"on kuollut...

...rakastettuni" kirjoitti:

"on kuollut koko kaupunki
on linnut vaienneet
tuota miestä rakastin niin
hänen suutaan, hänen silmiään
hänen käsiään, hänen sydäntään
nyt on suru jäänyt vain
nyt on suru jäänyt vain"


oli kai tähtiin kirjoitettu
että yhteinen matkamme päättyy näin
kestäen vain hetken, keväästä syksyyn
lyhyen kesän vain kukoistaen

niin paljon toiveita
suunnitelmia, haaveita
minä uskoin niihin
uskoin, että vihdoinkin...
vihdoinkin löysin hänet
joka jo aikojen alussa
minulle oli määrätty
hänet, jonka kanssa olin kokonainen

hän on mennyt pois
tuo suuri, viisas mies
tämä tyhjyys sisälläni
melkein musertaa minut
niin alussa vasta yhteinen tiemme
ja hän meni jo pois

voisinpa itkeä pois tämän valtavan ikävän
lakkaisinpa toivomasta, että hän tulee kuitenkin
ja pettymästä
ei hän tule, ei enää milloinkaan
vahvat käsivarret ympärilläni
hellät suudelmat, kuiskaukset
voi kun voisin unohtaa ne
ja kuitenkin toivon
että muistaisin ne ainiaan

nyt olen niin heikko
että pieni tuuli voi minut kaataa
mutta sitten...
kun olen taas vahva
ja kestän tuulet ja myrskyt
sitten menen hänen haudalleen
vien sylillisen niittyleinikkejä
kerron miten paljon merkitsee
että sain haaveilla hänen kanssaan
jakaa ne toiveet
ja rakastaa

mutta vasta sitten
kun olen taas vahva

nyt toivon hänen ympärilleen pumpulinpehmeät pilvet
lempeimmät tuulet viemään hänen sielunsa ikuiseen rauhaan

minun ajatuksissani ja muistoissani hän elää
hänen sanansa säilyvät
ja toivon
että muistan ne yhteiset haaveet
kauneimmat hetket, läheisyyden
ne kaikki talletan muistojen aarrearkkuun

voin sieltä ottaa muiston
vaikka vain yhden kerrallaan
sitten, kun tarvitsen
mutta vasta sitten
kun olen taas vahva

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä