sentään. Ihanko ammattijärjestön pitäisi sanoa yliopistokoulutuksen saaneelle, asiantuntijatehtävässä toimivalle, aikuiselle ihmiselle, milloin hän voi vastaanottaa soittoja? Oletko varma, ettet tarvisi heidän apuaan mm. siinä, että milloin saat lähteä töistä kotiin tai milloin pitää vanhempainillat?
Kyllä sinä kuule ihan itse tiedät sen, että milloin sinua häiritään liikaa iltaisin. Ja kyllä sinä ihan itse osaat ja uskallat sanoa siitä oppilaittesi vanhemmille. Jos siltikin tunnet tarvetta saada tukea, sinulla on kollegat ja rehtori, joiden olkapäätä vasten voit itkeä. Tarvittaessa saat vaikka ohjauksen työpsykiatrille, joka auttaa jos on paha mieli töissä.
Ammattijärjestöt (myös OAJ) eivät paijaa päätä tai ole äidin roolissa. Se ei yksinkertaisesti ole heidän tehtävänsä. Jos tarvitset juridista apua, sitä saat kyllä. Mutta vastuullisessa tehtävässä, saat itse ajatella! Jos koet häirintää, se todennäköisesti on häirintää. Ei siihen papin tai OAJ:n aamenta tarvita.
Nyt vähän rotia tuohon työhösi!!
Opettajako on nyt sitten asiantuntija?
Niin eihän se toisten opettaminen mitään asiantuntijuutta vaadi, eihän? ;)
on tai ei ole, eivät kaikki kirjanoppineet ole hyviä juuri opettamaan, miten he voisivat siis olla asiantuntijoita kirjatiedon perusteella. Vai meneekö tämäkin niin, että jos et osaa opettaa, olet sitten asiantuntija?
Katso jostain tietosanakirjasta mitä tarkoittaa termi asiantuntijatehtävä työelämässä. Ei sillä ole mitään tekemistä koulutksen kanssa. Myyntijohtajankin toimenkuva on asiantuntijatehtävä, vaikka olisi pelkkä peruskoulu suoritettuna.
asiantuntijoita, jospa vaikka palkka paranisi....
Tässä se "keskustelun" taso näkyy. Osa on niin tyhmiä, ettei tiedä yhtään mistä puhuu. Olisiko fiksuinta jättää kommentoimatta, kun tekee vain itsestään idiootin?
fiksuinta jättää kommentoimatta?
Kertooko tämä teidän huomio siitä, että myös teitä opettajia on melko moneen junaan?
Vaihda puhelinnumeroa, jos olet sen erehtynyt antamaan. Jos mahdollista, vältä puhelimeen vastaamista opehuoneessa. Pyydä kollegoita ottamaan soittopyyntö, vaikka olisitkin paikalla. Vastaa soittopyyntöihin vasta pienellä viipeellä tai sähköpostilla. Jo tämä saattaa joitakuita hillitä, kun "palkinto" ei ole välitön.
Pyri muutenkin siirtämään viestintä spostiin; sinne jää todisteet mahdollisesta asiattomuudesta, etkä joudu tilanteeseen, jossa päädyt kuuntelemaan jorinoita loputtomasti.
Esitä lyhyt perustelu esimerkiksi sille, että lukkari ja läksyt ovat mitä ovat ja kehota valitushaluisia ottamaan yhteyttä rehtoriin (jota toki kannattaa ensin varoittaa). Älä lähde jankutukseen. Kun olet asian kerran sanonut, se riittäköön. Jos tilanne on oikein paha, eikä rauhoitu, voit harkita yhteisen tiedotteen lähettämistä koteihin ja loppuun sitten, että valitukset jatkossa suoraan rehtorille.
Aikakin saattaa auttaa. Vuosi on vasta alussa ja vanhemmat jaksavat olla vielä kiinnostuneita. Moni heistä luultavasti väsähtää kyttäämiseesi.
Muista, että sinulla on oikeus ja velvollisuuskin pitää huolta omasta jaksamisestasi. Toivottavasti sinulla on työyhteisön ja esimiehen tuki takanasi. Pyydä heiltä tukea ja neuvoja! Ainakin esimiehellä on velvollisuus sinua auttaa.
...väärällä alalla, jos et kestä jutella lasten vanhempien kanssa, he jos ketkä välittävät lapsistaan suurella sydämellä ja sinulla on myös velvollisuus vastata lapsen olemisesta, tekemisistä ym... lasten vanhemmille, eiväthän he itse ole siellä koulussa.
Ja persettä kai ei ole olemassa, vaan se pylly!!
Yläkoulun puolella sitä kuulee näitä sanoja ja niinpä ne arkipäiväistyy. Itse joudun joka päivä haistelemaan paskaa ja välillä joudun olemaan huora ja yllättävää kyllä myös homo - olen varmaan jo kaksineuvoinen.
...,että kouluissa voidaan huonosti, kun on noin tasapainottomiakin ihmisiä kuin sä, meehän kasvamaan aikuiseksi vielä.
mutta kohta 20 vuotta kuunnellut asiakkaitteni juttuja. Onhan se eri hauskaa, että murkkuikäinen saa laukoa naamalleni mitä sontaa tahansa, mutta minä sitten en aikuisena saisi olla muuta kuin hiljaa.
....kuin huudetaan. Se pätee alalla kuin alalla.
Viestisi oli riemastuttavaa luettavaa.,voiko jollain muulla opettajalla mennä yhtä huonosti kuin minulla? Olin juuri aikeissa jäädä työttömäksi mieluummin kuin mennä kouluun kitisevän kakaralauman ja häirikkösoittajavanhempien kiusattavaksi. Kyllä. Aioin viime yönä pakata matkalaukkuni ja nostaa pienet säästöni ja lähteä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Mutta sisulla ajattelin, että yhden päivän vielä katson...
On se hurja, että vasta pari viikkoa koulua, ja nyt jo työkavereistani kolmasosa on saanut vanhemmilta uhkaavia kirjeita tai puhelinsoittoja. Koitetaan ryhdistäytyä. Itse aion jättää rikosilmoituksen eräästä äidistä: hän on lähes päivittäin onnistunut häiritsemään tasapainoista elämääni.
Meillä on työn puolesta virkakännykkä, jota käytetään virka-aikana ja josta soitellaan virkapuheluita. Tyttäreni ope taas ilmoitti luokan vanhemmille yksiselitteisesti: "Mä en vastaile puheluihin, mutta sähköposteja luen." Ymmärsin hyvin.
Muuten ihmisten kanssa asioidessa toimii samat pelisäännöt kuin muihinkin: jos joku hyppii silmille, pistän homman poikki ja jos pahaksi äityy, niin soitto poliisille. Homman haldaa, kun tietää mitä kuuluu opettajan työhön ja mitä ei. Kun on pedagogiikka hallussa ja opetusmenetelmät hanskassa, niin siitä vaan! Yksikään vanhempi ei ole tullut mnulle hyppimään silmille ja jos tulisikin, niin opastaisin rehtorin juttusille. Tiedän itse mitä teen ja pystyn perustelemaan sen myös pedagogisesti. Ei ongelmia.
etkö jo koulutuksen aikana ole sattunut ajattelemaan, että myös opettajan työ on melko KOKONAISVALTAISTA kasvatusta, johon kuuluu ikävä kyllä myös yhteydenpito vanhempiin?
Luulitko tosiaan että opettajan työ on sitä pelkkää opettamista? Siinä tapauksessa sinulla on itselläsi kasvamisen paikka ja koulutuksessakin jäänyt asioita hämärän peittoon! (en usko, että koulutuksessa voi olla noin suuria aukkoja!)
Vanhempana ja sosiaalialan ammattilaisena kuulostaa kyllä aika pahalta jos opettaja alkaa karttamaan keskustelua ja yhteydenpitoa oppilaidensa vanhempiin. Ymmärrän kyllä hyvin häirinnän, mutta nämä mainitsemasi yhteydenotot "milloin mistäkin pikkuasiasta" ikävä kyllä KUULUU sinulle hoidettavaksi.
Kuka vanhempien kysymyksiin lastensa kouluasioista vastaa ellet sinä, jonkun toisen luokan opettajako, siivooja vai koulukuraattori?
Koittakaa te opettajatkin ymmärtää, että eivät ne kaikki vanhemmat elä sitä teidän koulumaailmaanne ja kaikki teille selvät asiat eivät ole vanhemmille niin kirkkaita. Ja olethan lisäksi vastuussa omasta roolistasi ja lapsen koulupäivästä aina myös lasten vanhemmille (huoltajille) joten kyllä vanhemmalla on oikeus ottaa yhteyttä opettajaan jos jokin lapsen koulunkäynnissä mietityttää.
