Mahtipontinen avaus mutta olkoon.
Kaverini kertoi Gleitschirm-lehdestä juttua adrenaliini- ym. hormonitasoista -"Viel Stress im unserem Hobby?"-,jotka aikaansaavat tunteen, johon jää koukkuun. Ajon aikana ei joutavat ole mielessä , sitä joutuu olemaan koko ajan tarkkana.
Tämä mielentila kuulemma muistuttaa esimerkiksi kivikauden metsästystä: olet äärimmäisen valppaana tai voit kuolla! Siis, että kyse on eräänlaisesta perikokemuksesta, sellaisesta, joka on ihmisen solumuistissa ja sen takia tuntuu todelllisesta olemiselta!
Kaverini kertoi Gleitschirm-lehdestä juttua adrenaliini- ym. hormonitasoista -"Viel Stress im unserem Hobby?"-,jotka aikaansaavat tunteen, johon jää koukkuun. Ajon aikana ei joutavat ole mielessä , sitä joutuu olemaan koko ajan tarkkana.
Tämä mielentila kuulemma muistuttaa esimerkiksi kivikauden metsästystä: olet äärimmäisen valppaana tai voit kuolla! Siis, että kyse on eräänlaisesta perikokemuksesta, sellaisesta, joka on ihmisen solumuistissa ja sen takia tuntuu todelllisesta olemiselta!
Vastaukset 28
Vanhimmat
ajattelen vaikka mitä ajaessa pyörällä.
En ole sen tarkempana mopon puikoissa kuin
auton ratissa.
Tämä koskee normiajoa.Oikeasti kun aletaan
ajaan niin ...
Joku tuolla aiemmin kuulutti "adrenaliiniboooostii". Se voi päteä bombereihin ja muihin hurjastelijoihin, ehkä rata-ajoonkin. Oma moottoripyöräilyni on leppoisaa puuhaa, eikä siinä nouse adrenaliinit kuin joskus jonkun autoilijan törkeilyjen takia. Pyörällä en ota riskejä, ainakaan tarkoituksella. Ainiin, en ota riskejä kyllä liitimelläkään (Gleitschirm), mutta siinä vaan joutuu yleisesti olemaan valppaampana ja onhan se jännempää (ja makiampaa), kun ollaan korkealla.
ei se enää ole sellaista
äärimmäisen valpauden mukanaantuomaa adrenaliinikicksiä kuin alussa jolloin taidot olivat sitä tasoa että oli todella pakko pinnistellä äärimmilleen että osasi kaiken mitä pitikin.
Vuosi vuodelta pyöräily meikäläiselläkin on muuttunut leppoisammaksi ja ihanammmaksi.
NO KERTOKAA NYT SITTEN miksi siihen jumittaa kiinni! Miksi se on niin helvetin nastaa! Eilen kun tultiin joukolla kierrokselta, hymyilin itsekseni. Oli niin mukavaa. Aurinko paistoi ja sitä kuin liiti vähän maanpinnan yläpuolella..
extreme-elämys: aikanaan jännitti kovasti, kun laittoivat minut maalla serkun väkivahvan (siltä se tuntui sillä hetkellä) Simson-mopon satulaan ja lyhyen ohjeistuksen jälkeen vaihde päälle, kaasu auki ja kehotettiin päästämään kytkin. Jalat ei yltäneet maahan ja lähettäjät pitivät alussa pystyssä. Siinä körötellessä hiukkasen mietitytti miten pysähtyminen sujuu. Oli varmaan jännää, kun vieläkin muistan tuon ajon. Päättyi lippoihin! :) Sen jälkeen ei oo niin paljoo jännittänyt. Mutta mp:llä ajo on yleisesti mukavaa.
Meinaan tuo filosofi Lånkku.
Ajelin vkl muutamia tunteja, käyden seuraamassa , yllätys yllätys, moottoripyöräkilpailuja. Vastaan tuli hyvin vähän motoristeja, mutta lähes kaikki tervehtivät normaalia näkyvämmin. Vähän ajellessa mietin että miksiköhän. Mietin samaa vielä kisoissakin ja katsellessani ympärille tuttua porukkaa ja kaikki erilaisista lähtökohdistaan huolimatta hyvin samanhenkistä väkeä. Saman varmaan tuntee kokoontumisajoissa, joissa itse en taas käy.
