Suvaitsetteko päivähoidon 3-vuotiaalle vaikka toinen vanhemmista onkin kotona vauvan kanssa???? Mekin sitä täällä suvun kanssa pähkäillään, mikä ratkaisu olisi oikein. Äidillä oli muutama kuukausi sitten riskiraskaus ja riskisynnytys, sektiokin meni, miten sen nyt sanoisi kauniisti; päin sitä ihteään. Äiti on siis ollut hyvin sairaana muutaman kk:n ikäisen vauvan hoitajana ja tietenkin myös tämän 3-vuotiaan kanssa joka aloitti tänään tarhan ajatuksella, että ei olisi pitkää päivää vaan 9-14.00 perjantai-vapailla.
Ensimmäisen päivän kuulumiset (espoolainen, hyvämaineinen lastentarha):
Tyttö (juuri 3 v. täyttänyt) puhelimessa:
"Mummi, minä olin taahassa eikä täti hakasta minua ja tytötkin lähti pois. Minulla ei ole ketään, ei ketään".
Hoitaja(n. 17 v.): "Tyttö sai raivarin (?) ja pidin häntä pakolla kiinni, että pysyisi ruokapöydässä eikä hän suostunut piirileikkiin yhdessä muiden kanssa" (jäi siis yksin syrjään).
Äiti puhelimessa onnettomana: "En osaa kasvattaa lapsiani, tuntuu surkealta, mikä vika minussa oikein on?"
Tekstiviesti tarhapäivän jälkeen tyttäreltä äidille:
"Ei mennyt ihan niin hyvin ku kuvittelin, oli raivonnut eikä suostunut johonkin piiriin ym., arvaas tuntooko pahalta. Mietin että oonkohan jotain nyt pilaamassa"?
Mikä tämän päivän tarkoitus ja opetus olikaan? Mielestäni kyllä nyt voidaan katsoa mm. Espoon lastentarhojen kasvatusmetodien suuntaan. Ensimmäisen hoitopäivän tulos, kaikki ovat onnettomia, minäkin isoäitinä täällä.
Tarhan "täti" voisi myös kysyä itseltään toimiko oikein kun kävi 1. päivänä, tai yleensäkään kiinni lapseen? Minkä viestin hän antoi lapsesta toisille lapsille? Olen aiemminkin kuullut että varsinkin nuoret hoitajat käyvät lapsiin käsiksi täällä Espoossa, kiinnipitäminen oli lapselle varmasti traumaattinen kokemus: täysin vieras aikuinen hänelle? Meillä kun oli tähän saakka pärjätty puhumalla.
Lapsi on ollut hyvinkäyttäytyvä, kehittynyt ja sosiaalinen tähän saakka.
Nyt kyllä mietityttää kovasti jatkot, sillä tarkoitus oli todellakin viedä 3-vuotias luotettavaan hoitopaikkaan neljänä päivänä viikossa ja antaa äidin parantua rauhassa ja levätä erittäin traumaattisen toisen lapsen odotusajan ja syntymän jälkeen. Ja, että leikki-ikäisellä lapsella olisi ollut ystäviä, leikittäjiä, turvallinen paikka kasvaa ja kehittyä tulevaisuutta silmällä pitäen.
Minun lapsenlapseni on iloinen, puuhakas, utelias, luottavainen, sosiaalinen ja älykäs pakkaus. Laskee hiukan, tunnistaa kirjaimia, tuntee yleisimmät sadut, tanssit ja laulut. Omaa mittavan arkiston lasten elokuvia joista suosikit ovat Nalle Puhit, Tigrun suuri elokuva, 12 tanssivaa prinsessaa :) ja Lilo ja Stich.
Hän ei ole reagoinut vauvan syntymään vaikeasti, vaan hellii ja hoivaa perheen uutta vauvaa kärsivällisesti. Osaa yökyläillä mummolassa.
Muistutan vielä, että se miksi häntä haettiin lainmukaiseen hoitopaikkaan oli se, että saisi ulkoilla ja leikkiä tarpeeksi ikäistensä kanssa. Äidin jaksaminen on vähän vielä kortilla em. syistä.