Oman ammattini näkökulmasta sanoisin, että saisit olla todella tyytyväinen, että oppilaittesi vanhemmat yleensäkin pitävät yhteyttä ja ottavat asioista selvää. Se on merkki siitä että heitä kiinnostaa lastensa koulunkäynti, pärjääminen ja hyvinvointi. Vai onko se sinulle yhdentekevää?
Niitäkin vanhempia on jotka eivät osallistu mihinkään lapsensa elämässä, eikä sekään välttämättä aina ennusta hyvää! Ovatko nämä sitten ihanteellisia vanhempia, kun eivät sinua lastensa asioilla turhaan rasita?
Todella epäkypsää valittaa asioista jotka KUULUVAT työnkuvaan. Jos koko elämäsi tuntuu hukkuvan työhön niin laita puhelin kiinni, siinä vaiheessa kun työpäiväsi päättyy ja hoida työasiat työajalla. Jos jollakin on jotain kiireellistä niin kaipa osaa viestin laittaa, ethän sinä mikään ensiapupoli ole, joten tuskin joudut syytteeseen kenenkään hädästä! = JÄRJENKÄYTTÖ ON SALLITTU!
Jospa te opettajat pikkuhiljaa koitatte alkaa ymmärtämään, että eihän se teidän työ ole vain sitä opettamista ja pitkiä lomia, vaikka niin suuri osa teistä asian haluaa niin nähdä ja vielä sitä oikein julkisesti hehkuttaakin! (Jos et usko niin tarkista liitostasi! =))
Ja ei tämä maailma mihinkään ole muuttunut, toiset opettajat ovat vain hyviä ja ymmärtävät työnsä kokonaisvaltaisuuden, toiset taas ovat niitä jotka nostavat vain palkkaa, näitäkin on ollut aina!
Todella ihanaa, puhut asiaa ja siitä aivan ydintä, toivottavasti menee perille.
minun puolesta puhu. Ei tarvitse vastailla kaikkeen paskaan, lasten avaimien hakemisista ei tarvitse huolehtia ym., vedä raja oman jaksamisen mukaan, ei vanhempien vaatimusten mukaan.
Tsiisus tuota äskeitä sosiaalitanttaa.
Tämä "sosiaalitantta" ei kyllä viitannut kirjoituksellaan mihinkään "paskaan" vaan siihen kuinka opettajalla täytyy olla ymmärrystä kuinka oppimiseen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin se opettajan "opettaminen" luokkatilanteessa.
Näitä muita koulutuksen ja opetuksen tavoitteita voit helposti löytää vaikkapa valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta.
Esim. hyvinvointi on yksi keskeinen asia koululaisen jaksamisessa ja pärjäämisessä. Joten kun osaa ajatella kokonaisvaltaisesti niin ei varmasti ole vaikea löytää sitä kodin koulun yhteistyön merkitystä lapselle!??
Ymmärrän, että kaikki (mm. sinä) eivät osaa näin pitkälle asioita ajatella. Toivon vain, että et ole opettaja!
Niin ja siitä rajastakin kyllä jotain mainitsin, senkin voi vetää kyllä aivan hillitysti ja omaa ammatillisuuttaan menettämättä, esim. sillä puhelimen sulkemisella ja työajoista kiinni pitämisellä!? Vai mitä?
Opettajilla on tehtävänkuva kyllä yleensä selvä; heillä on moninaiset tavoitteet liittyen opetussuunnitelmaan, jonka tavoitteet pyritään saavuttamaan riippumatta siitä, millaiset resurssit (materiaalit, laitteet, tilat jne) siihen annetaan. Sen lisäksi he tuntevat ja ovat yhteistyössä oppilaidensa, heidän vanhempiensa ja koulutyötä tukevan henkilöstön kanssa (kuraattori, opo, psykologi jne).
Opettajan ymmärryksellä oppimiseen liittyvistä tekijöistä ei kuitenkaan paikata oppilaiden henkilökohtaisia ongelmia, oppilaitoksen resurssipuutteita ja yksinkertaisesti mahdottomuutta olla opettaja, psykologi, kuraattori, terapeutti ja poliisi samanaikaisesti.