Tienpäällä tervehtivät sitten kuuluivat vielä siihen "tosimotoristilaumaan", joka taluttaa pelit pihalle vielä alle 15 lämpötiloissa ja samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ei autolla ajellessa kyllä tunne, ainakaan vielä näillä bensan hinnoilla.
Kai meissä jotain samaa on ja samoja ajofiiliksiä koetaan ja jollei niitä ymmärrä, lienee niitä ymmärtämättömälle turha yrittää selittää.
Ei tämä mikään uskonto ole ja syvin olemuskin on ajajan päässä, mutta en osaa sanoa...noin filosofista määritelmää.
Pääasia, että ajaessa on hauskaa.
juvalle vettä koko matkan.Juvan jälkeen ilma
parani. Lämmintä oli 9 C astetta.
Eipä näkynyt juppimotoristeja.
mutta ajatuksen sain KAVERILTA (katso ylöspäin)
Jep ja siis joo ja ihan totta;
jotain itsestäänselvää ja kuitenkin vaikeasti selitettävää on siinä imussa joka vetää moottoripyörän selkään melkein säällä kuin säällä.
Ja mikä siinäkin on, että vaikka tulee vettä ylhäältä (sade) sivusta (rekat ja autot) ja alhaalta alfaltilta, ja tuuli vääntää...miksi silti on mukavaa? Onkohan minun päässä ruuvit sekaisin?
Sitäpaitsi kun ei tulis mieleenkään hinku lähteä "ajelemaan" autolla mutt pärrällä kyllä...
mutta paljon oli mopoporukkaa liikkeellä,taisi sinne sekaan mahtua kaikenlaisia kahvankääntäjiä,niitä juippimotoristejakin,vai mitä ne oli?
Kyl mää voin allekirjoittaa ton tunteen kasikympin mutkateillä.
Köröttely taajamissa ja valtateillä ei ole mun juttujani, jos joku niistä nauttii niin se on ok mun puolestani.
tarvitsee yleensä tietää mistään syvimmistä olemuksista.senkö takia että saa omalle harrastukselle myötätuntoako.
pyörä tallista ja enempiä aattelematta vaikka nyt töihin tai vaan huvikseen johonkin kun ei viitsi aina taksiakaan tilata.tarviiko aina ajatella jotain elämää suurempia asioita kun sen pärrän kaivaa tuolta pölyttymästä.
kunhan pääsee paikasta cee paikkaan sanotaan nyt vaikka ööö.hyvät kesän odotukset vuodelle -09.
se nyt vaan on niinettä toiset mietttivät näiden ilmiöiden taustoja , toiset eivät...
ihmiset ovat erilaisia, motoristitkin, hyvä niin
katos välillä on pakko ottaa tyyppejä,eli katsoo paljos rosvosta irtoo.
Salaa just siks, kun se on JÄNNÄÄ:)
Muuten ajelua miltei rajoitusten mukaan,turha siinä on stressiä ottaa,eikä ainakaan otsasuonet pullistele kypärän sisällä.
Tarkkana siinä oot ihan oikeassa,nimittäin tuolla tienpäällä on uskomattomia kotilokuskeja:)
Sä oot sit saanu RAKKIKOIRAT perääs,äläs Madam välitä.
Jos jollain ihmisellä ei oo kaikki kotona,niin ei voi mitään.
Oikeen mukavan ajoreissun jälkeen tekee hirveesti mieli rakastella.. Moottorin murina,voiman ja vapauden tunne,kiva keli,kiireettömyys ja useasti päämäärättömyys saa hormoonit hyrrään..ainaski mulla..
ihan teoriaan sopivalta:
alkuvoimaiset energiat jylläävät täysillä, hyvä niin!
on siis seksuaalistininen, kiiih!