Nyt on niiiin paha olla. Mitä ihmettä tässä keksitään jos näyttää jatkossa siltä että lapsesta ei pidetä hyvää huolta kunnallisessa? Pitääkö minun jäädä eläkkeelle hoitamaan pieniä vai mitä? Minulla olisi vielä omaa työuraa jäjellä 17-18 vuotta ja talouskaan ei oikein antaisi myöten.
Lapset oireilevat nyky-yhteiskunnassa, kauheita tapauksia on jo nähty ja raportoitu. On syytä vakavasti kiinnittää huomiota lasten hyvinvointiin ja tukea lasta omanlaisekseen persoonaksi jo ensimmäisestä hoitopaikasta lähtien. Se on täysin mahdollista myös kunnallisessa päivähoidossakin toteuttaa. Yksi parannusehdotus olisi se, ettei lastenhoitajia otettaisi ihan pystymetsästä. Erittäin harvoin, tuskin koskaan, nuorella hoitajalla riittää ymmärrys vastata viisaasti ja vastuullisesti lapsen tarpeisiin, ja kohdata tämä yksilönä. Vanhemmat ikäluokat olisivat tässä suurena apuna ja voisivat astua nyt kehiin. Lapsille täytyy saada aikaiseksi turvallinen hoito, se on asia mistä pitää alkaa.
Vastustan ehdottomasti sitä, että ihmisiä kohdellaan massoina. Jokainen lapsi on laulun arvoinen, omanlaisensa laulun!
Ensimmäisen päivän kuulumiset (espoolainen, hyvämaineinen lastentarha):
Tyttö (juuri 3 v. täyttänyt) puhelimessa:
"Mummi, minä olin taahassa eikä täti hakasta minua ja tytötkin lähti pois. Minulla ei ole ketään, ei ketään".
Hoitaja(n. 17 v.): "Tyttö sai raivarin (?) ja pidin häntä pakolla kiinni, että pysyisi ruokapöydässä eikä hän suostunut piirileikkiin yhdessä muiden kanssa" (jäi siis yksin syrjään).
Äiti puhelimessa onnettomana: "En osaa kasvattaa lapsiani, tuntuu surkealta, mikä vika minussa oikein on?"
Tekstiviesti tarhapäivän jälkeen tyttäreltä äidille:
"Ei mennyt ihan niin hyvin ku kuvittelin, oli raivonnut eikä suostunut johonkin piiriin ym., arvaas tuntooko pahalta. Mietin että oonkohan jotain nyt pilaamassa"?
Mikä tämän päivän tarkoitus ja opetus olikaan? Mielestäni kyllä nyt voidaan katsoa mm. Espoon lastentarhojen kasvatusmetodien suuntaan. Ensimmäisen hoitopäivän tulos, kaikki ovat onnettomia, minäkin isoäitinä täällä.
Tarhan "täti" voisi myös kysyä itseltään toimiko oikein kun kävi 1. päivänä, tai yleensäkään kiinni lapseen? Minkä viestin hän antoi lapsesta toisille lapsille? Olen aiemminkin kuullut että varsinkin nuoret hoitajat käyvät lapsiin käsiksi täällä Espoossa, kiinnipitäminen oli lapselle varmasti traumaattinen kokemus: täysin vieras aikuinen hänelle? Meillä kun oli tähän saakka pärjätty puhumalla.
Lapsi on ollut hyvinkäyttäytyvä, kehittynyt ja sosiaalinen tähän saakka.
Nyt kyllä mietityttää kovasti jatkot, sillä tarkoitus oli todellakin viedä 3-vuotias luotettavaan hoitopaikkaan neljänä päivänä viikossa ja antaa äidin parantua rauhassa ja levätä erittäin traumaattisen toisen lapsen odotusajan ja syntymän jälkeen. Ja, että leikki-ikäisellä lapsella olisi ollut ystäviä, leikittäjiä, turvallinen paikka kasvaa ja kehittyä tulevaisuutta silmällä pitäen.