Aikaisemmissa kommenteissa tulikin hyvät neuvot sen suhteen, että opettajallakin on oikeus pitäytyä työajassa; ne puhelut ja yhteydenpidot, mitä työajalla ei ehdi hoitamaan, jäävät valitettavasti odottamaan resurssia (= henkilöä, jolle maksetaan palkka tehdystä työstä).
Lasten hyvinvointi on ensisijaisesti vanhempien vastuulla - hyvinvoivalla lapsella ja nuorella on huolehtivat vanhemmat, jotka kiinnittävät huomiota lapsen koulunkäyntiin, oikeanlaiseen ravintoon ja riittävään yöuneen. Jos nämä asiat laiminlyödään kotona, on opettajan lähes mahdoton korjata tilannetta - varsinkin, jos näitä kotona laiminlyötyjä lapsia on luokalla runsaasti. Nämä laiminlyödyt lapset eivät jaksa seurata opetusta, häiriköivät jatkuvasti, ovat huomattavia aikoja pois koulusta jne. Toivottavasti sinä et ole se vanhempi, joka tuntee lapsensa tavat huonommin kuin opettaja!
Vanhemmat voisivat useammin katsoa peiliin - heillä on tavallisesti 1-3 lasta, joiden tekemisiä he ovat velvollisia valvomaan, kun taas opettajalla on sen opetustyön lisäksi (= valmistelut, oppitunti, arviointi yms) yleensä 16-30 oppilasta valvottavanaan. Opettajalla on varattu ns. ryhmänohjauksen tehtäviin ainakin joillakin kouluasteilla 1,5 h/vko. Keskustelun aiheena olleeseen yhteydenpitoon koko aikaa ei kuitenkaan voi käyttää, vaan valtaosa siitä voi mennä opiskelijoiden erilaisten asioiden käsittelyyn oppilaitoksessa. Se tarkoittaa käytännössä 3-6 minuuttia/oppilas/viikko. Käytännössä aika ei riitä ja opettajat tekevät ilmaista työtä enemmän tai vähemmän jaksamisensa mukaan.
Omien lasteni opettajilta olen saanut riittävästi tietoja koulun käytännöistä ja osaan lähettää tarvittaessa heille sähköpostia. Alakoulussa käytössä oleva reissuvihko on erinomainen väline, yläkoululaisen kanssa joutuu vanhempana olemaan enemmän vuorovaikutuksessa ja sitä kautta useimmat tarvittavat asiat selviävät. En missään tapauksessa oleta, että lasteni opettajat päivystäisivät illalla - minulle ei tulisi mieleenkään häiritä ketään ihmistä työajan ulkopuolella vedoten loppumattomaan yhteydenpitovelvoitteeseen.
asialla ymmärtävä sosiaalitantta, vailla reaalista käsitystä koulumaailmasta. Ison luokan vanhempien aiheuttamista ristipaineista et näköjään tajua mitään. Kaikkea ei voi repiä opettajien selkänahasta.Toivottavasti et itse työskentele nuorten kanssa, pilaat ne mitä luultavimmin..
Älä viitsi vaivautua arvostelemaan ihmisiä joita et tunne! Kirjoitustyylistäsi päätellen vastasit jo aiemmin.
Onko sinulla jotain henkilökohtaista katkeruutta sosiaalityöntekijöitä kohtaan kun paistaa tuo armoton negatiivisuus niin kirkkaasti läpi? Jotain lastensuojeluun liittyvää kenties?
Tai sitten sinulla puuttuu tuo lukutaito, sillä kaikkea en ole ehdottanutkaan revittäväksi opettajien selkänahasta, vain sen mikä työnkuvaan kuuluu!
Muuhun en edes alennu vastaamaan, et ole sen arvoinen keskustelukumppani, sinulta puuttuu taito viedä keskusteluja eteenpäin. KAIKKI OSAAVAT RIIDELLÄ, MUTTA KAIKKI EIVÄT OSAA KESKUSTELLLA ASIOISTA!
polonen yrität dissata eri mieltä olevia. Lueppa tekstejäsi? Sinäkö keskustelet? Onko sinulla ongelmia opettajien kanssa? Miksiköhän..
Dialogiin liittyy tasa-arvoisuus ja toisen kunnioitus, joita elementtejä jään vastineessasi kaipaamaan. Vaikka et olekaan samaa mieltä jonkun toisen kanssa, voit edes pyrkiä ymmärtämään hänen näkökantojaan.