Ilmankos noita poskia aina punottaa ajamisen jälkeen. Eilenkin kun tulin Forssasta Kuivastoon kotopihalle (mannaryyniosoksilla) , oli ihan siis pakko riisua vaatteet ja hypätä veteen vilvottelemaan. Mutta silti piti soittaa vielä boifrendielle Kihniöön, vaikkette uskos on boifreind ja olis yks toinenkin, tiedossa. Ainakin luulen, alkaa muuten T:llä ja on kaksiosainen. Se nimi! Mutta enempää en kerro on vielä kesken tämä säätäminen.
motoristi naisille jotka ovat reissussa yksin
tai tyttöporukassa.
Olisiko lappiin menijöille sopiva yöpymispaikka
jossain vuokatin maisemissa?
Majatalon kyltissä on mopetin kuva ja tälläinen
naaraan merkki q.
mutta minä en voi lähteä mihinkään Vuokattiin koska olen hyberallgerneetikko ja valkoinen hipiäni saa rektioita noista mönkiäisistä joita pohjoisessa lentää suuhun ja silmiin ja korviin vaikka olis hajuvettä ja eyelaineriia ja kaikki meikit tips tops. Vaikka kuinka Raidilla sprayytäää. n lähde, se on pääätös,koska olen sen arvoinen, televisiosta opin tuon elämänviisauden, jota noudatetaan. Mut menkää mut vain nhan meillä komputtorimet ja mobiilit. Nyt rakennekynsibisuneksen paariin.
Vaikea selittää mut noinhan se on , kaikki muu maailma useimmiten unohtuu mopon selässä. Tupakinhimo, nälkä, flunssa sun muut maalliset. Tosin kun pysähtyy tankille, lumous rikkoutuu ja voi vetää kessun ja sämpylän. Ja sit tulee oma tytär mieleen ja ajatus et onko sitä nyt huono isä kun täällä ollaan. Luulen että lapsenikin tulee sen vielä jonain päivänä ymmärtämään.
Ihminen sysää helposti syrjään olennaisia elämän iloja vain koska "on pakko saada tämä tai tuo tehtyä" . Useimiten “ sitä ehdi juuri nyt” kun on velvoitteita, rutiineja , joista ei voi luopua tai poiketa.
Päivät täyttyvät tekemisestä ja kiireestä, joka stressaa niin, ettei saa puoliakaan tehtyä kun on niin kiire ja paljon hommaa.
-
Satuin kuulemaan äskettäin kun joku soitti kännykällään aloittaen "pääsin juuri vapaaksi, mitä tehtäis...."
P Ä Ä S I N V A P A A K S I ????
Työ ja velvoitteet ovat kuin aikaa orjana tai vankina ja se toinen aika on sitten sitä vapautta???
-
Silti kaikki ihmisten kirjoittamat julistukset ja ihmisoikeudet alkavat sillä, että ihminen on syntynyt vapaaksi.
MISSÄ se vapaus näkyy???
-
Meidät on sidottu oppivelvollisuuden, työssäkäynnin, asuntovelkojen, lastenkasvatuksen, pätemisen, pärjäämisen ja suorittamisen liekaan kuin pässit elämän pellolle. Meitä sitoo lukemattomat kahleet joiden nimikkeitä ovat, yleinen käytäntö, kunnon kansalainen, normaali ihminen, hyvä puoliso ja isä tai äiti ....
Yhteiskunta edellyttää kansalaisilta sopeutumista normeihin, joihin läheskään kaikki eivät pakottamatta sovi.
-
Jos elämä olisi tie jossa hienot hetket olisi valaistuja ja muut kohdat pimeitä niin kuinka valoisa meidän itse kunkin tie on ollut?
-
Moottoripyörällä ajo on useille sellainen hyvä hetki ja uskon että meistä moni on ansainnut sen itselleen ilman huonoa omaatuntoa.
enää vois lisätä.empä siis lisää muuta kun thanks hyvästä ja osuvasta kirjotuksesta.ja vielä toinen thanks.
saada pitkästä aikaa ystävällistä ja kannustavaa palautetta, tälaisesta aiheesta, thanks itsellesi , kuka lienetkin ; D
Nythän tuo oli filosofiaa, mun kirjottamana sama teksti ois ollu pelkkää kyynistä avautumista.