Minun lapsenlapseni on iloinen, puuhakas, utelias, luottavainen, sosiaalinen ja älykäs pakkaus. Laskee hiukan, tunnistaa kirjaimia, tuntee yleisimmät sadut, tanssit ja laulut. Omaa mittavan arkiston lasten elokuvia joista suosikit ovat Nalle Puhit, Tigrun suuri elokuva, 12 tanssivaa prinsessaa :) ja Lilo ja Stich.
Hän ei ole reagoinut vauvan syntymään vaikeasti, vaan hellii ja hoivaa perheen uutta vauvaa kärsivällisesti. Osaa yökyläillä mummolassa.
Muistutan vielä, että se miksi häntä haettiin lainmukaiseen hoitopaikkaan oli se, että saisi ulkoilla ja leikkiä tarpeeksi ikäistensä kanssa. Äidin jaksaminen on vähän vielä kortilla em. syistä.
Nyt on niiiin paha olla. Mitä ihmettä tässä keksitään jos näyttää jatkossa siltä että lapsesta ei pidetä hyvää huolta kunnallisessa? Pitääkö minun jäädä eläkkeelle hoitamaan pieniä vai mitä? Minulla olisi vielä omaa työuraa jäjellä 17-18 vuotta ja talouskaan ei oikein antaisi myöten.
Lapset oireilevat nyky-yhteiskunnassa, kauheita tapauksia on jo nähty ja raportoitu. On syytä vakavasti kiinnittää huomiota lasten hyvinvointiin ja tukea lasta omanlaisekseen persoonaksi jo ensimmäisestä hoitopaikasta lähtien. Se on täysin mahdollista myös kunnallisessa päivähoidossakin toteuttaa. Yksi parannusehdotus olisi se, ettei lastenhoitajia otettaisi ihan pystymetsästä. Erittäin harvoin, tuskin koskaan, nuorella hoitajalla riittää ymmärrys vastata viisaasti ja vastuullisesti lapsen tarpeisiin, ja kohdata tämä yksilönä. Vanhemmat ikäluokat olisivat tässä suurena apuna ja voisivat astua nyt kehiin. Lapsille täytyy saada aikaiseksi turvallinen hoito, se on asia mistä pitää alkaa.
Vastustan ehdottomasti sitä, että ihmisiä kohdellaan massoina. Jokainen lapsi on laulun arvoinen, omanlaisensa laulun!
Vastaukset 9
Vanhimmat
voi olla hankalia. Lapsi voi kokea, ettei kukaan tykkää, kun toiset lapset leikkii keskenään. Se että hoitaja pitää kiinni raivoavaa lasta on kyllä hyvä asia, jo lapsen itsensä kannalta, ettei satuta itseään. Ekana päivänä en kyllä lähtisi lasta väkisin viemään piirileikkeihin tai muihin yhteisiin juttuihin, kun kaikki on vielä uutta. Mutta tässäkin kääntöpuolena se, että kuka vahtii yhtä lasta, kun ryhmässä on paljon muitakin. Vaikka ei saisi lapsia ajatella massoina, niin ikävä kyllä joskus on pakko, ei voi aina ajatella just vain sitä yhtä lasta, vaan pitää miettiä, mites ne muut lapset.
Ja asia, mikä voi tulla monelle vanhemmalle ja isovanhemmalle yllätyksenä, että se oma kullannuppu voi päiväkodissa ollakin oikea pikku riiviö.
Entä kävikö lapsi tutustumassa hoitopaikkaan vanhempien kanssa ja sen jälkeen yksin. Jos siis mahdollista hoitopaikkaan olisi hyvä käydä tutustumassa mahdollisimman monta kertaa.
Niinpä, lapsi käyttäytyy varsinkin aloittaessaan pk:ssa ensimmäiset päivät ja viikot täysin erilailla kuin kotona.
Podetaan ikävää, joka joillakin lapsilla purkautuu itkuna, toisilla raivona tai sitten sulkeudutaan kokonaan hiljaiseksi ja seuraillaan toisten touhuja.
Lapsi sopeutuu hoitoon, hoitajiin ja muihin lapsiin noin kk:ssa, joten ensimmäisten päivien/viikkojen pohjalta ei kannata vetää vielä mitään johtopäätöksiä.