Tyylisi on erittäin aggressiivinen: Esim. "Älä viitsi vaivautua..." tai "Onko sinulla..." ja lisäksi erittäin häijy vihjaus 'lastensuojeluun'.
Argumenttisi eivät erityisesti innosta ketään keskustelemaan ja ei noita missään tapauksessa sellaisiksi ole tarkoitettu, vaan lähinnä pistämään jauhot suuhun vähemmän teräväkielisille.
Se on oikein hyvä, että asiasta keskustellaan, koska opettajalla todellakin on työaika ja siinä pitää tiukasti pitäytyä. Työnkuva on myös selkeä - vähitellen sitä kyllä yritetään laajentaa sosiaalikasvattajaksi, psykologiksi ja perheterapeutiksi, mutta valitettavasti se ei onnistu - aika on niin rajallinen resurssi.
Loppukommentissasi 'pläjäytit' vielä kuvitteellista vastustajaasi 'nenään', koska 'hän' ei sinun mielestäsi ole riittävän arvokas keskustelukumppani.
Mainio esimerkki viestinnän sudenkuopista - mutta viedäänpä tätä keskustelua kuitenkin eteenpäin, eikä tiputa noihin ansalankoihin. Lisäksi sellainen huomautus, että kohteliaassa viestinnässä ei yleensä huudeta, mitä täysin rinnoin teit käyttämällä suuria kirjaimia.
Opettajat joutuvat päivittäin miettimään tarkasti sitä, millaisella asenteella he kohtaavat oppilaansa ja miten he sanansa asettelevat. Huutaminen, syyttely ja 'dissaaminen' eivät tuota tulosta; toisen kunnioitus ja arvostus ovat asioita, jotka pitää sisäistää - jos niitä ei ole, puhe on turhaa.
Jos sinusta tuntuu, että jo täältä palstalta löytyy muutama 'vääräuskoinen' tai 'ymmärtämätön', niin voitko edes kuvitella olevasi opettaja, joka kohtaa valtavasti erilaisiä näkemyksiä ja käsityksiä oppilaissaan (perhetausta, etninen tausta, uskonto, varallisuus jne). Niin huomaa - käsitykset asioista voivat lähes kaikilla olla erilaiset ja kuitenkaan kukaan ei ole väärässä. Näiden asioiden kohtaaminen vaatii todellista halua ja kykyä olla aidossa vuorovaikutuksessa.
Onko tosiaan niin, että opettajan pitää ryhtyä tämän kokonaisuusvaltaisuuden nimissä kasvattamaan niitä vanhempiakin? Yhteydenpito vanhempiin merkitsee kyllä minulle jotain ihan muuta kuin sitä, että vanhemmat soittelevat jatkuvasti koululle ja valittavat ihan normaaleista asioista. Tämän kaltainen "kokonaisvaltainen kasvatustyö" ja "vuorovaikutus" on poissa open voimavaroista ja näin ollen poissa lapsilta.
Opettajan pitäisi varsinkin aluksi, kun asiat ovat vielä vanhemmille vieraita, tiedottaa ja ottaa itse aktiivisesti yhteyttä. Moni yhteydenotto jäisi tekemättä, jos asioista tiedotettaisiin etukäteen ja niitä selitettäisiin niin, että yksinkertaisempikin vanhempi ymmärtää.
Tätähän on tietty vaikea tehdä, jos katsoo, ettei työhön kuulu kuin tuntien pito, mutta ap:lla tästä ei todellakaan tunnu olevan kyse.
Niin, ap:n ongelma oli oman työn rajaaminen. Eikö jokainen työssä käyvä ihminen osaa rajata työaikansa sen mukaan mitä omat voimavarat ovat, jos ei ymmärrä ja kykene työasioita jättämään sinne työpaikalle.
Hehhehh... ;)
Täytyy myöntää, että kirjoitin kyllä juuri aivan huvikseni korostuneen samalla tyylillä minkä vastaajani aloitti. Kiusaus oli liian suuri voitettavaksi, sillä harvoinhan tuollaisia tilaisuuksia elävässä elämässä tulee vastaan ja vielä harvemmin voi tulittaa samalla mitalla takaisin! Sillä kun puhutaan vuorovaikutuksesta kasvotusten tai edes omalla henkilöllisyydellään, ei sitä voi verrata netissä nimettömänä kirjoitteluun.
Ihmeellistä kyllä, että huomasit ruotia nimenomaan viimeisen kirjoitukseni, mutta aiempia, vastauksineen, et. (voit ajatella jopa aloittajasta lähtien)
En ole tyrmännyt ketään ensimmäisessä kirjoituksessani, vaan kertonut mielipiteeni asioista omasta näkökulmastani ja olin muistaakseni vielä jopa jotain perustellutkin. Se tyrmäys tuli kyllä jostain muualta.
Eli jospa luet nuo sosiaalitanttaa koskevat kirjoitukset vielä uudelleen.
Viestien sävy oli jo aivan ensimmäisen viestin ensimmäisestä sanasta lähtien negatiivinen ja hyökkäävä. Jo pelkän ammattiryhmän "nimittely" viittaa siihen, että edes yritystä asiallisuuteen ei ollut. Herättää kyllä kysymyksiä siitä miksi joku reagoi johonkin ammattiryhmään noin voimakkaasti, että menee lapsen tasolle.
(vai puuttuuko yleissivistys; sosiaalitantta=sosiaalityöntekijä)
Miksi siis vaivautua olemaan kohtelias vastaajalle, joka ei ole samaa edes yrittänyt!?!
Kirjoitukseni todella oli vain vastaus edelliseen, johon en odottanut jatkoa, enkä ketään siis pyrkinyt siihen innostamaankaan, niinkuin asian selkeästi ilmaisinkin.
Miksi, jos vastausten laatu olisi ollut samaa kuin jo kahdessa aiemmassa viestissä...
Ja sitten tuosta kunnioituksesta ja tasa-arvoisuudesta, jos löydät vastaajani kirjoituksesta näitä elementtejä, niin toki voit tuoda ne esille, sillä kunnioitus ja tasa-arvoisuus ovat myös asioita joissa odotetaan vastavuoroisuutta.
Ymmärrystä taas osoitin jo siinä tilanteessa, kun kommentoin aloittajalle työajan rajoittamista, näihin myöhempiin viesteihin ei löydy ymmärrystä, asiasisältö oli sen suhteen melko köyhä. (ja ei taas millään pahalla, vaan viesteistä todella sai sen kuvan että "minullakin on asiaa ja pamautan sen sinulle suoraan ja ikävästi päin näköä. Ja kun vielä tehosteeksi nimittelen teen kantani hyvin selväksi")
Joten en löytänyt sitä ymmärrystä myöskään niistä vastauksista jotka olivat osoitettu minulle.
Niinhän se on että, NIIN METSÄ VASTAA KUIN SINNE HUUDETAAN!
Lisäksi kysyit, voinko edes kuvitella olevani opettaja joka kohtaa taustoiltaan erilaisia ihmisiä, joiden elämänkatsomukset ja näkemykset ym.. ovat erilaisia ja kukaan ei välttämättä ole väärässä.
Mitä luulet että "sosiaalitantta" työssään kohtaa ja millä asenteella työssä pärjää ja JAKSAA!!!
Ei ainakaan huutamalla ja riitelemällä!..............................................!!!!
Sen työn ydin on tasa-arvoisuus, toisen ihmisen kunnioitus ja arvostaminen!
PS: jotta huomaat; CAPS:in käyttämisellä voidaan myös tarkoittaa asian "painottamista" koska kirjoitustyylin vaihtoehdot ovat tässä melko köyhät.
Kirjoituksista päätellen tämä tuntuu olevan aika yleinen ongelma alakoulussa.
Yläkoulussa tuo yhteydenpito vanhempiin jää melko vähiin jos mitään suurempia ongelmia ei tule. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yksi vanhempi on soittanut valittaakseen jostain tekemisestäni tai sanomisestani. Silläkin kertaa oppilas oli väännellyt/tulkinnut sanojani kotiin päin. Ikävä kyllä "minä uskon ennemmin meidän poikaa", joten totesin etten voi sitten siinä tapauksessa asialle mitään, hyvää päivänjatkoa. Ei ole perästä kuulunut.
Ota jämäkästi tilanne haltuun ja lopeta jämäkkyydelläsi tuollainen vanhempien mussutus!!! Rehtori (toivottavasti suoraselkäinen) avuksi, jos ei muu auta.