Kun maailma on miten on ja ihminen on mitä on, niin tässä oravanpyörässä on vaan viipotettava mukana. Asuntolainat, työt ym. "järkevä" hölmöily. Ne vaan on hyväksyttävä, kun siivellä eläminen ei sovi luontoon. Isänä ja puolisona olemista en (enimmäkseen) koe mitenkään ahdistavaksi velvollisuudeksi. Ihan vaan "do the right thing" asenteella pärjää niissä hommissa. Jos saan joskus jostain kaverin, ni luulen että sen kanssa pärjää samalla asenteella.
Mut tosiaan taitaa se moottoripyöräily luoda yhden harvoista vapauden illuusioista ihmiselle.
Eläkää niinkuin jokainen päivä olisi toiseksi viimeinen!
Oli pakko mahduttaa tuo sana "moottoripyörä" tähän merkityksettömään jorinaan, muuten ois kuulunu Isät ja Äidit-osioon koko roska.
heh,
Lähetin kiertokirjeen ystävilleni tuosta teemasta ja sitten huomasin, että ajatukset sopii hyvin myös tähän aloitukseeni editoimalla JA moottoripyörä-kontekstin
mukaan liittämällä.
Luulen aika vahvasti, vanhaksi ja viisaaksi kun olen kasvamassa, että naiset ottavat tuon perheen ja vanhemmuuden raskaammin kuin miehet. Yksi ystäväni on ammatiltaan psykiatri ja suurin osa hänen asiakkaistaan on loppuunpalaneita äitejä, jotka ovat alun perin koulun ns. "kympin tyttöjä" sitten kuuden ällän, jonka jälkeen pitää olla täydellinen uranainen, täydellinen puoliso, täydellinen äiti jne ja kunnianhimo täydelliseen suoritukseen versus tehtävien paljous vie jalat alta parhaimmaltakin.
Mutta , öh , mites tän nyt liittäis konseptiin....
Okej; tässä:
Naisten on vaikeampi ehtiä mp-kahvoihin kaikkien "pakollisten" velvoitteiden sitoessa liikaa. Kuitenkin heille moottoripyöräily vois olla psykiatriakin parempaa terapiaa.
Mitäs tähän sanot, Irön ?
joo. Poistin sen löpinän, takajarru hävis eilen, mies on traumatisoitunut liiasta autossa istumisesta ja puhuu sekavia.
Takajarru kuntoon yhdesti päivässä ja kovaa ajoa kuukauden verran. Mikäli oireet jatkuvat, hoito toistetaan.
on kyllä hyvää terapiaa se
nimittäin sitä, minkä teit jo...myös mun puolesta : D
Okoo, kaikilla meillä on välillä heikko hetki kun hommat menee pieleen, silloin ei auta panikoida vaan luottaa siihen ikuiseen aaltoliikkeeseen , joka vääjäämättä vie taas kohti aallonharjaa ,,,heh, heh, kunnes taas, mutta enihau! tänään baanalle, nyt on hyvä ajokeli.
Aion ehtiä duunit valmiiksi jotta pääsen pärrän selkään kuuuteen mennessä!
Siis mulla on taas sitä. Paanalle heti!
Helpotus, että ihmiskunta sentään on kokonaisuutena edistynyt kivikaudelta, vaikka osa jäikin hirmuliskonmetsästyksen (= moottoripyöräilyn) pariin hormoneitaan hersyttelemään.
mahtoi olla mielenkiintoista? Ihmisen esi-isäkään ei ollut vielä kehittynyt joten missä olomuodossa me mahdoimmekaan metsästää hirmuliskoja?
Hormoonien tehtävä ei ole henkiinjäämistaistelussa muuta kuin se elämän jatkumiseen tähtäävä osa-alue...
ei mennyt tuokaan kohdalleen.
Eräät muut tässä linjassa ovat osuneet paremmin...mutta ei se mitään. JOs ei tunne moottoripyöräilyn merkitystä omakohtaisesti, kirjoittaa ulkokohtaisesti. Se suotakoon.