Kotona ollessaan lapsi saa paljon huomiota vanhemmiltaan, sisaruksiltaan jne, pk:ssa huomiota kaipailee monta lasta yhtä hoitajaa kohden, joten kokoajan ei voi paapoa yhtä lasta.
Itsekkin toimin lastenhoitajana pk:ssa ja oma 2.6v aloitti juuri pk uransa minun palattua hoitovapaalta töihin 3vk sitten.
Oma tyttöni on kotona todella ulospäinsuuntautunut tuulispää, mutta päiväkodissa hän on ollut varautunut ja tietyissä tilanteissa mennyt aivan lukkoon. Hoitajat eivät ole häntä väkisin tilanteisiin pakottaneet, vaan ovat antaneet hänen itse rauhassa tutkailla ja osallistua pikkuhiljaa toimintaan.
Vasta nyt 4vk pk:n aloittamisen jälkeen, on hän ns. jo vähän kotiutunut päiväkotiin, joka ilmenee reipastumisena ja mm. syömisen sujumisena.
Hoitajat ovat ammattitaitoista väkeä ja tietävät kuinka erilaiset pienet persoonat saadaan sopeutumaan parhaiten päiväkotiin:)
...ja jos kaivelee....kysy lto.lta tai sitten paikan pomolta...
niin ja ne ei ole TARHOJA vaan päiväkoteja!
Kiitos lohdutuksen sanoista. Palaan kuukauden kuluttua asiaan jos olen tolkuissani :)
Hoitaja piti kiinni ruokapöydästä noussutta lasta, joka oli sanonut kiitos ruoasta ja lopettanut syömisen. Olisihan tuon voinut hoitaa toisinkin, sanomalla vaikka että katsohan toisia lapsia ja odota lupaa nousta seuraavalla kerralla. Käsiksi käyminen 1. hoitopäivänä on hirviömäinen teko. Tämän jälkeen tuli raivo kun yrittivät pakkoleikittää piirissä. Yhdistit siis tilanteet väärin. Ei pidä aliarvoida kokemusta (minua), toki tiedän riiviön ja riiviön eron, tämä lapsi on poikkeuksellisen helläluontoinen joten kyllä silloin joku muu toimii väärin jos tämän lapsen saa "raivoamaan" (tässä tapauksessa itkemään). Lapsi kävi tutustumassa tarhaan kyllä, mutta kuten arvata saattaa oli hoitaja vaihtunut (2 päivässä). Eivät pyydä tuossa tarhassa lasta visiitille, äiti vaan otti mukaansa vaikka oli esitetty toivomus ettei ota. Hoitakoon kunnat tarpeeksi henkilökuntaa tarhoihin ettei tule sellaisia tilanteita ettei yhtä lasta voi hoitaa niin tarvittaessa. Se yksi lapsi on ainutkertainen ja toisinaan on tilanteita jolloin tämä on otettava huomioon. Painotan vielä että kyseessä oli ensimmäinen hoitopäivä, muu ryhmähän tiesi jo miten toimia.
vika ettei sitä yhtä lasta varten ole yhtä aikuista. Ja edelleen sitä sanon, että lapsi voi olla kotona vaikka kuinka hellä ja hoivata pikkusisarusta, mutta päiväkodissa, jossa täytyy huomista kilpailla parinkymmenen ikätoverin kanssa saattaa sieltä ilmestyä ihan outoja luonteenpiirteitä. Ja mistä siis saitte tiedon, että hoitaja oli pakottanut istumaan pöydässä ja vienyt väkisin piirileikkiin. Oliko lapsen kertomaa vai mistä tieto? Itse en hyväksy pakkoistuttamista tai muutakaan pakottamista, mutta puolustukseksi täytyy sanoa se, että ei noita pieniä voi päästää yksikseen vessaan tai käytävään kesken ruokailun. Olisihan lapsen voinut ottaa vaikka syliin ruokailun ajaksi. Nää on aina vaikeita asioita.
