Niin elikkä en tiedä teenkö oikein vaikka kuinka moni on jo sanonut että tämä olisi oikea teko.Mieheni ja minä juomme harvoin ja hän saa kauheita mustasukkasuus kohtauksia sillon ja käy heti päälle eikä ajattele muita ihmisiä lainkaan joten voi alkaa syyttä suotta kavereitani haukkumaan vaikka ei tunsisi niitä edes kovin hyvin.Ja tämä käytös ei lopu seuraavana päivänä vaan haukkuu ja satuttaa henkisesti eikä koe tekevänsä mitään väärää.Ja ajattelin nyt hakea avioeroa mutta pelottaa se yksin jääminen pienen lapsen kanssa koska paikkakunnallani ei ole yhtäkään sukulaista ja kaikki kaverit ovat häipyneet mieheni käytöksen takia =( Haluaisin tietää onko kellään muulla käynyt joskus näin ja kuinka pärjäsit?
eroamassa
.....mie vaan...
7386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletteko keskustelleet keskenänne ongelmasta asiallisesti? Onko miehesi myöntänyt, että hänellä on ongelma? Oletko kertonut hänelle, että pelkäät ja avioliittonne ei kestä tippaakaan alkoholia? Oletko hakenut apua a-ongelman ammattilaisilta?
www.tukinet.net
https://www.secure-tukinet.net/
http://www.al-anon.fi/
http://www.mielenterveys-taimi.fi/verkko/keskustelu/yleinen_alkoholi.php
Kuntasi sosiaalitoimen perheneuvolasta saat mahdollisesti apua ja parhaassa tapauksessa voit sitä saada myös lastenneuvolan terveydenhoitajalta, jos luotat häneen.
Sinuna aloittaisin perheneuvolasta.
Toivotan jaksamista päätöksentekoon ja arkeen, juhlat ovat vasta tuonnempana ja lopussa kiitos seisoo.
Kannattaa varmaa ensin itse tutkia omaa käytöstäsi!!
Siis ap:n pitäisi tutkia omaa käytöstään, koska hänen miehensä ei osaa olla ihmisiksi?
Eikös se mene niin, et niin metsä vastaa kuin sille huudetaan..
Jokainen ihminen joka koskaan milloinkaan ikinä tulee kaltoinkohdelluksi, petetyksi, pahoinpidellyksi, huijatuksi jopa tapetuksi, saa siis syyttää itseään?
Joo, toi on niitä samoja, jotka ovat sitä mieltä, että kaikki raiskatutkin ovat käytöksellään provosoineet raiskaajaa rikokseensa.
Kyllä sinä pärjäät!
Itse olin samassa tilanteessa kolmen lapsen kanssa, iät 1-4v, ja hyvin pärjättiin. Rahallisesti oli tiukkaa, mutta henkinen helpotus parasta!
Jos sinulle ei ole sukulaisia tms lähellä, voit saada lapsellesi tukiperheen, jossa lapsi voi olla vaikka 1vkl/kk. Eikä kaikki tukiperhelapset ole huonojen vanhempien/juoppojen lapsia. Meillä isä ei tavannut lapsia, ja joskus oli itse pakko levätä, sain tukiperheen, ja olin tosi tyytyväinen järjestelyyn.
Jos jäät, voi käydä huonosti, sinulle ja lapselle!