"Hoitaja piti kiinni ruokapöydästä noussutta lasta, joka oli sanonut kiitos ruoasta ja lopettanut syömisen. Olisihan tuon voinut hoitaa toisinkin, sanomalla vaikka että katsohan toisia lapsia ja odota lupaa nousta seuraavalla kerralla. Käsiksi käyminen 1. hoitopäivänä on hirviömäinen teko. Tämän jälkeen tuli raivo kun yrittivät pakkoleikittää piirissä."
Oletko sinä tämän kyseisen lapsen vanhempi tai isovanhempi? Olitko sinä paikalla näissä tilanteissa ja näitkö omin silmin mitä tapahtui ja kuinka juttu oikein meni? Meinaan vaan, että alkuperäisen kirjoituksesta ei minulle ainakaan sellaista mielikuvaa tullut, että lasta oltaisiin ilman syytä pidetty paikallaan ruokapöydässä tai että häntä oltaisiin pakotettu piirileikkiin.
Minä sain sellaisen kuvan, että lasta pidettiin paikallaan, koska tämä raivosi. Joskus tämä valitettavasti on välttämätöntä paitsi lapsen oman, myös muiden lasten turvallisuuden kannalta. En liioin saanut sellaista käsitystä, että lasta oltaisiin yritetty pakottaa piirileikkiin. Eikös oltu sanottu vain, ettei tämä suostunut tulemaan mukaan ja näin ollen jäi yksin sivummalle? Mikä tuossa sinusta viittaa pakottamiseen?
"Hoitakoon kunnat tarpeeksi henkilökuntaa tarhoihin ettei tule sellaisia tilanteita ettei yhtä lasta voi hoitaa niin tarvittaessa. Se yksi lapsi on ainutkertainen ja toisinaan on tilanteita jolloin tämä on otettava huomioon."
Olen kanssasi samaa mieltä, enkä usko että kukaan tällä alalla työskentelevä on eri mieltäkään. Valitettava fakta vain on se, että me hoitajat emme voi useammaksi muuttua kuin mitä meitä on. Me emme mahda päiväkotien henkilökuntapulalle yhtään mitään, me yritämme vain tehdä töitä lasten parhaaksi kokoajan pienenevillä resursseilla ja kasvavilla vaatimuksilla. Jos olet sitä mieltä, että kunnat hoitakoot lisää henkilökuntaa, niin valita vaikkapa kansanedustajallesi asiasta. Minä ainakin olisin ihan kiitollinen, jos joku vanhempi tosiaan tekisi asian eteen muutakin kuin valittaisi meille hoitajille!
---" "Hoitakoon kunnat tarpeeksi henkilökuntaa tarhoihin ettei tule sellaisia tilanteita ettei yhtä lasta voi hoitaa niin tarvittaessa. Se yksi lapsi on ainutkertainen ja toisinaan on tilanteita jolloin tämä on otettava huomioon."
Olen kanssasi samaa mieltä, enkä usko että kukaan tällä alalla työskentelevä on eri mieltäkään. Valitettava fakta vain on se, että me hoitajat emme voi useammaksi muuttua kuin mitä meitä on. Me emme mahda päiväkotien henkilökuntapulalle yhtään mitään, me yritämme vain tehdä töitä lasten parhaaksi kokoajan pienenevillä resursseilla ja kasvavilla vaatimuksilla. Jos olet sitä mieltä, että kunnat hoitakoot lisää henkilökuntaa, niin valita vaikkapa kansanedustajallesi asiasta. Minä ainakin olisin ihan kiitollinen, jos joku vanhempi tosiaan tekisi asian eteen muutakin kuin valittaisi meille hoitajille! ---"
Aamen!
17v. ei voi olla tarhan hoitaja. korkeintaan harjoittelija jota ei saa jättää missään tilanteessa lasten kanssa keskenään ilman vastaavaa hoitajaa.
kiinnipitäminen on vääriin, jos se tapahtuu vasten lapsen tahtoa. (eri asia jos lapsi meinaa satuttaa itseään tai muita)
ketään ei meidän lähi tarhassa pakoteta mukaan leikkiin, ei ole hoitajien vika jos lapsi ei halua mukaan, silloin seuraa vierestä penkillä istuen tms. (kuitenkin samassa huoneessa)
ryhmään tottumiseen menee aikaa, aluksi voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi.